Rumat, miten jaksatte elää rumina (kaunotarten varjossa)?

Kertokaa miten jaksatte? Minä olen niin masentunut ulkonäkööni. Olen yrittänyt parantaa sitä kaikin keinoin, mutta ei tunnu tulevan muutosta. Ottaa niin pirusti päähän kun ei voi hyväksyä itseään.

 

En tiedä mitä sanoa, mut ulkoinen kauneus on mun mielestä ihan toisarvosta, sisäinen kauneus on sitä aitoa kauneutta

 

oon jo niin vanha että oon jo tottunu ja jutuissa on vissiin sen verran huumoria että sievemmätki ihmiset jaksaa kuunnella mua

tosin ehkä säälistä

 

No eipä lapset ainakaan pelästy, etten niin ruma ole ja tyytyväinen itseeni olen ja ihan pidetty aikuisten että lasten keskuudessa, olen lapsien kanssa työskentelemässä. Eri asia jos pitäis yrittää vaikka mallina ittensä elättää, sitten voisi vähän surettaa.

 

En tiedä mitä sanoa, mut ulkoinen kauneus on mun mielestä ihan toisarvosta, sisäinen kauneus on sitä aitoa kauneutta

Minä olen mielestäni ystävällinen, toisia huomioiva ja otan toiset hyvin huomioon. Tekeekö se minusta sitten sisäisesti kauniin? Miksi minä en sitten saa ikinä mitään kehuja? Minäkin haluaisin. Itse kehun kyllä muita aina.

 

Ihminen, joka on tässä hetkessä kaunis, voi olla tulevaisuudessa ruma ja toisinpäin.

"Vaikka oletkin joutunut toteamaan, että hän ei ole hyvä eikä kaunis, älä silti luule, että hänen on oltava ruma ja paha."

 

Aika harva on loppujen lopuksi ruma. Hyvin moni on mitäänsanomattoman näköinen ja monesta saisi ihan sievän, jos jaksaisivat laittautua.

 

No, en mina elä kenenkään varjossa, en ole koskaan erityisemmin pitänyt huomiosta.
Kouluikäisenä kyllä sain kärsiä rumuudestani ja paljon, nykyisin harvemmin kukaan pilkkaa jos kännisiä naisihmisiä ei lasketa joukkoon :| en mä ajattele mun ulkonäköäni nykyisin juurikaan, paitsi niissä tilanteissa kun siitä joku rupeaa avautumaan, nykyisin tosin en silloinkaan häpeä, ennemminkin suututtaa se, miten joku voi käyttäytyä niin.

 

Keskityn elämän hyviin puoliin. Miksi ihmeessä keskittyä vaan negatiiviseen? En ymmärrä miksi tuhlaisin lyhyen elämän murehtien asioita, joille en voi mitään. En muutenkaan pidä ulkonäköä niin tärkeänä asiana. Keskityn mun uraan, joka antaa mulle todella paljon. Ihaniin ystäviin ja sukulaisiin. Harrastan ja matkustan. Elämä on ihanaa vaikka ei olisikaan kaunis.

 

Nyt kun rupesin oikein miettimään.... enpä ole pitkään aikaan enää kiinnittänyt huomiota siihen, onko joku ruma vai ei. Toki sellaiset silmiinpistävän kauniit ja komeat ihmiset kiinnittävät huomiota. Mutta pitkään aikaan ei ole kukaan kiinnittänyt huomiotani rumuudellaan.

En tiedä, ap, minkä ikäinen olet, mutta itse olen huomannut ajatusten muuttuvan iän myötä. Joskus parikymppisenä sitä tuli arvosteltua muiden ulkonäköä ja pidettyä itseä rumana. Kun lähenen neljääkymppiä, siitä on tullut toisarvoinen juttu. Se on tavallaan ihan sama, miltä itse näyttää tai miltä muut näyttää. Mutta itsetuntosi tarvitsisi ehdottomasti kohotusta. Sinun pitäisi löytää itsestäsi ne hyvät ja hienot puolet. Nähdä maskin taakse.

 

Minä en ole omasta mielestäni ruma, minä olen minä!

 

vältän peilejä ja asun korvessa

 

Aika harva on loppujen lopuksi ruma. Hyvin moni on mitäänsanomattoman näköinen ja monesta saisi ihan sievän, jos jaksaisivat laittautua.

Näin.
Toiset näkevät kauneutta kaikissa ihmisissä ja se kertoo mielestäni siitä aidoimmasta kauneudesta,sisäisestä.

 

helppoo kun heinänteko. ei ole ainakaan ulkonäköpaineita.

 

Mä oon sen näkönen ku oon, en jaksa siitä ressata. Joskus teininä asia häiritsi mut ei sit enää. Mitä mä tekisin kauneudella tai kehuilla? En mitään. Olis kai se ihan kivaa olla kaunis mutta ei siitä mulle mitään varsinaista hyötyä olisi. Itsensä hyväksyminen, mielenrauha ja läheisten rakkaus on paljon tärkeämpiä asioita.

 

Nyt kun rupesin oikein miettimään.... enpä ole pitkään aikaan enää kiinnittänyt huomiota siihen, onko joku ruma vai ei. Toki sellaiset silmiinpistävän kauniit ja komeat ihmiset kiinnittävät huomiota. Mutta pitkään aikaan ei ole kukaan kiinnittänyt huomiotani rumuudellaan.

En tiedä, ap, minkä ikäinen olet, mutta itse olen huomannut ajatusten muuttuvan iän myötä. Joskus parikymppisenä sitä tuli arvosteltua muiden ulkonäköä ja pidettyä itseä rumana. Kun lähenen neljääkymppiä, siitä on tullut toisarvoinen juttu. Se on tavallaan ihan sama, miltä itse näyttää tai miltä muut näyttää. Mutta itsetuntosi tarvitsisi ehdottomasti kohotusta. Sinun pitäisi löytää itsestäsi ne hyvät ja hienot puolet. Nähdä maskin taakse.

Valitettavasti olen itsekin sinun ikäisesi. Toisissa näen hyvät puolet ja kehun heitä. Toiset kehuvat myös toisiaan, mutta minua sanotaan korkeintaan mukavaksi ja hauskaksi. Toivoisin kuulevani sellaisia adjektiiveja kuin kaunis, viehättävä, naisellinen, seksikäs tms ulkonäköön ja naisellisuuteen viittaavaa. Tuntuu, että minut on naisena lakaistu maton alle. Olen vain puoliso, palvelija, ystävä, hyvä kuuntelija, äiti... olen erittäin masentunut tästä asiasta. Kuvittelin, että tämän ikäisenä ei ole enää tällaisia itsetunto-ongelmia.

 

helppoo kun heinänteko. ei ole ainakaan ulkonäköpaineita.

Tämmönen tuli tänään vastaan youtubes ja tulit het mieleen
https://www.youtube.com/watch?v=8w8qIUwiMxw

 

Valitettavasti olen itsekin sinun ikäisesi. Toisissa näen hyvät puolet ja kehun heitä. Toiset kehuvat myös toisiaan, mutta minua sanotaan korkeintaan mukavaksi ja hauskaksi. Toivoisin kuulevani sellaisia adjektiiveja kuin kaunis, viehättävä, naisellinen, seksikäs tms ulkonäköön ja naisellisuuteen viittaavaa. Tuntuu, että minut on naisena lakaistu maton alle. Olen vain puoliso, palvelija, ystävä, hyvä kuuntelija, äiti... olen erittäin masentunut tästä asiasta. Kuvittelin, että tämän ikäisenä ei ole enää tällaisia itsetunto-ongelmia.

Pitäisikö muiden valehdella sulle? Siis jos eivät nyt koe tarvetta mielistellä tai et vaan tee vaikutusta ulkonäölläsi heihin?
Monet ei jaksa niitä tyhjänkehujia, joista paistaa kehujen vastakalastelu..

Minusta hauska, mukava puoliso jne ovat oikein hyviä adjektiiveja.

Pikahelpotusta: Mene ensi lauantaina baariin (ikäisillesi sopiva ja mielellään karaokee) puol tuntia vaille pilkkua ja muista mahdollisimman tyrkyt vaatteet, joku makkarankuori ja puskurit esiin. + sinistä luomiväriä ja reilusti huulikiiltoa! Etköhän saa niitä kehuja vähäksi aikaa miehiltä, siitä tasosta jos ei väliksi ole..

 

Valitettavasti olen itsekin sinun ikäisesi. Toisissa näen hyvät puolet ja kehun heitä. Toiset kehuvat myös toisiaan, mutta minua sanotaan korkeintaan mukavaksi ja hauskaksi. Toivoisin kuulevani sellaisia adjektiiveja kuin kaunis, viehättävä, naisellinen, seksikäs tms ulkonäköön ja naisellisuuteen viittaavaa. Tuntuu, että minut on naisena lakaistu maton alle. Olen vain puoliso, palvelija, ystävä, hyvä kuuntelija, äiti... olen erittäin masentunut tästä asiasta. Kuvittelin, että tämän ikäisenä ei ole enää tällaisia itsetunto-ongelmia.

Mä ehkä tuntisin oloni vaivautuneeksi, jos joku ystävä tai työkaveri tms. kehuisi kauniiksi. Mun mieskään ei sitä kovin usein sano, mutta tiedän, että vaikken olekaan kovin viehättävän näköinen, hän rakastaa mua silti. Mulla on siis valehtelematta noin 55kg ylipainoa. Se on paljon näin lyhyeen varteen. Mulla on kaksoisleuka, vyötärönympärys yli 130cm ja tissit roikkuu pahasti. Mutta mun mielestä mulla on kauniit silmät . Toisin sanoen, vaikka tiedän että mussa on paaaaljon parannettavan varaa enkä todellakaan kiinnitä miesten huomiota muuten kuin koollani, niin mä olen onnistunut löytämään itsestäni jotain hyviä ja kauniitakin puolia. Mä olen enimmäkseen hyväntuulinen, hymyilen paljon, kannan kiloni selkä suorana (vaikka ne kilot painaakin). Mulla on hyviä ystäviä, maailman paras mies ja ihana tytär. Ja heille mä kelpaan just tällaisena!

 

Aika harva on loppujen lopuksi ruma. Hyvin moni on mitäänsanomattoman näköinen ja monesta saisi ihan sievän, jos jaksaisivat laittautua.

Peesi tälle.

+ eipä oo koskaan niin kauheesti jaksanut kiinnostaa koko ulkonäkö. Duunissa pitää olla tukka ja vaatteet fiksusti, naisella meikkiä jne, mutta siihen se mielenkiinto sitten tyssääkin. Ostan tiettyä vaatemerkkiä kun luotan sen tyyliin enkä jaksa miettiä tarkemmin. Kampaaja ja kosmetologi hoitavat loput rahaa vastaan.

Ulkonäön sijaan mua kiinnostaa paljon enemmän se mitä ihmisillä on sanottavaa.

Usein säälittää kun huomaa jonkun olevan korostuneen kiinnostunut ulkonäöstä. Se vaikuttaa typerältä.

 

Mä ehkä tuntisin oloni vaivautuneeksi, jos joku ystävä tai työkaveri tms. kehuisi kauniiksi. Mun mieskään ei sitä kovin usein sano, mutta tiedän, että vaikken olekaan kovin viehättävän näköinen, hän rakastaa mua silti. Mulla on siis valehtelematta noin 55kg ylipainoa. Se on paljon näin lyhyeen varteen. Mulla on kaksoisleuka, vyötärönympärys yli 130cm ja tissit roikkuu pahasti. Mutta mun mielestä mulla on kauniit silmät . Toisin sanoen, vaikka tiedän että mussa on paaaaljon parannettavan varaa enkä todellakaan kiinnitä miesten huomiota muuten kuin koollani, niin mä olen onnistunut löytämään itsestäni jotain hyviä ja kauniitakin puolia. Mä olen enimmäkseen hyväntuulinen, hymyilen paljon, kannan kiloni selkä suorana (vaikka ne kilot painaakin). Mulla on hyviä ystäviä, maailman paras mies ja ihana tytär. Ja heille mä kelpaan just tällaisena!

Minulla on alle 10 kg ylipainoa (onko siinä edes viittä kiloa pudotettavaa??), yritän syödä terveellisesti ja liikkua paljon. Panostan myös ulkonäkööni, mutta silti minä olen Ruma Anakanpoikanen. Ehkä se on juuri niin, että jos joku kehuisi ulkonäköäni niin hän valehtelisi... harmittaa vain kun nuorena olen saanut kehuja ulkonäöstäni. Nyt siis olen rumentunut niin paljon, että kehuja ei enää tule. Ja sen tiedän, että jos/kun kehuja odottaa, niin niitä ei tule. Silloin taas kun ei tarvitsisi mitään kehuja, niitä tulee. Tosin ei silloinkaan kauneudesta vaan jostain muusta. Minusta teen niin paljon töitä sen eteen, että näyttäisin joltakin, että ansaitsisin jotain kehuja.

 

Raskastahan tämä on. Etenkin kun on ruma niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

 

Koulussa mua haukuttiin ulkonäön vuoksi. Sitten menin teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan ja suorastaan puhkesin kukkaan. Olen aina ollut aika herkästi hymyilevä ja ette ikinä usko, minkä määrän miesten huomiota saa teekkarityttö, joka siis on kiinnostunut ja osaa keskustella tekniikasta, ja hymyilee paljon. Sillä saa miesten huomion vielä nykyään, 20 vuotta myöhemminkin.

Eli mun neuvo on: hymyile! Ja jos nyt pään sisällä liikkuu jotain, niin siitäkin on huimasti hyötyä.

 

Tykkäisin todella matalaa jos joku nainen tykkäisi minusta ulkonäköni vuoksi. Dumppaisin heti.

 

Mun neuvot. Älä katso peiliin. Jos katsot, niin arjen hulinassa unohtuu, miltä naama ja kroppa näyttävät. Meikkaa kohtuudella ja laita yllesi istuvat tai nätit vaatteet. Hymyile.

Ja kuten dippainssi neuvoo, mene opiskelemaan miesvaltaiselle alalle tai miesvaltaisiin harrastuksiin.