S
sdf
Vieras
Huu. Tuli taas poikettua mummon luona. Kyseessä on pula-ajan kokenut ihminen, joka ei tasan heitä mitään pois. Me ollaan jo monta vuotta joko viety omat eväät, eli tuliaisruokaa/leivonnaisia, joita sitten saattaa löytyä tarjolta kahvin kera tai ilmoitettu, että ollaan juuri syöty. Muorilassa ei kerta kaikkiaan uskalla syödä. Ikinä ei tiedä, mikä on tarjottavien valmistuspäivä.
Useamman kuin yhden kerran on tullut kuultua siinä vaiheessa, kun soppa tai kiisseli on jo lautasella, että "tämä on tosi hyvin säilynyt, tein tätä jo viime viikolla ja olen syönyt siitä asti." Mummo ostaa rahansäästösyistä (rahaa olisi mutta pihi kun on) jättiannoksia ruokatarvikkeita ja keittää sapuskaa kuin komppanian tarpeisiin kerralla. Mikäpä siinä, mutta kun hän asuu ja syö yksin. Tämän aamupäivän ohjelmassa oli lihakastike, jonka hän oli kuulemma keittänyt aatonaatoksi. Samoista säästösyistä jääkaappia ei voi pitää päällä ellei ole pakko ja ruoka on kellarinrapussa, joka nyt sentään on viileä, mutta ei jääkaappikylmä kuitenkaan. Ja sitten muori vielä ihmettelee, kun on niin usein huono olo ja vatsa kipeä, mutta suuttuu pirusti, jos joku huomauttaa ruokien säilytyksestä. Kuulemma lähes 80 vuoden kokemuksella hän osaa ruokansa huolehtia.
Kurjaa pahoittaa mummon mieli, jos tämä on tehnyt jotakin tarjottavaa mahdollista vierailua varten - niistäkään kun ei osaa sanoa päivämäärää, ellei satu juuri näkemään, kun pelti ja piiras tulevat uunista.
Ennen joulua sain mukaani ulkomaista kahvia vajaan pussin, ei kuulemma ollut mummon makuun. No kappas vaan, päiväys kun oli jo vuodelle 2003. Yhden kerran tyhjättiin salaa muorin kaappeja, niissä oli leivontatarvikkeita yms. 90-luvulta asti.
Mutta minkäpä tällekin teet?
Useamman kuin yhden kerran on tullut kuultua siinä vaiheessa, kun soppa tai kiisseli on jo lautasella, että "tämä on tosi hyvin säilynyt, tein tätä jo viime viikolla ja olen syönyt siitä asti." Mummo ostaa rahansäästösyistä (rahaa olisi mutta pihi kun on) jättiannoksia ruokatarvikkeita ja keittää sapuskaa kuin komppanian tarpeisiin kerralla. Mikäpä siinä, mutta kun hän asuu ja syö yksin. Tämän aamupäivän ohjelmassa oli lihakastike, jonka hän oli kuulemma keittänyt aatonaatoksi. Samoista säästösyistä jääkaappia ei voi pitää päällä ellei ole pakko ja ruoka on kellarinrapussa, joka nyt sentään on viileä, mutta ei jääkaappikylmä kuitenkaan. Ja sitten muori vielä ihmettelee, kun on niin usein huono olo ja vatsa kipeä, mutta suuttuu pirusti, jos joku huomauttaa ruokien säilytyksestä. Kuulemma lähes 80 vuoden kokemuksella hän osaa ruokansa huolehtia.
Kurjaa pahoittaa mummon mieli, jos tämä on tehnyt jotakin tarjottavaa mahdollista vierailua varten - niistäkään kun ei osaa sanoa päivämäärää, ellei satu juuri näkemään, kun pelti ja piiras tulevat uunista.
Ennen joulua sain mukaani ulkomaista kahvia vajaan pussin, ei kuulemma ollut mummon makuun. No kappas vaan, päiväys kun oli jo vuodelle 2003. Yhden kerran tyhjättiin salaa muorin kaappeja, niissä oli leivontatarvikkeita yms. 90-luvulta asti.
Mutta minkäpä tällekin teet?