Rintaraivareista on kokemusta. En tiedä mistä ne meillä alkoivat. Tyttö oli 1 kk kun sain ensimmäisen, kieltäytyi syömästä päiväunilta herättyään. Huusi aikansa ja sain sitten syömään viimein makuuasennossa syöttäen. Monet kyyneleet tuli vuodatettua puolin ja toisin, raivarit oli tosi raastavia ja kun ei niihin syytä keksinyt. Välillä oli kausia, että imetys sujui hyvin joskus taas oli yhtä tuskaa. Kauhistutti kaupungillekin lähteä, kun pelkäsi ettei saa lasta syömään...
Meillä raivarit ei alkaneet ainakaan siitä syystä, että olisi tuttipullon hoksannut paremmaksi. Mutta raivarin saatuaa maitoa suostui juomaan vain tuttipullosta. Syöttämisasentoonkin laittaminen sylissä sai raivarin aikaiseksi. Ihmeellistä oli se, että raivareita ei koskaan tullut öisin vaan silloin söi aina kiltisti ja nukahti saman tien. Ilmeisesti oli tarpeeksi unenpöpperössä ettei tajunnut imevänsä tissiä. Koska nämä yösyötöt sujuivat niin 4 kk vanhasta lähtien alettiin antamaan kiinteitä ja päivisin tuttelia (aina yritin päivälläkin rintaa tarjota mutta ei kelvannut). Pumppasin sitten 2 kk päivisin, jotta maitoa riitti öisin. Aika hullun hommaa mutta jaksoin tehdä sen vuoksi, että yösyötöt sujui niin hyvin.
Jälkikäteen ajateltuna olisi monelta mielipahalta välttynyt, kun olisi vaan tarjonnut pulloa eikä olisi huudattanut lasta. Joskus auttoi kun syötti seisaaltaan ja hytkyi samalla, joskus sain hämättyä pullolla ja sitten vaihdoin pikaisesti tissiiin.
Jaksamista sinulle. Raivareihin aina on jokin syy mutta se usein jää meille äideille epäselväksi. Muista, että yhtä hyvää ravintoa lapsi saa pullostakin ja itsepintaisesti imettäminen ei ole hyväksi lapselle eikä sinulle, jos se ei ota onnistuakseen. Nykyään vaan niin helposti "syyllistetään" jos ei halua/onnistu imettämään. Jotkut, joilla imestyksen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia eivät tunnu tajuavan vaan syyttävät vaan, että et tarpeeksi yritä tms.
Tee kuten sinulle ja lapsellesi on parhaaksi! Voimia!