Olipas tuo Peterin teksti kuin omasta elämästäni. Itse hoidan kaikki "miesten työt" ja sen lisäksi ison osan "naisten töitä", mutta mikään ei tunnu riittävän. Toki vaimoni jokseenkin yksin hoitaa suunnittelun lasten vaatteista, harrastuksista ja sen sellaisista, mutta minä sitten toteutan ja juoksen liikkeet läpi etsimässä oikean väristä pipoa ja huudot tulee jos en ole osannut kuvailla jonkin kuvion väriä oikein.
Enpä tiedä. Väsyttää koko meininki. Jos edes joskus saisi läheisyyttä tai kehuja, mutta tuntuu siltä, että taloudellinen turva on hänelle ainoa syy olla yhdessä...