Rv 18 ja nyt Down-diagnoosi, mitä ihmettä nyt!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Shokissa!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Shokissa!

Vieras
Aina oon aatellut, että abortoisin Down-sikiön, mutta nyt kun se todettiin vasta viikolla 18, niin olenkin ihan sekaisin! :-(
Liikkeet tuntuu ja vatsa on jo selvästi kasvanut, ja olen täysin valmistautunut synnyttämään tämän lapsen. Siis sikiöhän on jo tosi iso! Eli lähtisin nyt sitten tappamaan lapseni tästä vaan? Voi hemmetin hemmetti! Ja miten se abortointi edes menee, siis elääkö se sikiö kuinka pitkään kun sen on synnyttänyt? Ei itku ei tämä voi olla totta... :'(
 
Jos päätät abortoida, niin sikiö syntyy kyllä kuolleena. Kuolee siinä synnytyksen aikana.

Muuten en osaa auttaa. Mieti/Miettikää tarkkaan. Voimia hankalaan tilanteeseen.
 
Itse olen tehnyt noilla viikolla kehityshäiriön takia abortin. Kehityshäiriö oli toki vakavampi kuin downin syndrooma ja sillon sen kyllä vaan tiesi että abortti oli tehtävä. Ei oikein muita vaihtoehtoja.

Ja ihan kuolleena se syntyy. Mutta yleensä näissä kannattaa mennä fiiliksen mukaan, kyllä sen vaan tietää haluaako lapsen pitää vai ei.
 
Koittakaa puhua miehesi kanssa asiasta ja harkitkaa hetki, mutta tietenkin jos keskeytykseen päädyt on se helpointa itsesi kannalta hoitaa mahdollisimman nopeasti. Saitteko keskusteluaikaa lääkärille? Olisi ehkä helpompaa pohtia asiaa kun saisitte faktatietoa kummastakin vaihtoehdosta asiantuntijoilta.

Hurjasti voimia vaikeaan tilanteeseen.

Hesarissa taisi juuri viikonloppuna vai viime viikolla olla juttu kahdesta down-lapsesta. Toisen vanhemmat olivat saaneet tiedon raskausaikana ja toisen lapsen vanhemmat eivät. Jos mahdollista, niin lue jutut.
 
Tappamistahan se abortti on. Ja down ei ole niin kauhea asia ettei ansaitsisi elää. Lainaa kirjastosta video "sallittu syntymä" jossa perheen kuudes (?) lapsi ob down-tyttö.
 
[QUOTE="vieras";28376145]Tappamistahan se abortti on. Ja down ei ole niin kauhea asia ettei ansaitsisi elää. Lainaa kirjastosta video "sallittu syntymä" jossa perheen kuudes (?) lapsi ob down-tyttö.[/QUOTE]

Eihän se nyt hemmetti ole etu lapselle eikä vanhemmalle jos arvioi kehitysvamman sen asteiseksi ettei sen kanssa halua elää. Ilman painostusta mihinkään suuntaan se on aloittajan homma pähkäillä miten asian omaan elämäänsä arvioi.
 
  • Tykkää
Reactions: Rockwood
[QUOTE="vieras";28376145]Tappamistahan se abortti on. Ja down ei ole niin kauhea asia ettei ansaitsisi elää. Lainaa kirjastosta video "sallittu syntymä" jossa perheen kuudes (?) lapsi ob down-tyttö.[/QUOTE]

ei hriveän asiallinen vastaus tähän ketjuun..
 
http://pyrytysta.blogspot.fi/
Tuossa blogi jossa lapsen down todettiin vasta lapsen synnyttyä.Kannattaa käydä katsomassa.

Iso päätös edessä,teitte sitten miten tahansa niin toivotan kovasti voimia teille.
 
Kuolleena se tosiaan syntyy, saattaa kuolla jo siihen valmistavaan lääkkeeseen joka lopettaa istukan toiminnan, mikä siis otetaan muutama päivä ennen varsinaista "synnytystä".

Kannattaa tosiaan perusteellisesti miettiä, haluaako todella keskeyttää raskauden. Kannattaa tutustua vertaisryhmään tai jostain yrittää selvittää minkälaista olisi elämä down-lapsen kanssa. Muutakin kuin lukea netistä kirjoituksia. Onhan teillä vielä tulossa toki perinnöllisyyslääkärin vastaanotto... downiin liittyy hyvin usein myös rakenteellisia häiriöitä mm. sydämessä.

Itse jouduin tekemään vaikean päätöksen rv22 kun rakenneultrassa vasta selvisi, ettei sikiöllä olisi elinmahdollisuuksia.

Voimia päätöksentekoon ja muista kukaan ei sinun puolestasi päätä mikä on oikein mikä ei. Arvostelua tulet saamaan osaksesi oli valintasi kumpi hyvänsä. Vain sinä itse tiedät mikä on oikein.
 
[QUOTE="vieras";28376214]Kyllä ap:n on oikeus nähdä muitakin kokemuksia kuin aborttiin päätymisiä[/QUOTE]

tottakai.. mutta kirjoitit näin: "Tappamistahan se abortti on. Ja down ei ole niin kauhea asia ettei ansaitsisi elää."

mietis tuota lausetta hieman.. olisiko sen mahdollisesti voinut muotoilla jotenkin niin, ettei ap:lle tulisi hirveitä omantunnon tuskia siitä että hän harkitsee aborttia? -.-
 
[QUOTE="vieras";28376176]Voithan synnytää lapsen ja antaa sen adoptioon.[/QUOTE]

Harva näistä taitaa adoptioperheeseen päästä? Jos vamma on vaikea, niin vaatii jopa 24/7 vartioinnin koko elämänsä. Toki on sitten näitäkin jotka elävät itsenäisesti.
 
Enpä taida alentua vastaamaan tähän muuta...
Niinpä. Usein ne, jotka eivät ole joutuneet tekemään päätöstä, ovat jyrkimpiä mielipiteissään.

Itselläni on takana lääketieteellinen keskeytys rv. 19+. Lapsi oli terve, mutta oli pakko keskeyttää, kun vedet olivat menneet joitakin päiviä sitten, minun tulehdusarvot suonensisäisistä antibiooteista huolimatta pilvissä ja eivät menneet alaspäin, ei millään. Lapsen kuntokin alkoi jo heikentymään (ei enää jaksanut edes liikkua) ja lääkärit suosittelivat keskeytystä, koska kohdunsuu alkoi avautua ja pelkäsivät jo, että saan verenmyrkytyksen.

Vaikka siis minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin antaa keskeyttää raskaus, oli se elämäni vaikein päätös. Kun synnytys käynnistettiin, oli pieni poikani vielä elossa. Pyysin kipulääkettä, sellaista, joka ihan varmasti menee istukan kautta lapseen, ja sitä sain kiitettävissä määrin. Lapseni syntyi noin 3 tunnin päästä kuolleena.

Ap:lle voimia.
 
Harva näistä taitaa adoptioperheeseen päästä? Jos vamma on vaikea, niin vaatii jopa 24/7 vartioinnin koko elämänsä. Toki on sitten näitäkin jotka elävät itsenäisesti.

No laitokseen sitten. Jos nainen ilmoittaa ettei aio huolehtia synnyttämästään lapsesta niin ei kai sitä pakottaakaan voi. Ihan hyvä vaihtoehto, jos abortti ja toisaalta vammaisen lapsen vanhemmuus tuntuu kohtuuttoman raskaalta.
 

Yhteistyössä