Riitelystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eri tyylit
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eri tyylit

Vieras
Haluaisin sopia riidat heti, mutta mies voi nukkua tyynen viileästi riidan päätteeksi. Itse kiehun kiukusta. Haluaisin hillitä itseni, mutta sorrun lähettelemään perään viestejä, vaikka aina päätän odottaa hänen vastaantuloaan. Olenko ""opettanut"" hänet siihen, että minä sovittelen ja hän saa päättää milloin hän on siihen valmis? Minun tunteilla ei mitään väliä? Lisäksi riidat ovat poikkeuksetta minun aiheuttamia!!! Miten yksin voi riidellä??? Riidellä saa, voi ja pitääkin toisinaan, mutta tämä sopimisen tuska.

Antakaa vinkkejä, pitääkö esittää nyt vaikeasti tavoitettavaa, kun mies ottaa yhteyttä ja olenko yhtä välinpitämätön kuin hän on minun yhteydenottoyrityksiini? Vai vastaanko taas kiltisti ja sovin riidan? Ja taas ollaan samassa pisteessä seuraavan riidan aikana -luultavasti.

Ja tässä ollaan jo keski-ikäisiä.... keskenkasvuista touhua....


nim. pinna tiukalla

 
Tarkoittaako riidan aloittaminen sitä että ottaa esille asioita joista toinen ei halua puhua? Ja hermostuu jos toinen vähättelee ja mitätöi toisen hermostumista ja pahaa oloa?
 
Miehen mielipide. Hänen ei tarvi pyytää anteeksi.

Riita aiheutuu yleensä eriävistä mielipiteistä. Yritän esittää oman näkökantani, mutta se on yleensä miehen mielestä väärä. Kimpaannun vähättelystä ja mielipiteitteni mollaamisesta, aliarvioimisesta jne. Yritän kertoa pahasta olosta, joka näistä keskusteluista aiheutuu, mutta mies ei näe minun näkökantaani, vaikka yritän kuinka järkiperäistää ja yrittää saada hänet katsomaan asiaa minunkin näkökulmasta. Turhauttavaa.

Yritämme käsitellä riidan läpi lepyttyämme, tai minä haluan puida asian loppuun. Usein toteamme vain olevamme eri mieltä ja ehkä miinä taivun miehen mielipiteeseen. Miehelle kait kävisi, että asia annetaan olla (ja vaikka kuitataan tilanne seksillä). Jos joku muu kirjoittaisi näin....
 
""Yritän esittää oman näkökantani, mutta se on yleensä miehen mielestä väärä.""

Ja hänen mielipiteensä on sinusta väärä? Sun on joko lakattava piittaamasta mollaamisesta ja vähättelystä, tai sitten etsittävä mies joka kunnioittaa muidenkin mielipiteitä.
Eikö se ole jonkinlainen sovinto, että toteatte vain olevanne eri mieltä? Niinhän se menee, ei aina voi olla samaa mieltä, edes parisuhteessa.

Olisi kiva kuulla miehesi näkökulma tähän ""ongelmaan"" :)
 
Aivan ymmärrettävä kommentti. parisuhde on kompromisseja, mutta niitä voi tehdä molemmat yhteisen hyvän eteen. Miehen ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani, mutta jokin tässä kuviossa tuntuu perin vaikealta. Uusi suhde ja uudet ongelmat. En väitäkään, etteikö minussakin olisi vikaa.
 
hups sanoi hyvin. Minusta tuntuu siltä, että te ette kunnioita toisianne, ehkä mies kunnioittaa vielä vähemmän sinua?

Mutta, jos on kysymys aivan arkipäiväisestä asiasta, niin onko siihen pakko hakea toisen hyväksyntää? Minä näen sen hallitsemisena. Toisen hyväksyminen mielipiteineen on aikas arvokas ominaisuus.
Tietysti on asioita, joista pitää saada yhteinen linja, mutta ei sekään voi muodostua aina toisen mielen mukaan, ts. sinä olisit äänetön yhtiökumppani.

Aika vaikealta vaikuttaa miehen luonne, toisaalta minulla on liian vähän tietoa sinun osuudestasi riitaan. En osaa enempää sanoa, kun en ole kuulemassa.
 
Valtataistelua hyvinkin. Aiemmassa suhteessa sain vapaasti määrätä kaapin paikan, nyt eivät mielipiteenikään ole oikeutettuja. Mies hallitsee mököttämällä, vaikenemalla, lähtemällä lenkille, nukahtamalla. Minä taas kiukuttelen, raivoan, korotan ääntäni ja vaadin tulla kuulluksi :-). Lopulta itken ja haluan vain riidan päättyvän ja nielen ylpeyteni(?). Alan aina epäröimään, että josko toinen sittenkin on aina oikeassa ja minä aina väärässä, alan epäilemään itseäni ja se ei ole hyvä liiallisuuksiin mennessään. Nyt mies laittoi viestiä eilisen riidan tiimoilta, kuinka minä olin taas toiminut niin ja näin väärin, enkä ole ymmärtänyt häntä ollenkaan. Riita jäi pahasti kesken, kun mies halusi poistua paikalta. Tässä on opettelua puolin ja toisin.
 
Kuulostipa tutulta tuo viestisi. Meillä on aika lailla sama tilanne, vaikka pääsääntöisesti suhteemme on kunnossa. Kuitenkin aina kun tulee jotain riitaa, mies mököttää, kieltäytyy puhumasta ja alkaa nukkumaan tai lähtee oluelle.

Esim. pari viikkoa sitten minä sain mieheni jälleen kerran kiinni nettipornosta, ja sanoin loukkaantuneena, että käytöksensä loukkaa minua. En siis sanonut mitään muuta. Tämän seurauksena mies mökötti kaksi vuorokautta. Lopulta hän alkoi taas puhumaan, ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun tivasin syytä mököttämiseen, hän sanoi että olin käyttäynyt niin törkeästi häntä kohtaan, mutta hän ei halua enää palata asiaan. Luonnollisesti asia ei minun puoleltani ollut ihan tuolla selvä, hän loukkaa minua, ja jostain syystä minusta tulee syyllinen..
 
Voi miten tuttua alkuajoilta ja miksei vieläkin näin 5vuoden yhdessä olon jälkeen. Minä räiskyn ja huudan ja riita on mielestäni sen jälkeen ohi, mies menettää yö unet, karkaa tilanteesta ""poliittiseen turvapaikkaan"" eli kämppään mikä vielä hänellä on olemassa.

Olen pyrkinyt muuttamaan kuitenkin riitelytyyliäni. Hän ahdistuu siitä niin kovasti, eli yritän olla korottamatta ääntäni (on vaikeata kyllä joskus, ja sattuuhan niitä ylilyöntejä). Hän taas pyrkii pysymään paikalla.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että tässä on elämäni mies ja jos se vaatii joitakin luonteenpiirteideni hiomista niin sitten on sitä yritettävä.

Olemme myös uusiopari (41 ja 46 vuotiaita), mutta välillä tuntuu, että edelleen niissä teinihommissa tässä pyöritään, vaikka aikuisia pitäisi olla ;o)
 

Similar threads

Yhteistyössä