Rintaongelma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua kaipaava Elli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja nakkeliksx:
Minä luulen, että taidat aliarvioida miehiä. Eivät kaikki miehet ole pelkkiä valokuvamallien perässä juoksevia panokoneita, vaan suurin osa miehistä haluaa seksikumppaniksi naisen, jota rakastaa.

Jos miehelläsi olisi eriparia oleva kivekset tai vaikkapa vähän röllykkävatsaa tai vaikkapa rintalihakset eivät olekaan miehekkäät vaan vähän naismaiset "tisut", niin hylkäisitkö miehen niiden syiden takia ja sanoisit miehelle, että sorry vaan, mutta kuvotat mua niin paljon, etten voi harrastaa seksiä kanssasi? Et tietenkään sanoisi niin. Kun välittää ja rakastaa, niin pystyy antamaan anteeksi ulkonäön puutteita ja ymmärtää, että oleellisempaa on se, että harrastat seksiä rakastamasi miehen kanssa eikä niin, että harrastat seksiä tietynnäköisen miehen kanssa.

Ehdottomasti rakastelet miehen kanssa ensimmäistä kertaa niin, että riisut rintaliivit pois ja että mies näkee rintasi. Miehesi saattaa pitää niistä kovastikin, koska ne ovat_sinun_rintasi.

Jos rintakysymys on sinulle tärkein mahdollinen asia, niin kyllä sinä pystyt muuttamaan kehoasi plastiikkakirurgin luona, jotta saat haluamasi rinnat. Tässä mielestäni onkin jutun pointti: haluatko toisenlaiset rinnat miesten vuoksi vai itsesi vuoksi vai onko kyseessä vain itsetunto-ongelma, johon auttaa se, että opettelet suhtautumaan asiaan luonnollisella tavalla? Mieti siis tarkkaan, että jos todellakin uskot, että seksielämäsi ja itsevarmuutesi on vain rinnoista kiinni, niin ota sitten iso laina ja teetätä rintaremontti samantien. Mitä sitä elämäänsä pilaamaan rintojen vuoksi.

Minusta kuitenkin tuntuu jotenkin siltä, että sinä vain luulet, että rintojesi pitäisi olla tietynlaiset ja koska ne eivät ole, niin et osaa suhtautua niihin luonnollisella tavalla. On nimittäin mahdollista, että olet perinyt rintojesi mallin esim. äidiltäsi tai isäsi äidiltä geeneissä, jolloin yleensä on lohduttavaa ajatella, että entisaikoinakin on ollut miehiä, joille samanmalliset rinnat ovat kelvanneet ihan hyvin (kun kerran lapsiakin on saatu aikaiseksi). Minä itse tiesin jo päälle 10-vuotiaana, että millaiset rinnat minulla on 20 vuotta myöhemmin, kun katselin äitiäni saunassa. Minulla nimittäin on samanlainen vartalo kuin äidilläni ja rintani ovat nyt samanlaiset kuin äidilläni 20-v sitten...

Hyvä pointti, en jättäisi miestä jonkun kaljamahan tms. vuoksi. En halua aliarvioida miehiä mutta tuntuu että miehet ovat kuitenkin enemmän visuaalisia näissä asioissa kuin naiset... Voinhan toki olla väärässäkin. Toivon että olen.

Ja näitä rintojani en ole saanut äidiltäni tai mummoiltani, kaikilla heillä on pienet ja kiinteähköt rinnat, kuten myös siskollani, mutta minulle on sitten suotu tällaiset :( Ja nimenomaan rinnat ovat aina olleet isohkot ja roikkuvat, silloinkin kun olin normaalipainoinen. Olen harkinnut plastiikkakirurgiaa, mutta tällä hetkellä en leikkaukseen voi mennä koska olen juuri valmistunut ja työtilanne epävarma. Ja se on totta etten haluaisi turvautua plastiikkakirurgiaan, toivon että saisin itsetuntoni edes sille tasolle että voisin suhtautua rintoihini edes ne hyväksyen, en voi ikinä oppia niistä pitämään mutta yritän ne hyväksyä.
 
Kylläpä on ollut minullekin hyödyllinen ketju. Mutta ap:lle lohdutukseksi, että mulla ne traumat ei jää pelkästään rintoihin, vaan niitä on muuallakin vaatteiden alla :(

Uusi suhde aluillaan, ei vielä petihommia, ja kovasti ulkonäköä kehutaan. Kauhean vaikea ottaa kehuja vastaan, kun ajattelee, että tietäisitpä vaan :-/

Olen aina ollut sitä mieltä, että mun rinnat on tosi kauheet. Silti yksi mies, jonka kanssa aloitin uudestaan sanoi, että sun rinnat on yhtä ihanat kuin aina ennenkin. Se on varmaan kauneinta, mitä mulle on koskaan sanottu :D

Mun rintakompleksissa auttoi vähän se, että katsoin netistä niitä ihmisten lähettämiä omakuvia ja siellä näkyi omanlaisia rintoja ja silti ne sai kehuja. Ja ei sen oman miehen tarvitse niitä kehua, kunhan vain hyväksyy ne ;-)
 
..on sellaisia kokemuksia miehistä että vaikka miten löydän itsestäni vikoja. Vaatteiden alta niin kun uskaltautuu näyttäytymään miehelle niin saakin yllätyksekseen vain kehuja. Vaikka itsetunto olisi kuinka nollissa vaikka naamaansa katsoessaan peilistä ja ajattelee näyttävänsä rumalta ja on puolipaniikissa peittelemässä itseään kun mies tulee kylään niin aina se vain kehuu kauniiksi jne.

Itseäni kritisoin hyvin jyrkästi kaikin puolin, kunnes tajusin että eihän ne saippuasarjojen tähtösetkään kovin hehkeitä ole oikeasti. Miehet arvostavat yllättävän paljon naista sellaisenaan kun tämä on, vaikka nainen itse miettiikin muuta.
 
Kyllä pienetkin rinnat on naisellisen söötit.Niitäkin oikein mukava käpälöidä.Olen ollut hetken rinnattoman naisen kanssa,aivan tasaista.Muuten muodokas nainen mutta rintoja ei nimeksikään.Muuten rintojen koolla ei ole väliä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no voi höh..:
Oletko harkinnut rintojen kiinteytystä? Osta käsipainot, ja tee päivittäin niiden avulla liikkeitä, jotka tuntuvat rintalihaksissa asti, kiinteyttää rintoja.
En usko, että sitä miestä sun tissis pois säikäyttää :) Ei omatkaan tissit ole ihan parhaimmasta päästä, nännit on aika isot, ja vasen rinta vähän isompi kuin oikea.

Eli mulle ei kyllä muuta tule mieleen kuin jumppaamalla kiinteämmäksi. Voithan ottaa sen miehen kanssa puheeksi sen, että sulla on sitten semmonen homma, ettet ole täysin tyytyväinen rintoihisi, ja tavallaan häpeät niitä...

Kyllä totuus on se että millään kotikonstilla ei rintoja saa kiinteiksi, vaikka kuinka nostelisi painoja. ainoa vaihtoehto on kirurgin veitsi, näin on moni lääkärikin sanonut.
ihan samoin minä olen kärsinyt teini-iästä saakka roikkuvista tisseistä, koskaan mulla ei ole olleet sellaiset kuin muilla. ja nyt olen jo 50. tyhjät pussit ne ei ole mutta nännit sojottaa kohti varpaita. enkä koskaan ole ollut kuin muutaman kilon ylipainoinen, epäilen että roikkuminen johtuu geeneistä. omalla äidillä on aina roikkunut, onneksi tyttärilläni ei roiku.
vanhetessani olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä roikkumisen mutta kyllä vieläkin joskus ottaa päähän. saunailloissakin tuntuu että olen ainoa roikkuvatissinen. jopa muodottomaksi lihonneilla naisilla saattaa olla kauniit tissit, kumma juttu.
laihdutin hiljattain 15 kg vaikka en liian lihava ollut. pelkäsin etukäteen että tissit muuttuu pelkiksi tyhjiksi pusseiksi, onneksi ei käynyt niin, eivät muuttuneet (pienentyneet) ollenkaan.
monta kertaa olen ajatellut leikkausta, sitten taas välillä ajattelen että nämä on mun tissini, itte mä ne kannan. toisaalta, jos joskus saisin ylimääräistä rahaa voisin mennäkin.
jos lääkäri toteaa että on liian suuret, tekevät esim. niskakipuja niin pääsee halvemmalla leikkaukseen.
leikkaukseen ei kannata mennä ennenkuin on imettänyt muksut, mulla niitä ei enää tule.
tuossa linkki samaan aiheeseen (siellä on maininta mm. solisluu-nännimitasta, joka on yksi 'mittari' roikkuvista rinnoista):
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/keskustelu/t1572290
 
Minua ihmetyttää miten yleistä on naisille se, ettei he edes itse pysty katsomaan omaa vartaloaan peilistä. Saatikka sitten, että oma mies hänen alastomuutensa näkisi. Kokemusta on tuosta jo 30:n vuoden ajalta. Parannusta ei vaan tule vaikka miten yrittäisin. Onkohan moisesta kompleksista kukaan milloinkaan parantunut? Montakohan miljoonaa kertaa olen vaimolle sanonut kuinka kaunis ja ihana hänen vartalonsa on. Silti hän ei siitä oikein tykkää, että häntä haluaisin katsella. Nyt pyydän kaikkia naisia, jotka häpeävät omaa vartaloaan jollainlailla, että hyväksytte oman vartalon, koska mies tarvitsee alastomuuden näkemistä. Olkaa vaikka pelkästään alasti, jos seksi ei kiinnosta. Sekin monesti riittää ihan hyvin.
Lopuksi vielä pyydän vilpittömästi, yrittäkää vapautua estoista.
Ja kauniita ihania hetkiä toivotan.
 
Hei! Tarinasi oli ihan kuin omasta elamastani...Olen ollut teini-ikaisesta saakka kompleksoitunut roikkuvista rinnoistani ja ongelma on haitannut kovasti normaalia elamaa seka parisuhteessa etta muuten; saunaillat kavereiden kanssa siis on jaaneet valiin..Nyt olen 26-vuotias ja olen seurustellut poikaystavani kanssa pian kahden vuoden ajan ja aina ollaan harrastettu seksia rintsikoiden kanssa..Tuntuu tosiaan silta kuin pettaisin pahasti hanta, varsinkin kun rintani nayttavat liivien kanssa tosi hyvilta ja poikaystavani ei voi ymmartaa miksi en voi paljastaa rintojani hanelle..Mutta en vain pysty ottamaan sita askelta, etta ottaisin liivit pois, koska hapean rintojani niin paljon, etta on jopa vaikeaa katsoa itseaan kylpuoneen peilista..Suhde on muuten hyvalla pohjalla, mutta tilanteesta tekee pahemman se, etta poikaystavalleni ulkonaolliset seikat on tarkeita..Tama rintaongelma vaikuttaa myos usein vaatevalintoihin; esim. tietynmallisia mekkoja ja toppeja ei pysty kuvittelemaankaan, koska ns. olkaimettomat rintsikat ei tue rintoja tarpeeksi, etta vaatteet nayttaisi hyvalta paalla..Olen kylla vahan miettinyt kirurgille menoa ihan itseni takia, koska luulen etta operaation jalkeen voisi elama olla edes hiukkasen helpompaa ilman tallaisia komplekseja.. Kovasti tsemppia myos alkuperaiselle kirjoittajalle!
 
Katsokaa kaupoilla ollessanne minkälaisia vartaloita siellä näette,etenkin vanhemmilla ihmisillä.Ei voi puhua kauniista ihmisvartalosta.Silti tyytyminen omaan tomumajaansa ja hyväksyä se sellaisenaan.Rohkeasti peilin eteen ja nähdä totuus ja alkaa nähdä oma vartalonsa mieleisenä ja hyvännäköisenä.Vaihtovartaloita kun ei ole saatavana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Milla M:
Hei! Tarinasi oli ihan kuin omasta elamastani...Olen ollut teini-ikaisesta saakka kompleksoitunut roikkuvista rinnoistani ja ongelma on haitannut kovasti normaalia elamaa seka parisuhteessa etta muuten; saunaillat kavereiden kanssa siis on jaaneet valiin..Nyt olen 26-vuotias ja olen seurustellut poikaystavani kanssa pian kahden vuoden ajan ja aina ollaan harrastettu seksia rintsikoiden kanssa..Tuntuu tosiaan silta kuin pettaisin pahasti hanta, varsinkin kun rintani nayttavat liivien kanssa tosi hyvilta ja poikaystavani ei voi ymmartaa miksi en voi paljastaa rintojani hanelle..Mutta en vain pysty ottamaan sita askelta, etta ottaisin liivit pois, koska hapean rintojani niin paljon, etta on jopa vaikeaa katsoa itseaan kylpuoneen peilista..Suhde on muuten hyvalla pohjalla, mutta tilanteesta tekee pahemman se, etta poikaystavalleni ulkonaolliset seikat on tarkeita..Tama rintaongelma vaikuttaa myos usein vaatevalintoihin; esim. tietynmallisia mekkoja ja toppeja ei pysty kuvittelemaankaan, koska ns. olkaimettomat rintsikat ei tue rintoja tarpeeksi, etta vaatteet nayttaisi hyvalta paalla..Olen kylla vahan miettinyt kirurgille menoa ihan itseni takia, koska luulen etta operaation jalkeen voisi elama olla edes hiukkasen helpompaa ilman tallaisia komplekseja.. Kovasti tsemppia myos alkuperaiselle kirjoittajalle!

Olipas mielenkiintoista lukea tämä teksti sillä tiedän tasan miltä kirjoittajasta tuntuu :(

Niin kuin kerroin, olin parisuhteessa 2v. ja seksiä harrastettiin vain rintsikat päällä. Tämä oli tosi ahdistavaa ja tuntui väärältä, aina piti keksiä tekosyitä miksi en halua yhdessä suihkuun jne. Suhteen edetessä olisi ollut entistä vaikeampaa paljastaa rinnat, ja asia masensi minua pahasti... myös minun poikaystävälleni ulkonäolliset asiat olivat todella tärkeitä. Nyt kun erosta on jo aikaa, ja uusi suhde kuviossa, tiedän että en voi toimia enää näin ja siksi aloitinkin tämän ketjun että löytäisin keinon miten rohkaistua heti alkuun etten taas lähde tälle tielle. En enää ikinä halua samaan tilanteeseen!

Millalle haluan toivottaa myös paljon tsemppiä ja rohkeutta hyväksyä itsensä ja oma vartalonsa kaikkine puutteineen. Samat toivotukset myös muille ketjuun kirjoittaneille rintakompleksista kärsiville :)
 
Puhuminen puolison kanssa on varmasti se tärkein ensiaskel siihen itsensä hyväksymiseen. Monella se puhuminen vaan on vaikeaa. Yleensäkin kannattaa kertoa toiselle miltä itsestä tuntuu ja mitä haluaa, koska juuri sitä toinen haluaa tietää. Ja sitten vasta kun on tietoa, niin voi toimia sen mukaisesti. Toisen reaktioita ei kannata pelätä. Väärinkäsityksiä syntyy helposti, jos toisen toiveet ja tunteet ovat piilossa.
Erilaisuus on myös kaunista. Olisiko se kivaa, jos kaikki rinnat olisi täsmälleen samanlaiset?
Näistä keskusteluista on ollut paljon hyötyä minullekin, sillä olen oppinut ymmärtämään enemmän, miten arka-asia on naiselle hänen vartalonsa arvosteleminen. Minäkin voisin helposti sanoa, ompa teillä kauniisti roikkuvat rinnat. Todella myös tarkoitan, että tuo roikkuminen on kaunista. Nyt kuitenkin näen kuinka se tuntui teistä pahalle, joten pyydän anteeksi.
 
Entä jos mies näkisikin rinnat ja toteaisi, että ihan nätit nää rinnat ovat? Mikä olisi sinun reaktiosi? Kiistäisitkö heti väitteen ja alkaisit inttää, että eikä oo, katso tarkemmin, näähän on siis ihan KARSEET!!! Olen nähnyt lukuisia kertoja, että mies kehuu tyttöystäväänsä ja naista vaan ärsyttää miehen kehut, kun mies ei kuulemma tarkoita sitä mitä sanoo jne. Sitten on taas niitä naisia, jotka eivät saa kehuja koskaan. Kummankaan tyyppiset naiset eivät ole tyytyväisiä miehen käytökseen.

Oletko miettinyt, että mies oikeasti saattaa pitää rintojasi erittäin kauniina? Nyt et edes anna mahdollisuutta hänelle muodostaa omaa mielipidettä. Minusta ulkonäköä tärkeämpää on tunteminen, joten annatteko miehen edes pimeässä kosketella rintoja, imeä nännejä jne. Vaikka mies ehkä kiihottuu enemmän katselusta kuin nainen, niin kyllä kumpikin kiihottuu tosi paljon toisen vartalon tunnustelusta. Jos mies kiihottuisi vain katselusta, niin eihän mies juurikaan tarvitsisi naista, kun pelkät naisten kuvat riitäisivät.
 
Kyllä oma mieli voi vääristää kehonkuvaa, siitä karkeana esimerkkinä anorektikot, jotka ovat omasta mielestään läskejä, vaikka tosiasiassa ovat luurankoja. Kannattaa etsiä täysin kiihkottoman ja neutraalin ihmisen analyysi omasta kropasta.
 
Olispa ollut tällainen ketjua 20 vuotta sitten :-)

Tuosta kosketteluasiasta tuli mieleeni, että pitäisi varmaan opetella ensin itse koskettelemaan omia rintoja. Aluksi yksin ja myöhemmin kumppanin nähden. Mulle se kumppanin nähden hyväily ainakin on ollut tosi vaikeaa. Miksi sitä ei vois esim. sellaisissa asennoissa, joissa rinnat meinaa "karata kainaloihin" hyväillä itse niitä rintoja ja siten saada ne vähän parempaan asentoon ? Sitä on tullut opeteltua jos jonkinmoista miestä miellyttävää kikkaa, joten voishan sitä joskus tehdä jotain itsellekin ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja funtsattavaksi:
Entä jos mies näkisikin rinnat ja toteaisi, että ihan nätit nää rinnat ovat? Mikä olisi sinun reaktiosi? Kiistäisitkö heti väitteen ja alkaisit inttää, että eikä oo, katso tarkemmin, näähän on siis ihan KARSEET!!! Olen nähnyt lukuisia kertoja, että mies kehuu tyttöystäväänsä ja naista vaan ärsyttää miehen kehut, kun mies ei kuulemma tarkoita sitä mitä sanoo jne. Sitten on taas niitä naisia, jotka eivät saa kehuja koskaan. Kummankaan tyyppiset naiset eivät ole tyytyväisiä miehen käytökseen.

Oletko miettinyt, että mies oikeasti saattaa pitää rintojasi erittäin kauniina? Nyt et edes anna mahdollisuutta hänelle muodostaa omaa mielipidettä. Minusta ulkonäköä tärkeämpää on tunteminen, joten annatteko miehen edes pimeässä kosketella rintoja, imeä nännejä jne. Vaikka mies ehkä kiihottuu enemmän katselusta kuin nainen, niin kyllä kumpikin kiihottuu tosi paljon toisen vartalon tunnustelusta. Jos mies kiihottuisi vain katselusta, niin eihän mies juurikaan tarvitsisi naista, kun pelkät naisten kuvat riitäisivät.

No jos tuollaisen kommentin saisin niin pakko myöntää että ensimmäinen reaktio olisi epäusko ja ajatus siitä että mies on joku perverssi jos pitää tällaisista rinnoista :D
 
Minusta on surullista että vielä noin "vanhana" häpeää jotain fyysistä ominaisuuttaan niin paljon että se rajoittaa elämää :( Pahoittelen tilannettasi ap! Itse häpesin pieniä rintojani ylä-asteella, mutta seksielämän aloitettua huomasin että kyllä mä miehille kelpaan pienistä rinnoista huolimata. Yksi ainoa on huomauttanut niiden pienuudesta, mutta silloin oltiinkin vasta jotain 16-vuotiaita, eli ihan ymmärrettävää se oli silloin sillä nuoret klopithan pitävät tissejä kaikkein tärkeimpänä. Oikeat miehet joilla on edes vähän elämänkokemusta kyllä laittavat asiat eri tärkeysjärjestykseen, usko pois vaan.

Rintasi kyllä kelpaavat miehellesi jos hän on kiinnostunut sinusta ihmisenä. Suurin ongelmasi on että ne eivät kelpaa sinulle ITSELLESI. Itseluottamusta voit kasvattaa käytännön harjoituksilla, eli rinnat rohkeasti esille vaan ja kun huomaat ettei mies juokse pakoon niin pian ongelma hiipuu. Ja jos menisit rohkeasti vaikka saunaan naisporukan kanssa huomaat että rintoja on niin paljon erilaisia... Luultavasti huomaat että moni ystävistäsikin muokkaavat rintojaan rintaliivien avulla, aivan niinkuin sinäkin teet.

Ja muista myös että kyllä sillä miehelläkin voi olla jokin fyysinen ominaisuus joka ei ole aivan täydellinen. Sen tulet huomaamaan kun aloitatte sekstailun :) Mitä jos hänellä on vaikka käyrä kalu tai selässä luomi? Tekisitkö silloin heti bänät?

Tsemppiä sulle, toivon että saat lisää itseluottamusta!
 
Kun kirjoitin että se on minusta surullista, niin "surullista" ei sitten ole sama kuin "säälittävää". En siis tarkoittanut että ap olisi säälittävä tapaus tms. Ettei vain tule väärinkäsityksiä :)
 
mittaappa tosiaan kaulakuopasta nänninpäähän ja nännistä nänniin montako senttiä ovat, itsellä on 32 ja 26 cm. et kyl täälläkin riippuu mut silti kehutaan cup. on DD. entä sulla?
 
Kyllä naisella pitää olla kunnon daisarit! Jos ei ole, niin silloin on parisuhde jo liipaisimella. Kaikenmaailman kyselyissä naiset muka lässyttävät, että miehen kikkelin koolla ei ole merkitystä - onhan sillä, jos "aikuisten oikeasti" puhutaan. Mitä isompi, sen parempi. Näin se on tiissienkin kanssa. Mieluummin panen isotissistä naista kuin jotain lattarintaa, tai uunikinnasnaista, kele!
 
Kukin valitsee puolisonsa makujensa mukaan. Mutta silti se ei tarkoita sitä, että muut naiset olisi jotekin huonompia. Mihin se tasa-arvo tässäkohtaa unohtuu? Vaikka minä yhtä naista rakastan ja elän hänen kanssa, niin se ei tarkoita sitä, että muut naiset olisi sen huonompia. Tasa-arvo ja kunnioitus pitää toteutua kaikkien ihmisten kesken. Tasa-arvoa on mielestäni myös toisten kirjoitusten kunnioitus. Koska kaikilla on oikeus esittää ketään loukkaamattomia kirjoituksia, niin muita halventavia kommentteja ei pitäisi esiintyä laisinkaan. Mistä lie johtuu, kun eräät kirjoittajat ovat jatkuvasti toisten hampaissa, vaikka kuinka järkeviä kirjoituksia kirjoittavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Kukin valitsee puolisonsa makujensa mukaan. Mutta silti se ei tarkoita sitä, että muut naiset olisi jotekin huonompia. Mihin se tasa-arvo tässäkohtaa unohtuu? Vaikka minä yhtä naista rakastan ja elän hänen kanssa, niin se ei tarkoita sitä, että muut naiset olisi sen huonompia. Tasa-arvo ja kunnioitus pitää toteutua kaikkien ihmisten kesken. Tasa-arvoa on mielestäni myös toisten kirjoitusten kunnioitus. Koska kaikilla on oikeus esittää ketään loukkaamattomia kirjoituksia, niin muita halventavia kommentteja ei pitäisi esiintyä laisinkaan. Mistä lie johtuu, kun eräät kirjoittajat ovat jatkuvasti toisten hampaissa, vaikka kuinka järkeviä kirjoituksia kirjoittavat.

No hohhoijaa. Eiköhän sen oman naisen nyt kuitenkin pitäisi olla sinulle ykkönen ja niiden muiden kuuluisikin sinun päässäsi olla hiukan huonompia. Muutenhan voisit elää kenen tahansa kanssa. Kyllä siinä omassa kumppanissa täytyy olla jotakin mikä tekee ylivertaisen muihin verrattuna.
 
Kylläpä naisten aivot ovat ongelmallisia, koska tuokin käsitettiin tuollalailla. Tottakai puolisoni on minulle se kaikkein paras, oikea ja ainoa. Mutta mikä minä olen sanomaan muista naisista, että he ovat huonompia,siis ihmisenä. Silti voin sanoa kaikkien naisten olevan nättejä ja kauniita sekä tasa-arvoisia silmissäni. Ero on vain siinä, että olen siitä joukosta valinnut yhden, jonka kanssa asun ja elän, sekä on myös fyysistä kosketusta hellyyttä ja rakkautta, sekä kaikki meillä on yhteistä.
Kyllä siihen puolison valintaan jonkinverran sattumaakin liittyy. Ihan hyvin, jos palikat olisi loksahtaneen erlailla paikoilleen, niin puolisona voisi olla hyvinkin joku toinen. Silti olen puolisooni tyytyväinen enkä haikaile muiden perään.
 
Joskus on niin, että ihminen "kehittää" ongelman pienestä asiasta, jotta ei tarvitsisi ajatella sitä piilevää isompaa ongelmaa.

Esimerkiksi, läheisyyttä (hylkäämistä) pelkäävä ihminen kehittää jostakin ulkonäkönsä yksityiskohdasta valtavan ongelman, joka "estää" läheisyyden. Ei voi motään kun on niin ruma nenä/tissit/takapuoli/varpaat/korvat.

Sanomattakin on selvää, että korjaamalla tuon ulkonäöllisen yksityiskohdan läheisyydenpelko ei poistu. Ihminen kehittää vain uuden "ongelman" tilalle, kunnes käsittelee oikean ongelmansa (eli esim. läheisyyden-/hylkäämisenpelkonsa).

Tuli vain jostain mieleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sannis:
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Kukin valitsee puolisonsa makujensa mukaan. Mutta silti se ei tarkoita sitä, että muut naiset olisi jotekin huonompia. Mihin se tasa-arvo tässäkohtaa unohtuu? Vaikka minä yhtä naista rakastan ja elän hänen kanssa, niin se ei tarkoita sitä, että muut naiset olisi sen huonompia. Tasa-arvo ja kunnioitus pitää toteutua kaikkien ihmisten kesken. Tasa-arvoa on mielestäni myös toisten kirjoitusten kunnioitus. Koska kaikilla on oikeus esittää ketään loukkaamattomia kirjoituksia, niin muita halventavia kommentteja ei pitäisi esiintyä laisinkaan. Mistä lie johtuu, kun eräät kirjoittajat ovat jatkuvasti toisten hampaissa, vaikka kuinka järkeviä kirjoituksia kirjoittavat.

No hohhoijaa. Eiköhän sen oman naisen nyt kuitenkin pitäisi olla sinulle ykkönen ja niiden muiden kuuluisikin sinun päässäsi olla hiukan huonompia. Muutenhan voisit elää kenen tahansa kanssa. Kyllä siinä omassa kumppanissa täytyy olla jotakin mikä tekee ylivertaisen muihin verrattuna.


Siis kyllä mä ymmärsin mitä tarkoitit, mutta toi "sannis" poikkeuksellisen yksinkertainen yksilö, ei ponjannut?
 
Itselläni ei niinkään ole ongelmia rintojen kanssa, vaan olen erittäinkin tyytyväinen omiini. Mutta kirjoittelen jakaakseni kokemukseni, joka on näyttänyt että on myös miehiä jotka huomaavat aivan liikaa naisen rintavarustuksen. Eräs huvittavan surullinen tapaus oli eräs entinen mieheni kun eromme oli lähestymässä hänen petettyään useaan otteeseen saman naisen kanssa. Olimme viimeistä kertaa hänen vanhempiensa luona (nämä asuivat kaukana) ja kavereitaan katsomassa. Alkoholi kuului miehen kohdalla asiaan, mutta kun olimme menossa nukkumaan mies vaati että ottaisin paidan pois, koska halusi nähdä rintani. Hän niitä 'ihastellessaan' sanoi lauseen joka vielä monen vuoden jälkeen jollain tavalla inhottaa minua; "mulla tulee kauhea ikävä sun tissejäs, kun olen aina tykännyt niistä!!" -tämä sai miettimään että eikö mies kaipaa minussa MITÄÄN muuta kuin rintavarustusta?

Tähän aikaan en itse ollut niinkään 'ylpeä' omistamastani koska olin hyvin laiha ja mielestäni minulla ei juurikaan mitään ollut rinnoissa, koska kehityskin näiden osalla oli huomattavan paljon ikätovereita myöhässä. Nyt kun on muotoja ja painoakin lisääntynyt saan kuulla kehuja edelleen. Eli vaikka ne ovat muuttuneet hyvin pienistä olemattomista kuulemma kokoiselleni naiselle hyvinkin suuriksi, ei miesten näkemys ole muuttunut, aina he niistä pitävät, liikakin.

Minulla on kavereinani useita miehiä joiden kanssa puhumme avoimesti asioista kuin tyttöjen kesken ikään, he ovat kertoneet mieltymyksiään naisten rinnoista, kuka pitää suurista, kuka roikkuvista, joku 'ketunnokista' ja joku pienistä ja kiinteistä palloista, mutta luulen että loppujen lopuksi kun he löytävät naisen, kelpaa minkälainen rintavarustus vain ja mieltymys muuttuu, oma kulta onkin kaikkein kaunein kaikkine varusteineen. Kahden miehen kohdalla on näin käynyt. Toinen sanoi että ketunnokat ovat kaikkein parhaat, ja rakastaa nyt naista jonka rintavarustus ei ole ketunnokkaa nähnytkään, toinen taas sanoi että pienet ja kiinteät ne olla pitää ja jokin aika sitten kehui juuri naisen suuria rintoja johon on rakastunut.
 
silloin rinnoilla on merkitystä, jos niillä ansaitaan. Vielä en ole karjanäyttelyistä maksanut, mutta onhan niitä, jotka elävät tuijottelusta. Jotkut kyllä joutuvat myymään itseään enemmänkin, kun eivät muuten pärjää.
 

Yhteistyössä