vierailija
Heippa! Sattuuko täällä olemaan muita tällä hetkellä (tai hiljattain) raskaana olevia, joiden odotusta kova huoli varjostaa? Minulla menossa nyt vk 17, ja saamamme Turnerin oireyhtymän diagnoosi toi mukanaan ison määrän epävarmuutta, huolta ja sekavia ajatuksia.
Tässä tähänastinen tarina vielä lyhyesti: lapsihaaveilu on meillä ollut jo pari vuotta kovasti mielessä, ja aloitimme yrityksen viimein tämän vuoden alussa. Taustalla seurailin Haaveena vauva -ketjua jo viime vuodesta asti ja elin mukana toistenkin toiveissa, toki itselleni myös ihania plussauutisia toivoen. Olinkin aivan haltioissani, kun jo huhtikuussa plussa ilmestyikin testiin. Jo ikäkin tekee kuitenkin sen, etten heti uskaltanut mihinkään lasketun ajan ketjuun liittyä, vaan ajattelin että katsotaan nyt rauhassa alkuviikot, kunnes ollaan turvallisemmilla vesillä. Np-ultran jälkeen maailma kuitenkin tuntui pysähtyvän, kun seula hälytti T21-riskiluvulla 1:8, eli ensimmäisen kolmanneksen lopulla ei helpotusta tai niitä "turvallisempia vesiä" tullutkaan. Siitä etenimme aluksi vain NIPT-tutkimukseen (huoli istukkapunktion keskenmenoriskistä, koska epäusko riskilukuihin oli vielä kova), jonka tulokset viittasivatkin Turnerin oireyhtymään, ja tämä tulos vielä varmistettiin vk 15 lapsivesipunktiolla. Nyt siis odotamme sydän huolta täynnä seuraavaa ultraa elokuun alussa (ilmeisesti varhainen rakenneultra tiedossa).
Emme vielä ainakaan tiedä mistään mahdollisista vauvan rakennevioista, eli on mahdotonta edes tietää, joudutaanko vielä myöhäisillä viikoilla raskaimpien mahdollisten päätösten eteen. Ja toisaalta tämä kyseinen oireyhtymä korkeine keskenmenoriskeineen tekee sen, ettei koko asia ehkä ole ollenkaan omissa käsissä, ja kohtukuoleman mahdollisuuskin pyörii synkkänä mielessä.
Mielelläni siis ajatuksia vaihtaisin, jos löytyy muita, joilla tilanne on edes joiltakin osin tutun kuuloinen, oli syy odotuksen riskeihin tai huoleen mikä tahansa.
Nimimerkin perustan, jos juttukavereita löytyisi.
Tässä tähänastinen tarina vielä lyhyesti: lapsihaaveilu on meillä ollut jo pari vuotta kovasti mielessä, ja aloitimme yrityksen viimein tämän vuoden alussa. Taustalla seurailin Haaveena vauva -ketjua jo viime vuodesta asti ja elin mukana toistenkin toiveissa, toki itselleni myös ihania plussauutisia toivoen. Olinkin aivan haltioissani, kun jo huhtikuussa plussa ilmestyikin testiin. Jo ikäkin tekee kuitenkin sen, etten heti uskaltanut mihinkään lasketun ajan ketjuun liittyä, vaan ajattelin että katsotaan nyt rauhassa alkuviikot, kunnes ollaan turvallisemmilla vesillä. Np-ultran jälkeen maailma kuitenkin tuntui pysähtyvän, kun seula hälytti T21-riskiluvulla 1:8, eli ensimmäisen kolmanneksen lopulla ei helpotusta tai niitä "turvallisempia vesiä" tullutkaan. Siitä etenimme aluksi vain NIPT-tutkimukseen (huoli istukkapunktion keskenmenoriskistä, koska epäusko riskilukuihin oli vielä kova), jonka tulokset viittasivatkin Turnerin oireyhtymään, ja tämä tulos vielä varmistettiin vk 15 lapsivesipunktiolla. Nyt siis odotamme sydän huolta täynnä seuraavaa ultraa elokuun alussa (ilmeisesti varhainen rakenneultra tiedossa).
Emme vielä ainakaan tiedä mistään mahdollisista vauvan rakennevioista, eli on mahdotonta edes tietää, joudutaanko vielä myöhäisillä viikoilla raskaimpien mahdollisten päätösten eteen. Ja toisaalta tämä kyseinen oireyhtymä korkeine keskenmenoriskeineen tekee sen, ettei koko asia ehkä ole ollenkaan omissa käsissä, ja kohtukuoleman mahdollisuuskin pyörii synkkänä mielessä.
Mielelläni siis ajatuksia vaihtaisin, jos löytyy muita, joilla tilanne on edes joiltakin osin tutun kuuloinen, oli syy odotuksen riskeihin tai huoleen mikä tahansa.
Nimimerkin perustan, jos juttukavereita löytyisi.