Romahdin totaalisesti tänään lasten nähden

[t]

Kerrot lapsille että itkussa ei ole mitään pahaa ja että kaikki itkevät joskus. Aikuiset itkevät vain hiukan harvemmin kuin lapset ja siksi se tuntuu pelottavammalta ja vaarallisemmalta mutta että se on ihan normaali asia.

 

[mutsi]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

Se on väsyneenä inhimillistä, vaikka sen tekisi joulupukki, sanoo siihen palstamammat ihan mitä tahansa! Ei se ole suotavaa ja sitä tulee välttää ja väkivalta ei ole missään nimessä oikein, mutta ihmisiä tässä vain ollaan.

Mies olisi tuossa tilanteessa hirviö...

Niin, palstamammojen mielestä. :saint: Asia on aina yksilöllinen.

 

[äpi]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

No mä ainakin ymmärrän tätä äitiä oikein hyvin. Ja ymmärtäisin isääkin, jos olisi samassa tilanteessa.

Älä turhaan yritä esittää täydellistä äitiä, ei se mene 9-vuotiaalla läpi kuitenkaan. Parempi jutella hänen kanssaan siitä, että äiti on nyt tosi väsynyt eikä tarkoita mitään pahaa.

Miehesi on vasta aloittanut tuon reissutyön, joten voihan olla, että elämänne tasaantuu pikku hiljaa ja sopeudutte paremmin. Mutta jos tuntuu siltä, että hermot ei kestä eikä helpotusta ole näkyvissä, niin kyllä teidän sitten on pakko miettiä niitä miehen työkuvioita uudelleen.

Ja puhu ihmeessä vaikka äidillesi. Vaikka he ovatkin työssäkäyviä ihmisiä, kyllä heillä silti voi olla aikaa auttaa. Mikä sulla itselläsi olisi työtilanne? Helpottaisiko, jos pääsisit itsekin töihin ja kuopus päivähoitoon?

tää on hyvin sanottu.. täysin samaa mieltä..

 

[hoooh]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

täällä itse täydellisyys

 

[Joxu]

Juttele huomenna sun lasten kanssa ja pyydä anteeks omaa käytöstäs, uskon että kyllä ne ymmärtää ja antaa anteeks. Mää muistan omasta lapsuudesta sen että äiti joutu mun ja kahen sisaruksen kanssa pärjää yksin ja oli välillä todella väsyny ja stressantunu. Yhteen törmäyksiä tuli aika paljonkin. Äiti huusi meille ja anto joskus jopa risustaki. Sen jälkeen tapahtu yleensä äitin romahtaminen, alko itkee ja sillon me yleensä sisarusten kanssa säikähettiin ja mentiin äitin luo ja kysyttiin et mikä on. Pyys yleensä aina anteeks ja sano että on niin väsyny kun joutuu yksin tekee kaiken ja me ei totella. Ei olla tänä päivänäkään tuomittu äitiä, miks etes pitäs?? Ymmärrän nyt todella hyvin että äiti oli tosi väsyny, toisinaan jopa masentunu, joutu yksin huolehtii meistä kolmesta jopa sillonkun oltiin jokainen pieniä. Isä oli paljon pois kotoo, ikävä kyllä. Mut meillä on kaikesta huolimatta todella läheiset välit äitiin ja äiti on meijän mielestä maailman paras, vaikka oliki sillon tosi väsyny, masentunu ja kiukkunen. Äiti on vaan herkkä ihminen, on edelleenki ja me ollaan sille kuitenkin kaikki kaikessa.. Antais meijän puolesta koko elämänsä.

Elikkä, huomenna juttelet sun lasten kanssa ja selität. Kyllä sun lapset ymmärtää. Mitään korvaamatonta ei oo vielä tapahtunu. Mut ehkä sun kannattais omalta osalta jollakin elämän alueella nyt hetkeks hidastaa tahtia. Kerro avoimesti tilanteesta myös sun miehelle, sen kuuluu tietää ja olla perheensä tukena kuitekin vaikka onkin rankka työ. Sullakin on rankaa, kukas susta huolehtii ja tukee sua? Hyvää jatkoa sulle ja koita jaksaa, kaikki järjestyy kyllä. Nytkun meet nukkuu, niin aamulla kaikki näyttää paremmalta, vai mitä?

 

[..]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

Samaa mieltä.

ette tiedä elämästä mitään itse täydellisyydet.. naurettava kommetti

 

[ap]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

No mä ainakin ymmärrän tätä äitiä oikein hyvin. Ja ymmärtäisin isääkin, jos olisi samassa tilanteessa.

Älä turhaan yritä esittää täydellistä äitiä, ei se mene 9-vuotiaalla läpi kuitenkaan. Parempi jutella hänen kanssaan siitä, että äiti on nyt tosi väsynyt eikä tarkoita mitään pahaa.

Miehesi on vasta aloittanut tuon reissutyön, joten voihan olla, että elämänne tasaantuu pikku hiljaa ja sopeudutte paremmin. Mutta jos tuntuu siltä, että hermot ei kestä eikä helpotusta ole näkyvissä, niin kyllä teidän sitten on pakko miettiä niitä miehen työkuvioita uudelleen.

Ja puhu ihmeessä vaikka äidillesi. Vaikka he ovatkin työssäkäyviä ihmisiä, kyllä heillä silti voi olla aikaa auttaa. Mikä sulla itselläsi olisi työtilanne? Helpottaisiko, jos pääsisit itsekin töihin ja kuopus päivähoitoon?

Mie son tehnyt reissuhommaa 2 vuotta. Ollaan molemmat opiskelijoita ja tuo työ miehelle on ainoa mitä pystyy tekemään omien opintojensa ohella. Ja töitähän tässä on paiskittava jotta eletään.

Mies on valmistumassa tässä lähikuukausina, joten olen yrittänyt tsempata itseäni sinne asti, sitten helpottaisi. Sitten helpotus olisi todella suuri. Siine asti kun vaan jaksais tervejärkisenä.

Jos jossakin täytyy joustaa, niin se on sitten minun opinnot.

 

[Saraldo]

lapset eivät saa kärsiä siitä että itse teet elämästäsi rankkaa ja et jaksa. ei ne lapset siihen ole syy päitä! hidasta nyt ja äkkiä sitä tahtia jos se menee tuollaiseksi! lapset eivät saa kärsiä siitä ja piste.

Samaa mieltä.

ette tiedä elämästä mitään itse täydellisyydet.. naurettava kommetti

Onhan se hienoa, että on ihmisiä, joilla ei koskaan ole ongelmia jaksamisen kanssa.... Tai sitten vaan ylläpidetään sitä kiiltokuvakulissia, jossa lapset ei saa koskaan nähdä, että äiti on todella vihainen tai surullinen.

 

[Saraldo]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

No mä ainakin ymmärrän tätä äitiä oikein hyvin. Ja ymmärtäisin isääkin, jos olisi samassa tilanteessa.

Älä turhaan yritä esittää täydellistä äitiä, ei se mene 9-vuotiaalla läpi kuitenkaan. Parempi jutella hänen kanssaan siitä, että äiti on nyt tosi väsynyt eikä tarkoita mitään pahaa.

Miehesi on vasta aloittanut tuon reissutyön, joten voihan olla, että elämänne tasaantuu pikku hiljaa ja sopeudutte paremmin. Mutta jos tuntuu siltä, että hermot ei kestä eikä helpotusta ole näkyvissä, niin kyllä teidän sitten on pakko miettiä niitä miehen työkuvioita uudelleen.

Ja puhu ihmeessä vaikka äidillesi. Vaikka he ovatkin työssäkäyviä ihmisiä, kyllä heillä silti voi olla aikaa auttaa. Mikä sulla itselläsi olisi työtilanne? Helpottaisiko, jos pääsisit itsekin töihin ja kuopus päivähoitoon?

Mie son tehnyt reissuhommaa 2 vuotta. Ollaan molemmat opiskelijoita ja tuo työ miehelle on ainoa mitä pystyy tekemään omien opintojensa ohella. Ja töitähän tässä on paiskittava jotta eletään.

Mies on valmistumassa tässä lähikuukausina, joten olen yrittänyt tsempata itseäni sinne asti, sitten helpottaisi. Sitten helpotus olisi todella suuri. Siine asti kun vaan jaksais tervejärkisenä.

Jos jossakin täytyy joustaa, niin se on sitten minun opinnot.

Hienoa kuitenkin, että tämä tilanne on muutaman kuukauden sisällä muuttumassa! Tosin tässä vaiheessa, kun on aivan loppu, on ihan sama, kestääkö muutaman kuukauden vai viikon. Se tuntuu silti vaikealta :hug: .

Juttele näille isovanhemmille. Mäkin salasin omaa pahaa oloani pitkään, kunnes romahdin ja sairastuin masennukseen. Äitini sanoi silloin, että mikset kertonut, mikset pyytänyt apua. Mutta kun se ylpeys pärjätä oli niin suuri.... Nyt olen viisaampi .

 

[hymmi]

Jos joku kirjoittaisi täällä, että mies riuhtaisi esikoisen lattialle niin nousisi helvetinmoinen haloo. Kun sen tekee äiti niin se ymmärretään...

Uskomatonta.

No mä ainakin ymmärrän tätä äitiä oikein hyvin. Ja ymmärtäisin isääkin, jos olisi samassa tilanteessa.

Älä turhaan yritä esittää täydellistä äitiä, ei se mene 9-vuotiaalla läpi kuitenkaan. Parempi jutella hänen kanssaan siitä, että äiti on nyt tosi väsynyt eikä tarkoita mitään pahaa.

Miehesi on vasta aloittanut tuon reissutyön, joten voihan olla, että elämänne tasaantuu pikku hiljaa ja sopeudutte paremmin. Mutta jos tuntuu siltä, että hermot ei kestä eikä helpotusta ole näkyvissä, niin kyllä teidän sitten on pakko miettiä niitä miehen työkuvioita uudelleen.

Ja puhu ihmeessä vaikka äidillesi. Vaikka he ovatkin työssäkäyviä ihmisiä, kyllä heillä silti voi olla aikaa auttaa. Mikä sulla itselläsi olisi työtilanne? Helpottaisiko, jos pääsisit itsekin töihin ja kuopus päivähoitoon?

Mie son tehnyt reissuhommaa 2 vuotta. Ollaan molemmat opiskelijoita ja tuo työ miehelle on ainoa mitä pystyy tekemään omien opintojensa ohella. Ja töitähän tässä on paiskittava jotta eletään.

Mies on valmistumassa tässä lähikuukausina, joten olen yrittänyt tsempata itseäni sinne asti, sitten helpottaisi. Sitten helpotus olisi todella suuri. Siine asti kun vaan jaksais tervejärkisenä.

Jos jossakin täytyy joustaa, niin se on sitten minun opinnot.

Minulla tuli heti kirjoituksestasi mieleen, että noita opintoja kannattaisi miettiä onko niitä pakko painaa juuri nyt. Jos ei oppilaitos muuten jousta, niin sitten voi vaikka yrittää hakea sairauslomaa. Sinä vaikutat aivan yliväsyneeltä, jos lomallakin on sellainen olo, ettet jaksa mitään muuta kuin maata sohvalla. Opiskelu vaatii monesti keskittymistä ja millä sinä tuossa tilanteessa keskityt, jos on pienet lapset hoidettavana aamusta iltaan. Koita saada jostain järjestettyä itsellesi edes vähän omaa aikaa (lapsiparkki, MLL tms., jos isovanhemmat eivät pysty auttamaan).

Jaksamista.

 

[vieras]

Sinulla oli nyt tunteet pinnalla, kun mies aloitti uuden työn. Mene nyt hyvä ihminen nukkumaan, että saat levättyä huomiselle. Huomenna levänneenä puhut lapsille tapahtuneesta ja pahoittelet käytöstäsi. Ja ajattelet tulevaa ja mahdollisia elämänmuutoksia vasta levänneenä. Kauniita unia!

 

[ap]

Kiitos kaikille! Paljon ajatuksia herättäviä mielipiteitä.

Kyllähän mä apua lasten kanssa saan jos vaan pyydän, totta, pitäis vain rohkaistua. Toisaalta mies on suurena apuna silloin kun vain on kotona. Hoitaa kyllä muksut ja kodin, on mulle kullan arvoinen.

Vielä viikko lomaa jäljellä, täytyy tosissaan pohtia olenko niin rasittunut tästä kaikesta että opiskeluja täytyy miettiä uudestaan, vai vaikuttaako mielialaan nyt tää sairastaminenkin (mikä osaltaan saa kaiken tuntumaan ylitsepääsemättömän vaikealta )

Paljonhan sitä miehelle puhuin ennen kuin aloitin näitä opiskeluja että rankkaa tulee olemaan, enkä tiedä jaksanko. Mies oli sitä mieltä että me jaksetaan vuosi opiskeluja yhtäaikaa, sitten mies valmistuisi. Tuo syksy vaan toi tullessaan kaikkia maksuja, jonka takia kaikki kesän säästöt on joutunut käyttämään ja siksi mies painaa duunia ympäri pyöreitä päiviä. Tilanteelle ei siis oikein voi mitään.

Mutta eihän tässä mitään hävittäis jos jäisin takaisin hoitovapaalle vielä. Sais muuten enemmän rahaakin

 

[ap]

Ja tosiaan menen nyt nukkumaan turvonneinen silmineni ja aloitan huomis aamun pyytämällä anteeksi esikoiselta..