rinnastatko sinä kodin siisteystason siihen miten lapsistakin huolehditaan? miksi?

olen huomannut että yleinen asenne taitaa olla siistikoti=hyvinhoidetut lapset,hyvä elämän hallinta. sekainenkoti= lapsista huolehditaan huonosti,elämän hallinta hukassa.

no esim. entäs jos ei pidä siivoamisesta ja epäjärjestys ei haittaa, entä jos mielummin leikkii lapsen kanssa kun kerää tavaroita oikeille paikoille? silloinhan on kyse valinnasta eikä siitä mitä osaa/pystyy.

hyvä esimerki oli minä ja ystäväni kun lapset oli vauvoja ja pieniä(sanotaan 0-1,5v) ystävälläni aina kaikki paikat tiptop, vauva huusi usein yksinään koska äiti siivosi, minulla vauva oli aina sylissä jos itki ja kämppä sekaisin.

lapset alkoi konttaa ystäväni keskittyi edelleen siivoamiseen ja lapsi konttasi itkien perässä, tippui milloin mistäkin,satutti itsensä joka päivä, ja äiti siivosi,ystävälle kämppä tiptop. minä vahdin jokaisen hetken kun lapsi oli hereillä, hän ei juurikaan satuttanut itseään,vastasin hänen tarpeisiin hän ei itkenyt yksin mutta kämppä oli sekaisin.

mutta häntä olisi pidetty huolehtivana äitinä koska osasi pitää kodin siistinä. niinpä, minusta aika väärin. kodin siisteys ei siis kerro omasta mielestäni mitään lapsen hyvinvoinnista. toki jos kämppä on aina tiptop, epäilen että lapsia laiminlyödään,niinkuin ystäväni teki.

 

Mä taas ajattelen että jos monilapsisessa perheessä on kaikki aina tiptop niin siellä on silloin jotain pielessä. Mulla on yksi kaveri jolla on aina tiptop paikat. Se siivoaa koko ajan eikä ehdi viettää aikaa lapsen kanssa. Lapset hädin tuskin saa leikkiään loppuun kun äiti jo hoputtaa siivoamaan lelut lattialta. Mun mielestä se on väärin. Lasten lelujen pitää saada olla levällään jos leikki jää kesken.

 

En.

Voihan jollakin riittää esim. jaksamista olla lasten kanssa, mut ei sit enää energiaa pitää kotia tiptop kunnossa. Ja jollakin riittää energiaa kaikkeen

 

Kultainen keskitie on hyvä.
Paikat voi olla sekaisin mutta raja menee siinä jos normaali elämä kärsii sotkun takia.

 

Ehkä vähän mutta. En laske pölykoiria nurkissa, vaan tarkoitan oikeita kamaröykkiöitä, polkuja huoneesta toiseen jne. Meillä on melkein aina kaikki tiptop, se johtuu vain siitä, että olen luopunut ylimääräisestä rojusta ja lopuilla on omat paikkansa, olen nimittäin laiska siivoamaan, ja näin minun ei tarvitse kuin imuroida(pestä lattia) silloin tällöin.

 

Olen nähnyt kodin, joka oli sisältä ja ulkoa kuin kaatopaikka. Lapsia oli neljä. Lapset ovat ihan varmasti rakastettuja ja ruokittuja (joskin aika paljon hamppareita, karkkia yms. lidlin halpamättöä) ja vaatetettuja (joskin aika usein liian isoissa vaatteissa).

 

Pikemminkin päinvastoin. Jos koti on tosi siisti, tulee mieleen että saako siellä elää ja olla ollenkaan. Meillä on sekaista koska lapset saa leikkiä miten tahtovat, olkkarissa on monesti useampikin maja, legot on ruokapöydällä, kirjat vanhempien sängyssä, palapelien palat eteisessä jne... Ja mä käytän mieluummin aikani lasten kanssa leikkimiseen kuin siivoamiseen. Lelut laitetaan paikalleen siinä vaiheessa kun tuntuu ettei enää löydy mitään ja ei ole tilaa leikkiä. Siivotaan yhdessä lasten kanssa joten siinä voi mennä vaikka koko päivä kun esim. legot kerätään tekemällä oikein iso linna tms.

Siitä pidän huolen että pölyistä ei ole, se on paha juttu. Puhtaat astiat ja vaatteet on saatavilla tietenkin ja sänky on puhdas. Niitä pidän tärkeinä, en oikeastaan muuta. Esim. lattioita en pese muuten kun näkyvät sotkut. Vastustuskykykin on parempi kun ei ole liian hygieeninen

 

[QUOTE="mä";24871805]Kultainen keskitie on hyvä.
Paikat voi olla sekaisin mutta raja menee siinä jos normaali elämä kärsii sotkun takia.[/QUOTE]

Peesaan tätä. Mun mielestä aikuisen olisi hyvä ajatella asioita myös lapsen näkökulmasta eli siitä, että lapselle järjestys ei ole sama asia kuin aikuiselle. Meillä lapset tykkää leikkiä kun tavarat on pitkin huonetta ja siellä on legot ja junaradat sulassa sovussa. Kyllä meillä välillä koitetaan siivotakin ja laittaa lelut paikoilleen siksi aikaa, että saadaan imuroitua. Mutta sellaista järjestystä en varmaan koskaan saa aikaiseksi meillä että kaikki olisi tip-top tai se vaatisi lasten ja miehen kytkemistä käsi- ja jalkarautoihin aika pitkäksi aikaa. Koti on elämistä varten ei näyttelemistä varten.

 

Jos saa kärjistää, niin kyllä. Tarkoitan siis sitä, että jos koti on oikeasti todella likainen (eli kyse ei ole vain siitä että tavarat on levällään) niin se voi kertoa kyllä jo jotain.
Kolmasti olen törmännyt tosi likaiseen kotiin, kaksi perhettä niistä ovat myös lastensuojelun asiakkaina, kolmannessa ei ole enää lapsia mutta pahoja mielenterveysongelmia, joten se kieltämättä vaikuttaa ajatteluuni.

Jos kyseessä on suht normaali koti, jossa on leluja, lehtiä, vaatetta ja muuta levällään niin sen perusteella en ala ketään arvostelemaan. Pääasiahan on että perhe itse viihtyy.
Meillä on kavereihin ja tuttaviin verrattuna kenties keskivertoa siistimpää, mutta ei kyllä minuakaan voi sen perusteella lasten laiminlyönnistä syyttää.

 

En tiedä ketään joka olisi sanonut joskus että "kumpa olisin siivonnut enemmän silloin kun lapset olivat pieniä."

 

En, tiettyyn rajaan saakka. Jos koti on todella likainen ja täynnä tavaraa, tai jos lattiat vaikka täynnä eläinten eritteitä niin silloin ei minusta lapsistakaan huolehdita kunnolla. Ei kenenkään kuulu paskassa asua, normaali epäjärjestys on eri asia eikä se vahingoita ketään, paitsi ehkä yllätysvieraita

 

Mä olen ainakin ottanut lapset vauvaikäisestä asti mukaan kodinhoitoon. Liinassa tai Manducassa vauva keikkui mukana, kun imuroin tai pyyhin pölyjä, tai tein ruokaa. Nyt 2,5-vuotias auttaa mua laittamaan pyykit koneeseen ja kuivumaan, vie astioita koneeseen ja sieltä omille paikoilleen, leipoo mun kanssa ja auttaa ruoanlaitossa, osaa kerätä lelujaan paikoilleen...

Se ei ole hyvä, jos äiti vaan siivoaa, muttei sekään ole hyvä, ettei siivota siksi että sitten lapsille ei jää aikaa. Kodin pitäminen järjestyksessä on organisointikysymys, ja tärkeää on, että kaikki osallistuvat kodinhoitoon kykyjensä mukaan. Ei meilläkään kaikki paikat puhtauttaan hohda, mutta ei meillä mitään tavaravuoria tai homehtuneita tiskejäkään koskaan ole.

 

[QUOTE="sondersson";24871840]Pikemminkin päinvastoin. Jos koti on tosi siisti, tulee mieleen että saako siellä elää ja olla ollenkaan. Meillä on sekaista koska lapset saa leikkiä miten tahtovat, olkkarissa on monesti useampikin maja, legot on ruokapöydällä, kirjat vanhempien sängyssä, palapelien palat eteisessä jne... Ja mä käytän mieluummin aikani lasten kanssa leikkimiseen kuin siivoamiseen. Lelut laitetaan paikalleen siinä vaiheessa kun tuntuu ettei enää löydy mitään ja ei ole tilaa leikkiä. Siivotaan yhdessä lasten kanssa joten siinä voi mennä vaikka koko päivä kun esim. legot kerätään tekemällä oikein iso linna tms.

Siitä pidän huolen että pölyistä ei ole, se on paha juttu. Puhtaat astiat ja vaatteet on saatavilla tietenkin ja sänky on puhdas. Niitä pidän tärkeinä, en oikeastaan muuta. Esim. lattioita en pese muuten kun näkyvät sotkut. Vastustuskykykin on parempi kun ei ole liian hygieeninen [/QUOTE]

Lasten lelut ympäriinsä eivät ole minulle sotkua. Tietysti jos on röykkiöittäin, ja selvästi sellaisia leluja joilla ei ole leikitty vuoteen tms. Muuten on siistiä, kaikkien niiden lelujen alla

 

jeps..meillä perus siistiä mut ei todellakaan tiptop..enkä mä jaksa montaa kertaa pvässä siivota tip top kodissa tulee kyllä mieleen et saako siellä edes leikkiä tai olla pelkäämättä että vahingossa kaatuu maito..yms toki jos överi sotkuista ni tulee laiminlyönti mieleen..

 

No mun mielestä sotkuinen on ihan eri asia kun likanen. Meillä on aika usein sotkusta, mutta lapsen tultua imuroin kyllä sata kertaa useammin kun ennen lasta ja tiskipöydällä ei homehdu mitään yli kolme päivää vanhaa..

Jos koti on oikeasti tooooosi paskanen, esim. kissan torttuja taaperon makupaloina nurkissa niin kyl mä sillon saatan vähän ajatellakin pahasti. Mut "normaali" sotku, ei edes paha sotku (siis tavarat lattioilla, tiskivuori pöydällä) tarkoita yhtään mitään, lapsiperheessä pahakin sotku saattaa syntyä yhdessä päivässä. Tai parissa tunnissa.. Enemmän ihmettelen, jos on vaikka kolme pientä lasta ja koti tosi siisti. Mihinkähän huoneeseen se äiti lapset lukitsee siivouksen ajaksi? Eihän siitä muuten tuu mitään. (näin kärjistetysti). Tai sitten ajattelen, että niillä täytyy käydä siivooja.

 

Jos koti on tosi likainen ja haiseva, niin kyllä kai se jotain ihmisestä kertoo.. Mutta ei tarvii tiptop olla kaikki paikat, kunhan lapsilla on esim. puhtaat lakanat ja puhdas ympäristö niin sehän riittää. Tavaroita/leluja on leveällään varmasti kaikilla.

 

No molemmissa on mun mielestä jotain huolestuttavaa, tiptopsiistissä sekä tietty oikeasti saastaisessa asunnossa...

 

jeps..meillä perus siistiä mut ei todellakaan tiptop..enkä mä jaksa montaa kertaa pvässä siivota tip top kodissa tulee kyllä mieleen et saako siellä edes leikkiä tai olla pelkäämättä että vahingossa kaatuu maito..yms toki jos överi sotkuista ni tulee laiminlyönti mieleen..

Mä siivoon monta kertaa päivässä eikä silti ole tiptop :headwall:
Mutta juu kultainen keskitie, saastainen koti kertoo minulle negatiivista, mutta ei tarvi olla tiptop.

 

Kyllä mä olen huomannut, että usein näillä on yhteyttä toisiinsa. Jos on kämppä kuin suoraan sillä siisti -ohjelmasta, niin harvoin lapsiakaan hyvin hoidetaan...
Jos taas on mielettömän siisti asunto, niin harvemmin lapsiakaan laiminlyödään.

 

Vastauksena otsikon kysymykseen, että ehkä tavallaan jossain määrin rinnastan.

Äärimmäisen siisti koti monilapsisella perheellä saa ehkä miettimään riittääkö aika ja voimat myös lapsille ja onko taustalla ehkä henkistä pahoinvointia (Joskus kun talon siivoaminen on korviketoimintaa kun kaipaa oikeasti muuta elämänhallintaa.)
Ja toisessa ääripäässä äärimmäisen likainen koti panee miettimään, onko taustalla masennusta tms. mihin voisi ja pitäisi tarjota apua.

99.99% tapauksissa en reagoi siisteystasoihin mitenkään.