Meillä oli rikkonaisia öitä vuoden lapsen yöheräilyjen takia. Esikoinen oli hirmuinen rinnallaroikkuja, joten mietin, mitäs sitten, jos toinenkin on? Miten hoitaisin esikoisen? Pahinta oli esikoisen iltanukutus. Rinnalta vieroituksen jälkeen alkoi vaihe, että hän huusi suoraa huutoa joka ilta nukkumaan mennessä, puolesta puoleentoista tuntiin. Pelotti, miten kuopuksen nukuttamisten kanssa siinä metelissä kävisi. Etenkin, kun raskaus alkoi edetä loppusuoralle, jännitys sen kuin lisääntyi.
Ihan silkalla tuurilla kävi niin, että äläkkä loppui kuopuksen syntymän aikoihin. Ikäeroa on 1v 10kk. Ihmeen paljon mullakin on vielä virtaa, vaikka valvoin jo esikoista odottaessa, närästi, ravasin pissalla ja mietin yöt mitä tuleman pitää. Sitten niitä yösyöttöjä kesti vuoden, sen jälkeen mä heräsin ihan tavan vuoksi yöllä tarkastamaan lapsen tilanteen + sairastamisitkut päälle. Sitten alkoikin uuden raskauden närästykset, selkäsäryt ja vessatukset, kuopus syntyi ja on tällä hetkellä vielä öisinkin rinnalla, ikää on 6kk.
Nukuin heräämättä läpi yön viimeksi joskus... öö... vuoden 2009 alkupuolella. 2,5v on suunnilleen kulunut nyt. Jos kuopuksen kanssa menee samaan tapaan, nukun läpi yön jotakuinkin 4 vuoden jälkeen, että sitä odotellessa.

Mutta tämä on tätä, tuleehan niitä muitakin elämänvaiheita.
