M
"mä"
Vieras
Ruokavammainen tässä terve
2.8.2011 8:04 | Kommentit
A A
Virpi Salmi
Kesällä suomalainen kyläilee. Se näkee naapureita, sukulaisia ja ramppaa kavereiden mökeillä.
Ennen kuin suomalainen tulee vierailulle, se soittaa kyläpaikkaan ja kertoo, mitä se ei syö.
Kaikki alkoi laktoosi-intoleranssista, joka oli muotia 1980-luvulla. Sitä diagnosoitiin itse.
Kun söi kaksi lihapiirakkaa neljällä nakilla, raa'alla sipulilla ja paistetulla kananmunalla ja joi päälle lasin maitoa, oli intolerantikko, jos maha tuli kipeäksi. Kyläpaikoissa piti olla hylaa.
Aluksi ruokavaliokikkailuun suhtauduttiin epäilevästi. Vastahan täällä oli vedetty pettua riippumatta siitä, miten vatsa toleroi männyn jälsikerrosta. Mutta elintaso kohosi ja televisiosta nähtiin, kuinka amerikkalaiset halusivat ravintolassa tonnikalasalaatin ilman tonnikalaa ja salaattia, tilalle pekonia ja leipää, kastike erikseen.
Nykyään on vähän vammainen jos kaikki ruoka käy. Onkohan sillä nyt eettiset ja moraaliset arvot kunnossa, miten sen kolesteroli, käykö se ihan täysillä?
Nykyaikaiseen varakkaaseen länsimaalaisuuteen kuuluu kehitellä itselleen jokin jänskä syömishäiriö.
Aikuiset ihmiset selittävät ihan pokkana, että he eivät tykkää katkaravuista, koska ne syövät merenpohjassa ruumiita ja näyttävät sikiöiltä. Yhden kotiin ei saa tuoda kalaa, koska se "haisee kalalta". Tosi moni "ei syö lihaa", paitsi broileria ja jauhelihaa ja toisinaan pihvin.
Kun työpaikkajuhlien ruokailua varten kysytään ihmisten allergioita, on täysin normaalia ilmoittaa kaikkien kuullen, että ruuassa ei sitten saa olla juustoa, koska mää en pidä juustosta hyi yäk.
Infantiileja ruokatottumuksia ei piilotella kaapeissa vaan niitä julistetaan ylpeänä pitkin tantereita, eikä niistä ole aikeitakaan päästä eroon.
Janne Kataja voi rauhassa avautua lehtihaastattelussa ja tv-ohjelmissa, että kana tuntuu hänen suussaan ihan jalkapohjalta, eikä kukaan ajattele, että koko kansan suosikkijuontajan ruokailutavat ovat jääneet hemmotellun kaksivuotiaan tasolle.
On yksi ruoka, joka käy kaikille suomalaisille nykyaikuisille: irtokarkit. Niitä on kaupoissa hyllykilometreittän, enemmän kuin liha- ja juustotiskejä yhteensä.
Sieltä löytää kaikille kaikkea, myös sille, joka ei voi syödä vaahtosieniä, koska ne näyttävät sieniltä tai lakumatoja, koska ne saattavat maistua chincillan jätökselle, jos sellaista olisi joskus maistanut.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Niinpä! Asiaa vai ei....?
2.8.2011 8:04 | Kommentit
A A
Virpi Salmi
Kesällä suomalainen kyläilee. Se näkee naapureita, sukulaisia ja ramppaa kavereiden mökeillä.
Ennen kuin suomalainen tulee vierailulle, se soittaa kyläpaikkaan ja kertoo, mitä se ei syö.
Kaikki alkoi laktoosi-intoleranssista, joka oli muotia 1980-luvulla. Sitä diagnosoitiin itse.
Kun söi kaksi lihapiirakkaa neljällä nakilla, raa'alla sipulilla ja paistetulla kananmunalla ja joi päälle lasin maitoa, oli intolerantikko, jos maha tuli kipeäksi. Kyläpaikoissa piti olla hylaa.
Aluksi ruokavaliokikkailuun suhtauduttiin epäilevästi. Vastahan täällä oli vedetty pettua riippumatta siitä, miten vatsa toleroi männyn jälsikerrosta. Mutta elintaso kohosi ja televisiosta nähtiin, kuinka amerikkalaiset halusivat ravintolassa tonnikalasalaatin ilman tonnikalaa ja salaattia, tilalle pekonia ja leipää, kastike erikseen.
Nykyään on vähän vammainen jos kaikki ruoka käy. Onkohan sillä nyt eettiset ja moraaliset arvot kunnossa, miten sen kolesteroli, käykö se ihan täysillä?
Nykyaikaiseen varakkaaseen länsimaalaisuuteen kuuluu kehitellä itselleen jokin jänskä syömishäiriö.
Aikuiset ihmiset selittävät ihan pokkana, että he eivät tykkää katkaravuista, koska ne syövät merenpohjassa ruumiita ja näyttävät sikiöiltä. Yhden kotiin ei saa tuoda kalaa, koska se "haisee kalalta". Tosi moni "ei syö lihaa", paitsi broileria ja jauhelihaa ja toisinaan pihvin.
Kun työpaikkajuhlien ruokailua varten kysytään ihmisten allergioita, on täysin normaalia ilmoittaa kaikkien kuullen, että ruuassa ei sitten saa olla juustoa, koska mää en pidä juustosta hyi yäk.
Infantiileja ruokatottumuksia ei piilotella kaapeissa vaan niitä julistetaan ylpeänä pitkin tantereita, eikä niistä ole aikeitakaan päästä eroon.
Janne Kataja voi rauhassa avautua lehtihaastattelussa ja tv-ohjelmissa, että kana tuntuu hänen suussaan ihan jalkapohjalta, eikä kukaan ajattele, että koko kansan suosikkijuontajan ruokailutavat ovat jääneet hemmotellun kaksivuotiaan tasolle.
On yksi ruoka, joka käy kaikille suomalaisille nykyaikuisille: irtokarkit. Niitä on kaupoissa hyllykilometreittän, enemmän kuin liha- ja juustotiskejä yhteensä.
Sieltä löytää kaikille kaikkea, myös sille, joka ei voi syödä vaahtosieniä, koska ne näyttävät sieniltä tai lakumatoja, koska ne saattavat maistua chincillan jätökselle, jos sellaista olisi joskus maistanut.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Niinpä! Asiaa vai ei....?
