Riitelyä, riitelyä

[Huh]

Ja nuo samat haaveet tulevaisuuden suhteen ja arvomaailma ei riitä. Monella muullakin voi olla ja olisitko vain sen takia kenenkä tahansa kanssa? Rakastatko oikeasti miestä ja jos niin miksi? Mitä tässä miehessä rakastat?

Mutta tosiaan tunnut olevan aika epätasapainoinen ja sinun on parasta hakea apua ongelmaasi. Mieskin varmaan tarvitsisi terapiaa hän on varmaan aika rikki.

Mitä jos miehesi olisi yhtä räiskyvä kuin sinä ja räjähtelisi jatkuvasti? Onneksi hän on rauhallinen...

 

[Huh]

Tuo ei ole normaali parisuhteeseen kuuluva kriisi! Toivottavasti ymmärrät sen. Onko hän minkä alan lääkäri ja pätevä?

Ehkä tuo ensimmäinen kirjoituksesi ei kertonut tarpeeksi. Vaikka selvästi kaikille varmaan selvisi, että sinulla on paha olla ja se ei johdu miehestä van masennuksesta tms. Koska tuo ei voi olla normaalia. Jos joku vaan kirjoittaa, että haluan muokata mieheni mieleisekseni ja räyhään hänelle kun hän ei siksi muutu. Niin tottakai se kauhistuttaa.

Minusta se on ainakin ihan asiallinen kommentti, että kävisit psykiatrilla. Ja hyvä jos olet niin tehnyt. Ja haet apua. Ja hyvä jos olet ymmärtänyt, että miehesi luonne ei ole se suurin ongelma. Vaan purkaat pahaa oloasi mieheesi. Ja hän ärsyttää, koska sinulla on muutoin paha olo. Mutta ehkä miehesikin tarvitsisi tukea. Että jaksaa ymmärtää sinua jne. Voisitte kokeilla sitä pariterapiaa.

 

[alkuperäinen]

Iso kiitos sinulle, Huh. Esitit ajattelemisen arvoisia kysymyksiä.
Aloin perusteellisesti miettiä asioita ja elämääni, miksi käyttäydyn siten kuin käyttäydyn. Minulla on aina ollut kolhuja itseluottamuksen suhteen, olen nuorempana joutunut kokemaan mm. koulukiusaamista ja rakkauden puutetta on ollut myös kotioloissa. Ehkä kaipaan mieheltä jotain ylisuurta rakkautta ja huomiota, jota vaille jäin nuorempana.
Nyt minulla on mies, joka rakastaa minua, sellaisena kuin MINÄ olen, enkä voi sitä välillä ymmärtää, että joku todella rakastaa MINUA.

Minun täytyy lopettaa itkeskely ja yrittää keskittyä elämän hyviin puoliin. Nythän on kesäkin!
Se vaan on välillä hankalaa, sillä myös miehelläni todettiin masennus, hänellä on ollut myöskin samantyyppisiä traumoja nuoruudessaan ja ujous on jotenkin ""jäänyt päälle"". Hän on uhkaillut itsemurhalla jos eroamme. Olemme molemmat siis masentuneita. Hän hakee apua tahollaan, ja minä käyn omalla lääkärilläni. En usko, että pariterapia on vielä tässä vaiheessa hyvä idea (tai onko ollenkaan), sillä meidän on saatava ensin omat elämämme kuntoon, oppia rakastamaan ensin itseämme.

Mistä erottaa rakkauden ja riippuvuuden? Tämä suhde välillä tuntuu niin sairaan riippuvaiselta, olemme yhdessä vain asunnon ja yhteisen velan vuoksi; tai kun ei uskalla vaan erota. Nämä parisuhdeasiat on tosi vaikeita, kun toisen ajatuksia ei voi lukea. Pitää vaan yrittää luottaa toiseen. Ja itseensä.

 

[Heta]

Ehkä tosiaan masennuksesi kumpuaa jostain menneisyydestäsi, eikä nykyisestä miehestäsi. Sinun kannattaa alkaa pohtimaan, mikä ajaa sinut surumielisyyteen. Tsemppiä

 

[Just joo]

Kaikkea sitä on,itse olen ollut jo 16 vuotta 'koulutettavana'.Tosin koville se kylläkin välillä ottaa..Mutta onko se sairautta että ei osaa irtautua toisesta tai vain Suurta rakkautta? Välillä kylläkin olen sitä mieltä että päässäni viiraa mutta ilman tuota toista olisin jollakin tapaa vajaa?Että just joo