Romahdin totaalisesti tänään lasten nähden

[ap]

Oon ollut hirvittävän stressaantunut, ei auta vaikka kolmen viikon loma parhaillaan menossa. Stressiä aiheuttaa opiskeluni, miehen reissutyö ja se että olen lapsista vastuussa n. 75%. Kaiken päälle pitäisi jaksaa opiskella. Ei tunnu rahkeet riittävän.

Tänään eloa vaikeuttaa vielä sekin että olen kipeä. Mies yllätys töissä ollut eilisestä asti, en ole tehnyt muuta kuin lapsille ruuan, muuten olen maannut sohvalla. Lapset on hoitaneet itse itsensä.

Esikoinen on aika vaikeassa iässä ja saa mut kiehumaan monta kertaa päivässä, mutta nyt illalla oli sitten viimeinen niitti kun jotain jupis niin hetken intin sen kanssa ja lopulta otin käsivarresta kiinni ja riuhtaisin lattialle.

Sitten vain lösähdin lattialle ja itkin, itkin ja itkin, itkenyt siitä asti. 2-vuotias meni esikoiselta kysymään "mikä hätänä, voinko minä auttaa". Siinä itkettiin esikoisen kanssa molemmat, kumpikaan ei osannu sanoa sanaakaan. Laitoin pienimmät vain nukkumaan ja esikoinen meni omia aikojaan. Voi laps parat. En voi sanoin kuvata miten oksettava olo tuli tuosta käytöksestäni.

Tekis mieli laittaa miehelle tekstaria mutta en viitsi häiritä, tiedän että silläkin on just nyt raskasta tössä. Voi kun vois käpertyä miehen kainaloon.

Miten mä tästä nostan itteni jaloilleni?!

 

[kokemusta]

Pakotat itses suihkuun ja sitten juot jotain kuumaa. Sun on vaan pakotettava itsesi. Ja sitten nukkumaan,mars. Aamulla selitat lapsille ja pyydät anteeksi. Elämä on kovaa,tiedän....

 

[Saraldo]

Lasten on ihan hyvä nähdä, että äiti ja isäkin ovat inhimillisiä ja että aikuisetkin itkevät. Itse jouduin vähän samankaltaiseen tilanteeseen joku aika sitten... Onko sulla mitään tukiverkkoa siellä? Mummeja, kummeja, ystäviä? Mun mielestä sun miehenkin olisi ihan hyvä tietää, mitä teille kuuluu ja miten sä voit. Olkoonkin, että hänellä on raskas työ, mutta niin on sullakin. Onko miehesi reissutyö väliaikaista vai pysyvää? Jos se on pysyvää, kestätkö sen, että hän on niin paljon poissa myös tulevaisuudessa? Vai pitäiskö pysähtyä miettimään muita ratkaisuja esim. miehen työn suhteen?

 

[Haukkuva Hiiri]

Minkä ikänen sun esikoinen on? Kannattas varmaan selittää huomenna lapsille et miks niin kävi, et oot stressaantunut ja väsynyt mutta se ei o niiden vika.. ja kertoo, et ettei lapsilla ole syytä huoleen kuitenkaan.

 

[..]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

 

[jj]

oot yliväsyny.. tuommoista sattuu .. sanon et kaikille joskus..pää pystyyn..

 

[vieras]

Helposti; ylös vaan! Ei siinä itku auta, lapset on hoidettava. Hae apua, jos et jaksa. Mä en ymmärrä tuollaista "en mä viitsi miestä häiritä" -käytöstä. Varmaan miehesi haluaisi tietää, ettet jaksa teidän yhteisten lasten kanssa.

 

[kj]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

no joopa joo.. no tälläistä joskus sattuu..

 

[Minttukatti]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

Samaa mieltä.

 

[mutsi]

"Lapset ei saa kärsiä" (joku sanoi), no ei ne heti ole traumoja vetämässä, järki käteen!
Tuo on elämää, väliin on sikarankkaa ja kyllä on ihan tervettä, että lapsetkin näkevät elämän joka puolen, sen synkemmänkin! Olet yliväsy, sinuna kyllä juttelisin miehen kanssa ekana ja sitten koittaisin saada muuta apua. :hug:

 

[Tallu -]

Minkä ikänen sun esikoinen on? Kannattas varmaan selittää huomenna lapsille et miks niin kävi, et oot stressaantunut ja väsynyt mutta se ei o niiden vika.. ja kertoo, et ettei lapsilla ole syytä huoleen kuitenkaan.

Näinpä. Juttele hänen kanssaan huomenna, selitä syitä käytöksellesi ja tehkää vastaavan varalle joku sopimus. Pyydä anteeksikin, niin kyllä se siitä :hug:

 

[ap]

Miehen työ on pysyvästi tuollaista reissaamista toisella paikkakunnalla. Tänään aloitti uudessa työpaikassa, välimatka siis pidentyi entisestään. En siks halua miehelle olla heti ekana työpäivänä soittelemassa, etten jaksa täällä kotona. Miten paha mieli sille tulis. Kaikkesa tekee et meillä olis hyvä olla..

Turvaverkostoa on kyllä, mutta kaikki isovanhemmat työelämässä, joten niitä en vaivaa ihan älyttömästi. Toki ovat nyt lomien aikaan ollut paljonkin lasten kanssa. Jopa 2 yötä oon saanut olla yksin kotona, ei tunnu vaan tuovan pitkä aikaista helpotusta mulle.. Hetken päästä oon taas yhtä kiukkunen ja väsynyt.

Esikoinen on 9v, joten ymmärtää jo paljon ja paljon hänen kanssaan varmaan voisinkin jutella siitä mitkä äidin voimavarat tällä hetkellä on. En vain jostain syystä tahdo saada suutani auki. Yritänkö sitten vain olla täydellistä äitiä, vai mitä se on? Haluanko suojella lapsia totuudelta?

Valitettavasti työ ja opiskelu kuvioihin ei voi tehdä nyt muutoksia..

 

[vieras]

Älä välitä. Romahdus vaan tulee, kun ei jaksa enää. Ymmärrän ihan täysin. Mun tekis mieli joskus kirkua, että ottakaa multa pois kaikki paska, kaikki ikävä, kaikki pelko ja hätä. Antakaa mulle tasaisempi elämä, en jaksa tätä, en pysty, tukehdun kohta!

Meillä on perheessä 3 pitkäaikaissairasta, rahattomuutta ja tukiverkkoa ei ole. Välillä on niin yksinäistä. Vaikka mulla on mies, niin en mä voi sille valittaa, kun sillä on yhtä paha olo. Me vaan kestetään, jaksetaan, hymyillään kyynelten läpi ja edetään seuraavaan päivään.

Mikä ei tapa, vahvistaa on huono tapa ilmaista asia. Kärsimys ei jalosta ketään, ei minua ainakaan, enkä usko, että ketään muutakaan. Minäkin haluan elää, olla huoleton ja iloinen. En vaan voi, en pysty.

Anteeksi tämä purkaus. Voimia sulle! Elämä vaan jatkuu, vaikka kaikki toivo menisikin. Onneksi ja valitettavasti.

 

[-]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

 

[ap]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

no joopa joo.. no tälläistä joskus sattuu..

Mun mielestä on kohtuutonta sanoa että itsepähän olen elämästäni rankkaa tehnyt. Sinulla on varmasti kristallipallo jolla näet elämäni, tsemppiä sullekkin vaan.

Muuten olen samaa mieltä, ettei lasten kuuluisi olla kohteena tässä tilanteessa. Tiedän sen tasan tarkkaan. Enkä heitä syytä mistään. Pahaolo purkaantui valitettavasti nyt heihin..

 

[Kowalski]

Sanon suoraan; hälyyttävää. Merkki siitä, että jotain apua pitäisi jaksamiseen saada ja heti. En tarkoita välttämättä apua lasten- ja kodinhoidossa, vaan henkisen puolen apuja.

Eli pyri saamaan jostain keskusteluapua, ja sitten mietitte muutoksia asioihin jotta tilanne ei toistuisi tai pahentuisi.

Suoraa, avointa puhetta myös miehelle, hänen täytyy saada tietää miten loppu olet.

 

[ap]

Helposti; ylös vaan! Ei siinä itku auta, lapset on hoidettava. Hae apua, jos et jaksa. Mä en ymmärrä tuollaista "en mä viitsi miestä häiritä" -käytöstä. Varmaan miehesi haluaisi tietää, ettet jaksa teidän yhteisten lasten kanssa.

Älä huoli, mies tietää, jaksamisesta ollaan puhuttu. MUTTA siitä huolimatta sillä on sellanen tilanne töissä etten halua tästä romahtamisesta kertoa, me ei pystytä edes soittelemaan ennen huomista. Kerron kyllä tapahtumista miehelle heti huomenna kun kotiutuu. Olis kauheeta laittaa sille vain viesti mitä tapahtunut ja se koko yön miettis asioita.

 

[mutsi]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

Se on väsyneenä inhimillistä, vaikka sen tekisi joulupukki, sanoo siihen palstamammat ihan mitä tahansa! Ei se ole suotavaa ja sitä tulee välttää ja väkivalta ei ole missään nimessä oikein, mutta ihmisiä tässä vain ollaan.

 

[ap]

Älä välitä. Romahdus vaan tulee, kun ei jaksa enää. Ymmärrän ihan täysin. Mun tekis mieli joskus kirkua, että ottakaa multa pois kaikki paska, kaikki ikävä, kaikki pelko ja hätä. Antakaa mulle tasaisempi elämä, en jaksa tätä, en pysty, tukehdun kohta!

Meillä on perheessä 3 pitkäaikaissairasta, rahattomuutta ja tukiverkkoa ei ole. Välillä on niin yksinäistä. Vaikka mulla on mies, niin en mä voi sille valittaa, kun sillä on yhtä paha olo. Me vaan kestetään, jaksetaan, hymyillään kyynelten läpi ja edetään seuraavaan päivään.

Mikä ei tapa, vahvistaa on huono tapa ilmaista asia. Kärsimys ei jalosta ketään, ei minua ainakaan, enkä usko, että ketään muutakaan. Minäkin haluan elää, olla huoleton ja iloinen. En vaan voi, en pysty.

Anteeksi tämä purkaus. Voimia sulle! Elämä vaan jatkuu, vaikka kaikki toivo menisikin. Onneksi ja valitettavasti.

*halaus* ja kiitos tästä.

 

[ohis]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

Se on väsyneenä inhimillistä, vaikka sen tekisi joulupukki, sanoo siihen palstamammat ihan mitä tahansa! Ei se ole suotavaa ja sitä tulee välttää ja väkivalta ei ole missään nimessä oikein, mutta ihmisiä tässä vain ollaan.

Mies olisi tuossa tilanteessa hirviö...

 

[vieras]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

Kun ihminen tajuaa tehneensä väärin, ei kannata enää paiskata kiveä. Ei se auta mitään, eikä se ole inhimillistäkään enää. Älä lyö lyötyä.

Väsynyt ja stressaantunut ihminen ei jaksa välittää seuraamuksista enää. Nyt tarvitaan apua ja kannustusta, ei haukkuja syyllistämistä.

 

[Saraldo]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

No mä ainakin ymmärrän tätä äitiä oikein hyvin. Ja ymmärtäisin isääkin, jos olisi samassa tilanteessa.

Älä turhaan yritä esittää täydellistä äitiä, ei se mene 9-vuotiaalla läpi kuitenkaan. Parempi jutella hänen kanssaan siitä, että äiti on nyt tosi väsynyt eikä tarkoita mitään pahaa.

Miehesi on vasta aloittanut tuon reissutyön, joten voihan olla, että elämänne tasaantuu pikku hiljaa ja sopeudutte paremmin. Mutta jos tuntuu siltä, että hermot ei kestä eikä helpotusta ole näkyvissä, niin kyllä teidän sitten on pakko miettiä niitä miehen työkuvioita uudelleen.

Ja puhu ihmeessä vaikka äidillesi. Vaikka he ovatkin työssäkäyviä ihmisiä, kyllä heillä silti voi olla aikaa auttaa. Mikä sulla itselläsi olisi työtilanne? Helpottaisiko, jos pääsisit itsekin töihin ja kuopus päivähoitoon?

 

[Tallu -]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

Siinä on se pointti, että miehen riuhtaisusta kertoo joku muu, ja tässä tapauksessa äiti kertoi siitä itse. Toistaiseksi ketjussa ei ole lyöty lyötyä, eli lisätty ap:n pahaa oloa, mutta palstan tietäen niinkin voi vielä käydä.

Eihän sillä saavuteta mitään, että moititaan ja haukutaan, vaan nyt täytyy tukea ap:ta, että hän saa tapauksen käsiteltyä lapsensa kanssa huomenna järkevällä tavalla.

 

[hoh]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

uskomattomia itse täydellisyyksiä täällä..

 

[Kowalski]

Eihän sillä saavuteta mitään, että moititaan ja haukutaan, vaan nyt täytyy tukea ap:ta, että hän saa tapauksen käsiteltyä lapsensa kanssa huomenna järkevällä tavalla.

Ja ennen kaikkea hankittua apua, tai jotain, ettei tämä enää toistuisi.