Riittävä syy erota?

Mikä on riittävä syy erota? Vai tarviiko sitä edes määritellä..kaverini meinaa yhtäkkisesti heittää ukon mäkeen, epäilen että vaihtoon.

Riittääkö yhtäkkinen kiinnostuksen/intohimon puute tai tunne että ollaankin vain kavereita. Kauanko pitäisi yrittää? Varsinkin kun pariskunnalla myös alle 3-vee lapsi..

Mielestäni ihmiset eroaa liian helposti. Ei riitä syyksi ettei enää huvita. Asialle voi tehdä jotain jos vain haluaa, tai ainakin pitää yrittää ennen kun laittaa lusikat jakoon. Enkä tarkoita että pitää loppuelämää uhrata lapsen takia mutta nykyisin ollaan niin kaikki-mulle-heti-nyt-elämässä ettei viitsitä nähdä vaivaa minkään eteen.

Mietiskelen tätä kun nykyisin tuntuu olevan trendi erota helposti ilman 'oikeaa kunnon syytä' joiksi minusta luokitellaan mm. väkivalta, loppumattomat riidat, rahaongelmat, alkoholismi, jne.

Mitä mieltä muut? Ja ei, en ole puuttunut kaverin tilanteeseen muuta kuin sanomalla hyvin painokkaasti että mieti nyt rauhassa eläkä tee mitään hätiköityä.

 

pakko kysyä että miksi rahaongelmat olisi hyvä syy erota? eikös se ole kuitenkin parisuhteessa yhdessä "aiheutettu" ja siitä pitäisi myös yhdessä selvitä. ja tämä erikseen asuvat saavat enemmän rahaa ei pidä paikkansa kun järjellä ajattelee.. joo saahan yh-äiti sitten yksinhuoltaja korotuksen, elarit ja ehkä jopa asumistuen mutta menoja tulee sitten lisää kun joutuu maksaa vuokran, veden ja sähkön.. halvempaahan se on kahden asua samassa talloudessa ja jakaa kulut kuin erillään ja maksaa kahdesta asunnosta..

 

Vain se pitää määritellä kuinka paljon ja mitä on itse valmis sietämään. Toisen on kovin vaikea sitä määritellä missä jonkun toisen raja menee tai mikä riitämätön syy eroon. Pitkämielisyys on ihmissuhteissa pelkästään positiivista, mutta sitäkään on vähän vaikea toiselta vaatia.

 

Niin rahaongelmat esim toisen holtiton rahankäyttö liittyen vaikka peliongelmaan tai johonkin vastaavaan, ettei kuluja jaeta koskaan tasaisesti vaan toinen 'siivestää'. Enkä tällä siivestämisellä tarkoita tietenkään sitä kun normisti parisuhteessa/perheessä vanhemmista meillä ainakin se maksaa jolla eniten koska ne kuitenkin tasaantuu. Ehkä huonosti muotoiltu tuokin. Elin joskus parisuhteessa jossa toinen maksatti kaiken minulla ja hummasi omansa ja minä hullu maksoin. Siitäkin siis jotain opin..

Niin onko se sietämään joutumista jos toinen ei enää sytytä? Jos ei ole mitään asian eteen tehnyt koska vaikea uskoa että kahdessa viikossa kaikki on yritetty kun aiemmin on puhuttu vaikka toisesta vauvasta. Eihän rakkaus pysy yllä jos ei sen eteen ihan mitään tee?

Mutta mikä minä olen sanomaan mitään koska eihän kaikki näy ulospäin, tiedostan sen kyllä.

 

Toisaalta, jos jompi kumpi on menettänyt täysin kiinnostuksensa (ei enää huvita), niin mikään määrä parisuhdeterapiaa tms. ei auta? Onhan se kenties lyhytjännitteistä, surullista jne., mutta en keksi miten kukaan voisi yksinään suhteessa roikkua, jos toinen on päättänyt luovuttaa? Että sinällään varmaan ero moisessa kohdassa ainut ratkaisu?

 

Mä ainakin eroon miehestäni just siitä syystä, että mä en enää jaksa olla kiinnostunu siitä. Koko äijä ällöttää enkä tahtois nähä sitä enää ollenkaan. Että eiköhän jokainen päätä, että mistä syystä eroo.

 

mutta toisaalta myös.. onhan niitä huonojakin jaksoja itse tiedän omasta suhteesta että on ollut jopa kuukauden huono jakso jossa jo miettinyt että tässäkö tämä nyt oli mutta sitten asiat taas paranee. mielestäni varsinkaan pitkässä suhteessa ei saisi helpolla luovuttaa.. mutta eihän kukaan ole kenellekkään sanomaan kenen kanssa täytyisi olla ja kuinka kauan. jos toinen haluaa suhteen päättää niin minkäs teet :/

 

Ulkopuolelta kukaan ei voi tulla sanomaan, mikä on riittävä syy erota tai mikä ei ole.

 

mutta toisaalta myös.. onhan niitä huonojakin jaksoja itse tiedän omasta suhteesta että on ollut jopa kuukauden huono jakso jossa jo miettinyt että tässäkö tämä nyt oli mutta sitten asiat taas paranee. mielestäni varsinkaan pitkässä suhteessa ei saisi helpolla luovuttaa.. mutta eihän kukaan ole kenellekkään sanomaan kenen kanssa täytyisi olla ja kuinka kauan. jos toinen haluaa suhteen päättää niin minkäs teet :/

Jopa kuukauden huono jakso? Hahah, sää et tiedä elämästä vielä mitään.

 

Jos rakkautta toista kohtaan ei oo eikä sitä tunnetta löydy yrityksistä huolimatta, niin mitä järkiä on jatkaa parisuhdetta. Ei tuohon auta mitkää terapiat tms. jos tunteita ei vain yksinkertaasesti oo. Siinä vain ahdistuu ku joutuu elämään ihmisen kans jota ei rakasta ja jonka kans ei halua vanheta.

 

[QUOTE="vieras";28654575]Jopa kuukauden huono jakso? Hahah, sää et tiedä elämästä vielä mitään.[/QUOTE]

hyvähän sun on sanoa. mutta kun huonompi jakso on meistä molemmista kiinni eikä vain vastakkaisesta puolesta..

 

Mun mielestä väkivalta ja alkoholismi tai huumeet on melkein ainoat hyvät syyt eroon. Siis omalla kohdallani. Suurimman osan ongelmista voi selvittää jos vaan molemmat sitä haluaa.

 

Jos kiinnostus toiseen on lakannut eikä keskusteluyrityksistä huolimatta toinen osapuoli ole valmis tekemään töitä suhteen eteen sen parantamiseksi/muuttamiseksi/yhteisen sävelen löytymiseksi, kyllä mielestäni on hyvä syy erota. Tuolloin toisella/molemmilla ei ole hyvä olla ja yksin ei voi suhdetta alkaa korjaamaan/parantamaan.

Mutta periaatteessa jos molemmilta todella löytyy tahtoa, halua ja jaksamista tehdä suhteen eteen töitä, voi todella huonostakin tilanteesta 'selvitä kunnialla' (=muuttaa suhdetta niin, että molemmilla on hyvä olla, löytää ns. onni)

Mutta jokainen on vastuussa itsestään, minkäs teet jos toinen ei pelaa samoilla säännöillä joukkuepelissä. Siihen en osaa ottaa kantaa, voiko tunteet toista kohtaan kuolla niin pahasti, että vaikka molemmilla olisi motivaatiota, niin niitä ei enää löydy - tosin siinä tapauksessa mielestäni parinvalinta on mennyt jo itsessään pahasti pieleen.

 

Mun mielestä väkivalta ja alkoholismi tai huumeet on melkein ainoat hyvät syyt eroon. Siis omalla kohdallani. Suurimman osan ongelmista voi selvittää jos vaan molemmat sitä haluaa.

Miksei toisaalta huume- tai alkoholiongelmaakin voisi selvittää, siis hoitaa...? Tottakai melkein kaiken voi selvittää, jos molemmat haluavat, mutta erossa lieneekin kyse siitä, että ainakaan toinen ei halua selvittää, hoitaa, parantaa, muuttaa, muuttua, jne.

 

Totta että pitkässä suhteessa johon kuuluu vielä monesti lapset, lainat ja sairaudet, tulee olemaan huonojakin aikoja. Vaikka vaihtaisit uuteen, ne samat ongelmat seuraavat perässä.

Välillä tulee kausia jolloin haluaisi vain lähteä jonnekin kauas pois, mutta yleensä silloin painaa huoli taloudesta, lapset kiukkuaa, ei saa nukuttua, toipumassa flunssasta, jne jne. Monta stressinaihetta päällekkäin, ei siinä jaksa innostua kenestäkään. Silloin kuuluu rauhoittua ja laittaa se laukku takaisin kaappiin, eikä lähteä heti lätkimään.
Jos tehdään lapsia, on heistä vastuu koko loppuelämän. Mielestäni kahden lapsettoman aikuisen päätökset on kuitenkin asia erikseen.

Olen samaa mieltä, ihmiset eroavat liian helposti. Ja tuttavapiiristä on muutama lähtenyt metsästämään sitä menetettyä nuoruutta, perhe-elämä ei olekaan heitä varten kuulemma... No eiväthän he enää sitä nuoruutta takaisin saa, eikä mene pitkään kun yksinäisyys painaa..

 

Miksei toisaalta huume- tai alkoholiongelmaakin voisi selvittää, siis hoitaa...? Tottakai melkein kaiken voi selvittää, jos molemmat haluavat, mutta erossa lieneekin kyse siitä, että ainakaan toinen ei halua selvittää, hoitaa, parantaa, muuttaa, muuttua, jne.

Voi toki mutta kuinka usein alkoholisti itse haluaa lopettaa juomisen siinä vaiheessa kun kyse on oikeasti jo alkoholismista? Tai kuinka moni nisti tosissaan haluaa sen lopettaa?
Ja nykyään on ihan yleistä että KUMPIKAAN ei halua muuttaa suhdetta vaan ero on se helpoin ja ainoa vaihtoehto..

 

No mun mielestä jos naiomisiin menee niin sillon haluaa edes yrittää olla yhdessä sen loppuelämän eli about 40 vuotta. Siihen todellakin mahtuu huonoja VUOSIA ei kuukausia. Itse siis näkisin että jos on huono jakso, kyllästymistä ja toinen suorastaan inhottaa niin on aika ottaa niskasta kiinni itseään. Jos parin vuoden yrittämisellä, terapialla yms ei suosta nousta niin lienee aika erota.

Jos kerran on rakastunut niin eine tunteet mihinkään lopullisesti katoa.

 

Ja terapia todellakin voi auttaa merkittävästä tunteiden palaamiseen koska ei se tunne katoa vaan itsestään vaan yleensä pettymysten myös pikkuhiljaa ja sen myötä että molemmat kasvaa yksilöinä muttei jutella ja vietetä aikaa tarpeeksi yhdessä niin että huomattais se ja tunnettais edelleen toisemme. Ei tarvitse itse osata yksilöidä ongelmia kun menee terapiaan eikä tarvitse olla mitään pettämisen, alkoholismin, väkivallan tasoisia ongelmia tosiaankaan.

 

[QUOTE="maariaa";28673579]Totta että pitkässä suhteessa johon kuuluu vielä monesti lapset, lainat ja sairaudet, tulee olemaan huonojakin aikoja. Vaikka vaihtaisit uuteen, ne samat ongelmat seuraavat perässä.

Välillä tulee kausia jolloin haluaisi vain lähteä jonnekin kauas pois, mutta yleensä silloin painaa huoli taloudesta, lapset kiukkuaa, ei saa nukuttua, toipumassa flunssasta, jne jne. Monta stressinaihetta päällekkäin, ei siinä jaksa innostua kenestäkään. Silloin kuuluu rauhoittua ja laittaa se laukku takaisin kaappiin, eikä lähteä heti lätkimään.
Jos tehdään lapsia, on heistä vastuu koko loppuelämän. Mielestäni kahden lapsettoman aikuisen päätökset on kuitenkin asia erikseen.

Olen samaa mieltä, ihmiset eroavat liian helposti. Ja tuttavapiiristä on muutama lähtenyt metsästämään sitä menetettyä nuoruutta, perhe-elämä ei olekaan heitä varten kuulemma... No eiväthän he enää sitä nuoruutta takaisin saa, eikä mene pitkään kun yksinäisyys painaa..[/QUOTE]

Mitähän tässä tarkoitetaan "huonolla kaudella"? Onko esimerkiksi kuuden vuoden seksittömyys, kommunikoimattomuus ja välinpitämättömyys sellainen ihan tavallinen huono kausi, joka tulee kaikille jossain vaiheessa? Jos tässä vaiheessa päättää pakata laukut, niin onko se vain "menetetyn nuoruuden metsästämistä"?

 

Itse en ottaisi kantaa siihen kannattaako kaverin erota vai ei, saatikka ruotisi sitä muiden kanssa. Eiköhän se ole heidän välinen asia. Vaikka olisi kuinka kaveri niin aina ei voi kaikkia asioita tietää mitkä tilanteeseen ja päätökseen vaikuttaa.On totta, että jotkut eroavat "helpolla syyllä", mutta se on heidän päätöksensä.

 

Palstan mukaan mikä tahansa mieleen pälkähtävä syy on syy eroamiseen, joten eroa ihan hyvillä mielin.