Toggle sidebar

Rv 18 ja nyt Down-diagnoosi, mitä ihmettä nyt!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Shokissa!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Vaikea paikka.

Oletko tutustunut downiaisten sivuihin? Siellä on vertaistukipalsta ja paljon down-lapsen vanhempia, joilta saa luotettavinta tietoa.

Varmaankin kumpaakin päätöstä tulee katumaan mutta kumman kanssa pystyy paremmin elää. Se sinun on punnittava itse.

Downin syndrooma itsessään ei ole maailmanloppu. Raskaaksi tekee varmaan se "sivusälä", joka saattaa tulla mukanaan: sydänsairaudet, refluksi, rakenneviat yms
 
Miksi abortti pitäisi pystyä tekemään niin ettei tule omatunnon tuskia??

[QUOTE="...";28376263]tottakai.. mutta kirjoitit näin: "Tappamistahan se abortti on. Ja down ei ole niin kauhea asia ettei ansaitsisi elää."

mietis tuota lausetta hieman.. olisiko sen mahdollisesti voinut muotoilla jotenkin niin, ettei ap:lle tulisi hirveitä omantunnon tuskia siitä että hän harkitsee aborttia? -.-[/QUOTE]
 
Down-lapsillakin on tosi monentasoisia vaivoja ja sairauksia. Ja perheitä ja parisuhteita on monenlaisia. Tavallinenkin vauva ja lapsi vaatii paljon sitoutumista. Down-lapsi moninverroin enemmän. Itse en vaan pystyisi sitoutumaan vammaisen lapsen vaativaan hoitoon :( vaan on tuo aborttikin mielettömän vaikea ratkaisu, noilla viikoilla. Varmaan silti keskeyttäisin itse... teidän parisuhde-, perhe- ja terveystilanteesta en osaa sanoa.
 
[QUOTE="vieras";28378863]Miksi abortti pitäisi pystyä tekemään niin ettei tule omatunnon tuskia??[/QUOTE]

Niin tämä on ihan hyvä pointti, en tiedä mitä tarkoitit tarkalleen, mutta varmaan asia painaa mieltä etukäteen ja jälkikäteen ja aiheuttaa surua ja syyllisyyttä.

Mutta saahan kai näidenkin asioiden käsittelyyn jotain tukea? Kuten kaikkiin mielenterveysasioihin tarvittaessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saksamamma:
Niinpä. Usein ne, jotka eivät ole joutuneet tekemään päätöstä, ovat jyrkimpiä mielipiteissään.

Itselläni on takana lääketieteellinen keskeytys rv. 19+. Lapsi oli terve, mutta oli pakko keskeyttää, kun vedet olivat menneet joitakin päiviä sitten, minun tulehdusarvot suonensisäisistä antibiooteista huolimatta pilvissä ja eivät menneet alaspäin, ei millään. Lapsen kuntokin alkoi jo heikentymään (ei enää jaksanut edes liikkua) ja lääkärit suosittelivat keskeytystä, koska kohdunsuu alkoi avautua ja pelkäsivät jo, että saan verenmyrkytyksen.

Vaikka siis minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin antaa keskeyttää raskaus, oli se elämäni vaikein päätös. Kun synnytys käynnistettiin, oli pieni poikani vielä elossa. Pyysin kipulääkettä, sellaista, joka ihan varmasti menee istukan kautta lapseen, ja sitä sain kiitettävissä määrin. Lapseni syntyi noin 3 tunnin päästä kuolleena.

Ap:lle voimia.
Click to expand...

Mikä idea oli tulla kertomaan tällainen juttu tähän ketjuun? Eihän näitä tilanteita voi edes verrata! Aloittajan henki ei ole vaarassa, kyse on Downin syndroomasta.
 
Tässä sulle ap yksi näkökulma kans: Onko teillä muita lapsia tai haluatko joskus isomman perheen?

Jos saat vaikeasti vammaisen lapsen, sulla ei ole enään aikaa hoitaa muita lapsiasi samallalailla. Se kehitysvammainen sisar jää myös heidän vastuulle kun sinä kuolet. Se voi olla iso taakka kantaa.
 
Tunnen perheen, jossa esikoinen down-lapsi ja onnelliselta vaikuttaa koko perhe eikä vanhemmat ole koskaan hävenneet lasta. Ja perheen, jossa downvauva kuoli sydänleikkaukseen pian syntymän jälkeen ja perhe suree lasta vieläkin 20v jälkeen. Että ihan rakkaita lapsia hekin ovat, oikeita ja tuntevia ihmisiä.

Aapeelle voimia ratkaisuun.

Oon käsittänyt, että keskeytyksessä annettu lääke tappaa vauvan kohtuun ja äiti synnyttää vauvan kuolleena. Oikaiskaa, jos olen väärässä.
 
[QUOTE="vieras";28378907]Mikä idea oli tulla kertomaan tällainen juttu tähän ketjuun? Eihän näitä tilanteita voi edes verrata! Aloittajan henki ei ole vaarassa, kyse on Downin syndroomasta.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, tuo ei kuulu tähän ketjuun. Henkilökohtaisesti en tiedä mitä tekisin aloittajan tilanteessa. Sen osaan sanoa että Down lapsissakin on hyvin erilaisia persoonia, kuten tavallisissakin.
 
[QUOTE="vieras";28379185]Tunnen perheen, jossa esikoinen down-lapsi ja onnelliselta vaikuttaa koko perhe eikä vanhemmat ole koskaan hävenneet lasta. Ja perheen, jossa downvauva kuoli sydänleikkaukseen pian syntymän jälkeen ja perhe suree lasta vieläkin 20v jälkeen. Että ihan rakkaita lapsia hekin ovat, oikeita ja tuntevia ihmisiä.

Aapeelle voimia ratkaisuun.

Oon käsittänyt, että keskeytyksessä annettu lääke tappaa vauvan kohtuun ja äiti synnyttää vauvan kuolleena. Oikaiskaa, jos olen väärässä.[/QUOTE]

Joo näin se itsellä kävi. Samalla ku lapsella ei siinä enää ole väliä niin kivunlievitystä voidaan antaa ihan reippaasti, onneksi. Saa pään turrutettua mukavasti että selviää siitä päivästä.
 
En ikinä suvaitsenut aborttia, viisi lasta on nyt. Ääni kellossa on muuttunut..
Jos nyt tulisin raskaaksi ja todettaisiin down niin kyllä, minä tekisin abortin. En jaksaisi, en en.
 
Moni sanoo tässäkin ketjussa ettei heistä olisi vammaisen lapsen vanhemmaksi, niin kuin se olisi aina oma päätös. Todellisuudessa jokainen joka saa lapsen voi tulla vammaisen lapsen vanhemmaksi. Kun lapsi syntyy vammaisena tai vammautuu myöhemmin, sitten sinä olet vammaisen lapsen vanhempi ja sen kanssa on elettävä. Nykyaikaisista sikiöseulonnoista huolimatta lapsi voi syntyä vammaisena ilman että siitä on näkynyt mitään merkkejä etukäteen. Lapsi voi myös vammautua synnytyksessä, vauvana tai myöhemmin lapsuudessaan, esim. aivokasvaimen, aivokalvontulehduksen, aivoverenvuodon tai onnettomuuden seurauksena. Kehitysvammatkin huomataan usein vasta leikki-iässä, vaikka lapsi olisi syntynyt ns. terveenä.

Itse tunnen paljon liikunta- ja kehitysvammaisia ihmisiä. Monet etenkin vammaisina syntyneet ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä. Tietenkin mukaan mahtuu huonoja päiviä tai huonoja aikoja, ihan niin kuin meillä kaikilla, mutta etenkin kehitysvammaisissa ihmissä tuntuu olevan myös keskimääräistä onnellisempia ihmisiä. Ehkäpä osa heistä osaa nauttia elämän pienistä iloista aidommin kuin moni meistä muista.

Itselläni on kehitysvammainen sisko ja olen kiitollinen hänestä. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa elämä. Toisilla se on onnellinen, toisilla onneton ja useimmilla meistä, niin terveillä kuin vammaisillakin ihmisillä, se koostuu molemmista onnellisista ja vaikeista ajoista.

Sinulla ap on nyt vaikea hetki elämässäsi. Ota asiasta selvää ja lue samassa tilanteessa olleiden ja vammaisten lasten vanhempien kokemuksia. Kaikkea hyvää elämääsi minkä päätöksen sitten teetkin!
 
Toisen ihmisen elämän laatua tai mielekkyyttä ei pysty kukaan toinen arvioimaan luetettavasti. Eikä myöskään tietämään etukäteen mikä on ennuste ja tuoko diagnoosi mukanaan myös jotain liitännäissairauksia.

Tuossa tilanteessa ei oiken mielestäni voi kuin yrittää hankkia asiasta mahdollisimman paljon tietoa ja tehdä päätös sitten faktojen ja omien tuntemusten pohjalta. Voimia pohdintaan!
 
En voi sanoa mitä sinun pitäisi tehdä. Mutta itse en tekisi aborttia. Down ei ole pahin mahdollinen asia, mitä ihmiselle voi tapahtua. Voiko sitä edes sanoa vammaksi, he ovat vain monessa suhteessa erilaisia. Ainakin he ovat todella iloisia, aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä. Tunnen yhden down-lapsen, joka on kaikkien ihana ilopilleri! Aina iloinen, ystävällinen ja empaattinen. Hänellä on monta sisarusta, ja hän on kaikkien heidän lemmikki. Joskus hänet tavatessani olen miettinyt, että "tämänkö ei olisi pitänyt saada syntyä, käsittämätön ajatus!" Miksi pitäisi abortoida lapsi, joka on vain erilainen? Tiedän kyllä sydänvioista yms, mutta kokonaiselämänlaatu voi olla hyvin hyvä. Jos downilta itseltään kysyttäisiin, olisiko hän mieluummin elämättä kokonaan...

Enkä perusta tätä vain yhteen tapaukseen, vaan olen muutenkin kuullut ja lukenut, että downit ovat melkein aina oman tietyn luonteisiaan, hyvällä tavalla erilaisia. Onhan down-lapsen hoito raskaampaa kuin "normaalin". Mutta ei "normaalistakaan" lapsesta voi tietää, mitä sitä elämässä vielä tulee vastaan.
 
Olen tosi pahoillani puolestasi aloittaja! Toivottavasti osaat jättää asiattomat tai ajattelemattomat vastaukset omaan arvoonsa.

Minä jouduin elämäni vaikeimman asian tekemään ja läpi elämään reilu 3 vuotta sitten. Pieni tyttö ei olisi selvinnyt kromosomihäiriön vuoksi, ja luovuin hänestä viikolla 20. Välillä tulee vieläkin sellainen olo, että entä jos kuitenkin olisi voinut selvitä. :( Pikku hiljaa aika tekee asian helpommaksi. Silti en varmaan koskaan pysty kuuntelemaan joitakin lauluja itkemättä ja joka juhlapyhä tms tuo mieleen sen, että yksi on poissa.

Aika parantaa. Päädyit kumpaan tahansa ratkaisuun, voimia tosi paljon. Itse sain tukea aikanaan täällä:
Enkelinkosketus.net • Etusivu Se on keskusteluryhmä raskaudenkeskeytyksen sikiöpoikkeavuuden takia kokeneille sekä heille, joilla se on ehkä edessä
Halaus! :hug:
 
Nyt ajateltuna minä tekisin ehdottomasti abortin, mikäli saisin tuossa vaiheessa tietää sikiön downista.
Todellisuuttahan ei tiedä, ennen kuin sen kokee.

Ei KUKAAN vanhempi halua vammaista lasta, mutta eipä tässä maailmassa kyselläkään, mitä kukanenkin haluaa. On otettava vastaan se, mitä elämässä eteen tulee. Kun lapsi onkin vammainen, niin tottakai lasta rakastaa yhtälailla kuin tervettäkin ja kyllä se varmasti ihmistä kasvattaa monella tapaa. Silti, jos on mahdollisuus raskausvaiheessa valita.. olen melko varma että päätyisin aborttiin.
 
Itse kehitysvammaisten aikuisten kans työskennelly ni täytyy sanoa että olipa raskasta luettavaa tää ketju.
Nykyään on äärettömän hyvä hoito kehitysvammaisille. Ja myös tuki vanhemmille. Minusta on äärettömän inhottava lukea kommentteja, et automaattisesti on raskaus keskeytettävä. Ja hyvin moni hodettavistani ihmisistä on vammautunu vasta syntymän jälkeen tai myöhemmin. Koskaan tässä elämässä ei voi tietää mitä tuleman pitää.

Ja sitten nakkaan ilmoille kysymyksen. Kuka teistä/meistä on täydellinen?!
 
[QUOTE="Vieras";29058964]Itse kehitysvammaisten aikuisten kans työskennelly ni täytyy sanoa että olipa raskasta luettavaa tää ketju.
Nykyään on äärettömän hyvä hoito kehitysvammaisille. Ja myös tuki vanhemmille. Minusta on äärettömän inhottava lukea kommentteja, et automaattisesti on raskaus keskeytettävä. Ja hyvin moni hodettavistani ihmisistä on vammautunu vasta syntymän jälkeen tai myöhemmin. Koskaan tässä elämässä ei voi tietää mitä tuleman pitää.

Ja sitten nakkaan ilmoille kysymyksen. Kuka teistä/meistä on täydellinen?![/QUOTE]

Nämä on tosi vaikeita kysymyksiä. Itse painin sen asian kanssa, että kuka saa päättää siitä kenen elämä on inhimillistä ja elämisen arvoista. Ja tässä on pelissä moni muukin kuin äiti ja lapsi. Parisuhde ja mahdolliset aikaisemmat (ja tulevat) lapset esimerkiksi.
Jollain meistä ei ole resursseja (psyykkisiä, rahallisia ja sosiaalisia) olla vammaisen lapsen vanhempi. Kukaan ei ole täydellinen, mutta syyllistäminen ei tässä tilanteessa auta.
 
Viimeksi muokattu:

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa