Ristiriitaiset tunteet toisen lapsen yrittämisestä.

[Glorinha]

Esikoinen on valvottanut yöt pitkään. Nyt kuukausi nukuttu kokonaisia öitä ja pikkumiehellä ikää 1v10kk. Toisaalta alkaisi olemaan jo korkea aika toiselle lapselle, mutta kun tuo väsymys ja valvominen taas alkaisi. Esikoinen on todella huomionsa ja seuransa vaativa, eli pojan suhtautuminen pienempään sisarukseenkin mietityttää. Varmasti nää on normaaleja ajatuksia, mutta jollekin niistä halusin "puhua"

Onko muita joilla valvottu pitkän aikaa? Miten toisen kanssa meni?

 

["joku vaan"]

Meillä esikoinen juuri täytti 2 vuotta eikä vieläkään nuku kokonaisia öitä. TUlee viereenkin lähes joka yö. Toinen lapsi syntyy parin kuukauden sisällä. Varmasti tulee olemaan haasteellista. Esikoinen luultavasti tulee nukkumaan isän kanssa ja minä vauvan, muuta sopivaa ratkaisua tuskin keksitään. Tai toki riippuu kaikki siitä, millainen nukkuja kakkonen on. En kuitenkaan kauheasti murehdi tulevaa. Kyllä tekin varmasti pärjäätte. Vielä menee teillä kuitenkin lähemmäs vuosi, ennnen kuin toinen lapsi syntyy, joten tilanne voi olla jo aivan eri. Toki raskausaikanakin yöt hieman huonohkoja, mutta kyllä tästä selviää. Tsemppiä päätöksentekoon ja tulevaan muutenkin!

 

["jojo"]

Meillä oli rikkonaisia öitä vuoden lapsen yöheräilyjen takia. Esikoinen oli hirmuinen rinnallaroikkuja, joten mietin, mitäs sitten, jos toinenkin on? Miten hoitaisin esikoisen? Pahinta oli esikoisen iltanukutus. Rinnalta vieroituksen jälkeen alkoi vaihe, että hän huusi suoraa huutoa joka ilta nukkumaan mennessä, puolesta puoleentoista tuntiin. Pelotti, miten kuopuksen nukuttamisten kanssa siinä metelissä kävisi. Etenkin, kun raskaus alkoi edetä loppusuoralle, jännitys sen kuin lisääntyi.

Ihan silkalla tuurilla kävi niin, että äläkkä loppui kuopuksen syntymän aikoihin. Ikäeroa on 1v 10kk. Ihmeen paljon mullakin on vielä virtaa, vaikka valvoin jo esikoista odottaessa, närästi, ravasin pissalla ja mietin yöt mitä tuleman pitää. Sitten niitä yösyöttöjä kesti vuoden, sen jälkeen mä heräsin ihan tavan vuoksi yöllä tarkastamaan lapsen tilanteen + sairastamisitkut päälle. Sitten alkoikin uuden raskauden närästykset, selkäsäryt ja vessatukset, kuopus syntyi ja on tällä hetkellä vielä öisinkin rinnalla, ikää on 6kk.

Nukuin heräämättä läpi yön viimeksi joskus... öö... vuoden 2009 alkupuolella. 2,5v on suunnilleen kulunut nyt. Jos kuopuksen kanssa menee samaan tapaan, nukun läpi yön jotakuinkin 4 vuoden jälkeen, että sitä odotellessa. Mutta tämä on tätä, tuleehan niitä muitakin elämänvaiheita.

 

["vieras"]

Koskaanhan ei voi tietää, että jos se kakkonen on sitten paljon helpompi tapaus? Jokaisen lapsen elämä on kuitenkin niin ainnutlaatuinen että saatatte päästä hirmuisen helpollakin.
Tuttuja tunteitahan nuo oliva meilläkin esikoisen jälkeen, meillä vaan kävi niin että yrityksestä huolimatta meni 5 v ennekuin saatiin toinen lapsi, eli ei sekään ollut niin kuin alunperin ajateltiin.
Tosin kakkonen olikin aivan megahelppo lapsi, kiltti, söi , nukkui ja leikki tuntikausia itsekseen.. kolmas lapsemme sitten olikin kaikki mahdolliset vaikeudet potenssiin 12
mut siitäkin selvittiin. niin tekin teette.

 

[Glorinha]

Kiitos kannustavista vastauksista. Niinkuin joku sanoi, että se on ohimenevä vaihe elämässä ja siitä kyllä selviää. Ehkä tässä pikkuhiljaa voisi alkaa yrittämään. Meillä esikoisen yritykseen meni yli vuosi, eli tosiaan voi mennä aikaakin ennen kuin edes raskaana olen.
Asunto pitäisi pikkuhiljaa laittaa myyntiin. 2 lapsen kanssa kaksio käy aika nopsaan pieneksi.