UNICEFin "Kuritus ei kasvata" -kampanjan tarkoitus oli taistella kuritusväkivaltaa vastaan. Kuritus tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Kampanjamme ei siis rajoittunut pelkästään vastustamaan ruummiillista kuritusta. Kannattaa käydä lukaisemassa lapsen oikeuksien asiantuntijamme bloggaus kurin ja kurituksen erosta:
UNICEF: Kurilla ja kuritusväkivallalla on eroa
No mutta eikö kamppanjan otsikon pitäisi olla "Kuritusväkivalta ei kasvata" eikä "Kuritus ei kasvata"? Kurinpidon harjoittaminen kun kaiken järjen mukaan on yhdellä sanalla sanottuna, kuritusta. Eli teidän kamppanjaotsikko yksinään antaa ymmärtää, että minkään sortin kuria ei saisi pitää, koska se ei muka kasvata. Onneksi videoidenne sisältö sentään selkeyttää kamppanjanne pohjaa enemmän. Että kyllä minusta ainakin vaikuttaa, että myös teillä on mennyt termit vähän sekaisin tai ainakaan ei olla loppuunasti mietitty, eikä vain meillä keskustelupalstoilla puhuneilla. Se, että "kuritus" on suurelle yleisölle tutumpi termi olisi mielestäni ollut vain yksi hyvä syy lisää otsikoida kamppanja varsinaisesti tarkoitetulla termillä "kuritusväkivalta". Se ei aiheuttaisi ennakkoasenteita ja saattaisi tavallaan herättää enemmän mielenkiintoa.
Ymmärrän kyllä hyvin termin "kuritusväkivalta" luomisen ja mielestäni sen käsite on oikein määritelty.
Mutta, sivuiltanne: "Kuritus termi viittaa kuitenkin myös väkivaltaan. Vaikka sanat "kuri" tai kurinpito eivät sisällä väkivaltaa, sana kuritus ja verbi kurittaa kyllä sisältävät vahvan pakon sekä joko fyysisen tai uhkaavan henkisen puuttumisen lapseen."
Minä en nyt aivan näe tuossa logiikkaa, juurikin siksi, että mielestäni kaiken järjen mukaan kuritus on kurinpidon synonyymi enkä näe mitään syytä miksei se olisi. Ja kumpikin on termin "kuri" ns. taivutusmuoto. Näin ollen kukin termi VOI sisältää väkivaltaa, mutta ei yksittäistapauksissa välttämättä sisällä. Eli sehän on täysin kiinni yksilöstä mitä kuriin ja sen toteutukseen eli kurinpitoon/kuritkseen sisäyttää ja mitä ei, mutta tässä asiassa moderni yhteiskunta on yhtäkkiä alkanut kokea kiihkeää tarvetta uskomattomaan yleistykseen ja haluun maalata ennen monitahoisesti toimineesta termistä ja asiasta pahuuden ruumiillistuma.
Koen, että tässä lasten-kuri-asiassa on pyritty lakisäätämään ja kamppanjoimaan ihailtavaan suuntaan, mutta niin ääriasenteella ja liian paatoksella että se kultainen keskitie on unohdettu täysin ja lisäksi kaikki tutkimusten osoittamat ko. vastustetun asian hyvät puolet on sivutettu muka olemattomina. Ja tuollaisella asenteella mikään harvemmin onnistuu toivotulla tavalla koska kamppanjat ja lait menettävät uskottavuuttaan.
Hassua, mainostatte itsekin tuolla kultaista keskitietä kasvatuksessa, mutta ette kamppanjassanne kuitenkaan siihen varsinaisesti tähtää. Tämä on toki vain minun mielipiteeni ja tulkintani.
Minun nähdäkseni, ennen tätä täyskieltolaki-trendiä, maailma oli kultaisella keskitiellä mitä tulee lastenkasvatuksen kuripuoleen. Olihan joskus aika jolloin lasten kurinpidossa ei ollut minkäänlaisia rajoituksia vaan vanhemmat saivat kurittaa lastaan kuten parhaaksi näkivät - mutta sitten tuli aika jolloin liiallisuuksiin meneviltä ja kohtuuttomilta otettiin lapset pois, samalla kun taitavammat ja kohtuulliset vanhemmat omasivat oikeuden kurittaa lapsiaan kuten parhaaksi näkivät. Siis alussa sai kurittaa miten vain, kultaisella keskitiellä vain ylilyövien kuritukseen puututtiin, mutta nyt kukaan vanhempi ei saa enää tehdä mitä parhaaksi näkevät ilman, että rikkovat lakia. Siirryimme siis kultaiselta keskitieltä toiseen ääripäähän.
Pidän tuota välissä ollutta aikaa kultaisena keskitienä, mm. koska en ole vielä milloinkaan törmännyt todisteisiin siitä, ettäkö maailman lapset massoissa olisivat jotenkin erityisesti kärsineet normatiivisen ja kohtuullisen kuritusväkivallan sallimisen aikaan saati ettäkö sellainen olisi tuottanut psykopaattimurhaajapedofiileja kuten jotkut luulevat. Ja varsinkin siksi se oli kultainen keskitie, että yksi tietty psykologia ei mitenkään voi päteä jokaikiseen yksilöön. Siksi pidän tätä moderniin psykologiaan _pakottamista_ älyttämänä tempauksena. En siis tuota teidän kamppanjaa, vaan sitä pakottavaa (tai no, pakottaa yrittävää) lakia.
Uskon sydämestäni, että maailman nuorison hyvinvointi olisi ajan myötä paljon parempi, jos:
- Ruumiillisen kurituksen/kuritusväkivallan kieltolaki kumottaisiin JA...
- ...valtioiden lastensuojelu- ja sosiaalipalvelujen toimintaan ja tasoon panostettaisiin/kehitettäisiin jolloin ylilyövät vanhemmat paljastuisivat herkemmin.
- Ja lisäksi näitä valistuskamppanjoita pidettäisiin...mutta ehkä hieman rakentavammalla toteutuksella.
En vain mitenkään kykene näkemään valoisaa ja onnellista tulevaisuutta maailmassa, jossa ääriasenteet jyllää eli ongelmia yritetään ratkaista nopeimman ja helpoimman tien kautta.
Siis ruumiillista kuritusta harjoittavia syytetään siitä etteivät he osaa tai viitsi ja haluavat vain nopeimman tien ulos tai käyttää auktoriteettiaan mielivaltaisesti koska ovat isompia ja vahvempia. Mutta huomaako kukaan, että poliitikot täyskieltolakeineen ja sen mielivaltaisen soveltamisen hyväksyen, ja muut ääriasenteiden kanssa julistavat viralliset tahot syyllistyvät siihen yhtälailla? Mikseivät he osaa tai viitsi tai halua ajatella asioita monista näkkökulmista, huomioida kaikkia todisteita, ja pyrkiä parempaan tulevaisuuteen vaivalloisempien keinojen kautta? Mikseivät he panosta lastensuojelupalveluihin vaan sen sijaan vain iskevät täyskieltolain ja kuvittelevat sen olevan Jumalan lahja maailmalle ja ratkaisu kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen?
Ja vielä lopuksi; en käsitä mitä taikasieniä se imppasi joka ensimmäisenä ajatteli, että aikuisen perusoikeudet palvelevat lapsen hyvinvointia. Mielestäni ko. ajatus vähintäänkin ontuu pahasti jollei ole täysin järjetön. Nuo kaksi otusta kun elävät _lähes_ täysin eri aaltopituuksilla ja kehitystasolla nimenomaan psykologisesti/henkisesti. Ja lapsilla oli jo kauan ollut ihmisoikeus tulla suojelluksi todelliselta pahoinpitelyltä ja jos se ei toteutunut niin vika oli kyllä jossain ihan muussa kuin lain puutteessa. Ja sen todistaa jo sekin, että eihän tuo suojelluksi tuleminen toteudu vieläkään vaikka uusi asiaa sivuava laki on ollut olemassa jo melkein 30 vuotta.