Riitelyä, riitelyä

[Jaksaako?]

Olen ollut mieheni kanssa nyt vajaan vuoden, olemme kihloissa, ja asumme yhdessä. Rakastuin miehessäni hänen rauhallisuuteensa, mutta nyt se on alkanut ärsyttämään. Yritän muokata häntä jatkuvasti oman mieleni mukaan räiskyvämmäksi persoonaksi. Hän haluaa olla sosiaalisempi, mutta olen lopen kyllästynyt hänen lupauksiinsa muuttua, ja tuloksiin joita ei näy. Olemme riidelleet asiasta toden teolla, ja molemmilla on vakavia itsetunto ongelmia. Mieheni luonne ärsyttää minua, ja haukun ja moitin häntä. Siitä taas seuraa se, etti hän pysty olle enää seurassani oma itsensä, vaan jännittää minua eikä uskalla puhua. Ja siitä taas räjähdän. ämä on ikuinen kierre josta haluamme eroon! Mitä tehdä? Haluamme molemmat terveen normaalin suhteen, koska haluamme olla yhdessä, sillä meillä on kuitenkin sama arvomaailma ja samat haaveet tulevaisuuden suhteen. Uskon, että ehdotatte ""toista ei voi muuttaa, vain itseään""- juttua. Toivon silti muitakin näkökulmia asiaan. Kiitos jo etukäteen neuvoistanne! Olen epätoivoinen,ja vakavasti miettinyt itsetuhoisia ajatuksia.

 

[Inhorealisti]

Ei kannata jaksaa. Taidat olla vielä kovin nuori, kun vielä noin sinisilmäisesti uskot miehen luonteen muuttumiseen. Miten ihmeessä sinä noin äkkiä kihloihin olet päätynyt? Ja miten ihmeessä miehen hyveet noin äkkiä ovat paheiksi muuttuneet?

Vaikka halusitkin muita näkökantoja asiaan, täytynee elämän suoman kokemuksen perusteella kertoa sinulle ikävä tosiasia: Perusluonne ei muutu. Ota tai jätä, suosittelisin jättämistä, jos jo nyt asiat ovat noin onnettomalla tolalla.

 

[Älä jaksa]

Miten se että mies ei ole kovin sosiaalinen voi ajaa sinut itsetuhoisiin ajatuksiin? Huh huh. Nyt taitaa olla jossain muualla vikaa... Ihmisillä on kuule paljon isompiakin murheita kuin tuollaiset.

 

[hah]

vai jättämistä..

PÖH.

jos toista todella rakastaa niin eikös sitä ole valmis yrittämään kaikkensa, että suhde toimii.. että on tyhmää porukkaa täällä kun heti ehdotetaan eroamista.

tsemppiä ap:lle.. menkää vaikka parisuhdeterapiaan.. meillä auttoi..

eikä se vuodessa kihloihin meno ole mahdotonta. meillä kihlat vaihdettiin kolmen kuukauden jälkeen. ja nyt pari vuotta takana.. paranee vaan tämä suhde..

 

[Itsessäsi vika]

Miksi miehesi pitäisi muuttua muunlaiseksi kuin on, jos hän on tyytyväinen näin?? Olisit sinäkin!

Minä ainakin arvostaisin häntä tuollaisena, miksi ihmisten pitäisi olla niiin kamalan sosiaalisia??

Parempi lahjoittaa hänet sellaiselle, joka arvostaa häntä muuten. Oma mieheni on taas liian sosiaalinen, sekin ärsyttää suunnattomasti minua! Nauttisin sellaisesta miehestä joka osaisi olla joskus hiljaakin ihmisten seurassa, eikä suunapäänä vaikkei olisi mitään tähdellistä asiaakaan.

Joskus häpeän suulasta miestäni, jospa tehtäisiin vaihtokaupat, niin pyytäisit heti omasi takaisin.

 

[minä]

Siis minulle jäi ap:n tekstistä käsitys, että hän rakastaa kihloissa olemista ja yhdessä asumista, mutta ei miestään. Joko mies kelpaa sinulle omana itsenään tai sitten ei. millaisen tulevasiuuden teille kuvittelet, jos miehesi näyttelee sinulle sellaista ihmistä, jollainen haluaisit hänen olevan. Aika harva jaksaa näytellä loppuelämäänsä. Mikset lähde ja etsi käsiisi miestä, joka on aidosti luonteeltaan sellainen kuin sinä toivot miehesi olevankin...

 

[päästä miesparka vapaaksi]

Siis eikös nimenomaan se luonne ja persoona ole ihmisessä se piirre, johon rakastutaan ja jota rakastetaan?

Kuinka voit olla poikaystäväsi kanssa vakavasti, jos haluat hänen muuttuvan mieleksesi?

Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Jos teillä on sama arvomaailma (!) ja samat haaveet, niin kyllä edellytys samoille haaveille on se, että arvostaa ja rakastaa toista nimenomaan sen ihmisen persoonan takia.

Muutenhan olisi se ja sama, että kenen kanssa sitä rupeaisi asumaan yhdessä, riittää, kun on samat haaveet. Siinä sitä sitten voisi ruveta muokkaamaan toisen luonnetta mieleisekseen. Älytöntä!

Olisiko sinusta kiva, jos mies sanoisi, että olet muuten ihan kiva, kun meillä on nämä samat haaveetkin perheestä ja lapsista, mutta luonteesi on hirveä enkä pidä siitä. Nyt rupeat sitten muuttumaan.

Tiesitkö, ettei ihminen pysty muuttamaan luonnettaan ja persoonaansa. Vaikka miten kotihirmu vaatisi miestä tietynlaiseksi. Ihmisen luonne on hänen ominta itseään eikä se muutu. Käytöstään toki voi yrittää viedä johonkin tiettyyn suuntaan, mutta jos mies ei ole räiskyvä, niin hän ei ole.

Arvosta miestä sellaisena kuin hän on tai eroa. Hyvin yksinkertaista.

Ei kannata olla ihmisen kanssa vain sen vuoksi, että tuumat lapsista ja perheestä käyvät yksiin.

Luulen kyllä, että eroatte ajan kuluessa. Ja miehelle ainakin olisi parempi, että hän pääsisi kaltaisestasi ihmisestä eroon. Eihän kukaan jaksa tuollaista pirttihirmua, joka koko ajan vahtii käyttäytymistä ja vaatii toista olemaan jotain, mitä tämä ei ole.

Ihan hullua ja naurettavaa!

 

[alkuperäinen]

Tulipa tuimaa tekstiä
Unohdin kertoa, että sairastan masennusta. Eiköhän se käynyt ilmi jo tuosta itsetuhoisista ajatuksistakin. On päiviä jolloin rakastan miestäni aivan ylipaljon, ja päiviä, kun toivon hänen painuvan helvettiin. Mielialan vaihteluni vaikuttavat suuresti parisuhteeseeni, sekä siihen mitä suustani milloinkin päästelen. Toivon löytäväni kultaisen keskitien, josta löydän tien onneen. Kunpa joku osaisi auttaa..

 

[Älä jaksa]

Kuten sanoin, taitaa olla jossain muualla vika kuin miehessäsi. Hoida oma tilanteesi kuntoon, suhteesi ei voi masennustasi tai tuhoisia ajatuksiasi poistaa eikä sinua ihmeellisesti parantaa. Älä syytä ja syyllistä miestäsi omista ongelmistasi, hänen luonteessaan vika ei selvästikään ole. Kannattaisi etsiä sitä kultaista keskitietä itsesi kanssa.

 

[pt]

Hei ap. Kuulostipa tekstisi kumman tutulta. Melkein kuin meidän elämästämme.

Olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen suoraan sanoen aivan kamala akka. Vyörytän oman pahanoloni ja ahdistukseni mieheni niskaan lähes päivittäin Käyn kahdesti viikossa terapiasssa masennukseni takia ja pikkuhiljaa ehkä alan ymmärtämään ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Minun ei tarvitse olla täydellinen, mieheni ei tarvitse, eikä meidän elämämmekään tarvitse olla täydellistä.

Valitettavasti et pysty muuttamaan ketään toista mieleiseksesi. Voit valita vain oman suhtautumistapasi. Yhteiset arvot, samanlainen huumori ja yhteiset haaveet ovat varsin pätevä syy sinnitellä yhdessä ja katsoa mitä tulevat vuodet tuovat teille tullessaan. Olette kuitenkin olleet yhdessä vasta kovin vähän aikaa

Elämä masentuneen kanssa on rankkaa. Toivottavasti käyt terapiassa ja lääkitys kohdallaan. Ellien lempisanontaa lainatakseni :-D

 

[eräs elli]

Ihana parisuhdepalsta.
Useimmissa ketjuissa vingutaan jotain ja sitten pyydetään mielipiteitä ja ohjeita. Voi itku jos ne mielipiteet onkin erilasia kuin alkuperäinen on toivonut, silloin ellit ja erkit ovat vain katkeria ja kostonhimoisia.

Valitan ap. ainut järkevä neuvo sinulle on: varaa aika psykiatrilta.

 

[mies]

Kukahan sen masennuksen on todennut?
Ettet vain pistäisi kaikkea masennuksen piikkiin ikään kuin sinulla ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa elämääsi. Minusta sinulla on paha tapa olla tyytymätön. Syy siihen voi olla aivan arkinenkin; esim ruokailutottumukset voivat vaikuttaa niin kuin sanoit; siis verensokeri laskee liian alas ja voi johtua pitkästä ruokavälistä. Unentarve on yksilöllistä ja voi olla jopa 9-10 h/vrk. Liikunnan puute tylsistyttää. Kun olet rajannut fysiologiset syyt pois, niin voisit todellakin antaa sille miehellesi olla oma itsensä. Parisuhteen ongelma on lähes aina toisen paimentaminen; pitää hyväksyä toinen sellaisenaan ja myös itsensä. Jospa yrittäisit näin, tsemppiä Sinulle!!

Niin jäi vielä sanomatta että järjestys hyväksymisissä on se, että itse ensin; olet fiksu kun haet apua.

 

[muuttunut]

Minun mieheni halusi minua muuttaa juuri vastaavalla tavalla.
Hän piti minua liian ujona ja sanoi, että minua pitää hävetä joka paikassa, koska en saa sanaa suustani sosiaalisissa tilanteissa.
Hän halusi, että minuunkin tulisi enemmän potkua, ja lakkaisin olemasta niin herkästi masentuva ja onneton raukka.
Hän piti minua nynnynä, koska en osannut ajaa mottoripyörällä, vaikka kaikilla kunnon naisilla on sen verran munaa ja reippautta, että sentään jotain dramaattista pitäisi kuulua harrastuslistaan.
Lukeminen ja muu on ihan älytöntä, koska telkkarissa kaiken sekä näkee että kuulee, eikä tarvi ylimääräisiä jaarituksia plärätä.

Jostain syystä minulla alkoi sitten olla itsetuhoisia ajatuksia, ja kun sanoin siitä miehelleni, hän käski minun lopettaa ruikuttaminen, ja olla niinkuin muutkin ihmiset, ei se ole kertakaikkiaan sen vaikeampaa.

Ja: niinhän se olikin. Minä muutuin, kun hän tarpeeksi ponnisteli suhteemme eteen edellä mainitulla tavalla.
Petin häntä hänen oman kaverinsa kanssa, ja jätin sitten hänet.

Siitä ei mennyt kuin puoli vuotta, ja hups! minusta oli tullut sosiaalinen, reipas, riehakas ja rohkea.
Aloin myös harrastaa kaiken laista uutta.
Jätin jopa lukemisen sikseen ja aloin käydä miesten ja tyttökavereiden kanssa leffassa, missä sentään näkee ja kuulee kaiken, ilman turhaa jaarittelua.

Myöskin itseanalysointi ja masentuneisuus loppui kuin seinään samalla kun paiskoin hänen kamansa kartanolle!

Toivon myös sinun miehellesi mitä parhainta muuttumisen iloa, sinä varmaan autat häntä siinä, kuten hyvän puolison kuuluu.

 

[:)]

Eiköhän sinun ap pidä ensin hoitaa oma masennuksesi kuntoon...oletko ollut siitä lääkärin vastaanotolla ja nyt mahdollisesti lääkityksellä vai onko se vain oma päätelmäsi asioista?
Kunhan olet itse kunnossa (toivottavasti miehesi jaksaa odottaa parantumistasi) niin mieti sitten nämä parisuhdeongelmasi uudelleen, jos sitten enää edes huomaat mitään ongelmia tai jos koko parisuhdetta sitten enää on edes olemassa.

 

[alkuperäinen]

Eräs elli: masennukseni on todettu lääkärillä. Käyn viikottain juttelemassa lääkärillä. Ja hän tuntuu ymmärtävän sen tosiasian, että parisuhteissa on aina joskus jonkinlainen kriisi. Tuollainen näsäviisaus jota täällä palstalla esiintyy on suoraan sanoen aika lapsellista. Hyökkäätte vittuilemalla ja nälvimällä ihmisten kimppuun, joilla on oikeasti paha olo ja kaipaavat neuvoja. Säästäisitte palstatilaa fiksuimmille ja asiallisimmille kommenteille.

Nyt tällä hetkellä suhde voi suht hyvin. Johtuen siitä, että pinnistelen pitääkseni huonon olon kurissa, ja olemalla hyväntuulinen. Koskaan vaan en tiedä, koska kyllästymisen tunne ja aggressiivisuus taas tulee esille. Mutta me, jotka olemme sairastuneet masikseen; pitäkäämme lippu korkealla ja pinnistelkäämme että hyvä olo voittaisi pahan olon.

 

[Älä jaksa]

Suurin osa saamistasi vastauksista ei sisällä minkäänlaista vittuilua vaan ihmetystä siitä, miksi alkup. viestissäsi sanot että suhteenne ongelma on miehesi luonteessa, kun jälkeenpäin kuitenkin selviää että ongelma on sinun masennuksesi ja ailahteleva mielesi. Kyselet apua siihen miten kestäisit miestäsi kun hän ei ole sellainen kuin haluat vaikka tosiasiallinen ongelma on ihan muualla. Miksi kuikustut ihmisille jotka vastaavat kysymykseesi jos sinä itse kysyit väärää asiaa? Emme ole ajatustenlukijoita. Ja ihan asiallisesti monet ovatkin ehdottaneet että haet/jatkat apua omien ongelmiesi selvittämiseen. Sitäkään ei mistään aluksi selvinnyt että käyt terapiassa.

 

[mies]

Viimeisen viestin perusteella ap kärsii myös huonosta itsetunnosta.

 

[alkuperäinen]

En sanonut, että kaikki minulle vastanneet olisivat pahasti sanoneet, vaan kyllä täällä joukossa on muutama ihan asiallinenkin vasstaus. Kiitos neuvoista!

En ole ainoa, joka on masentunut ja siten purkaa kiukkuaan kumppaniinsa, vaan on niitä muitakin. Minulla on ystäviä, jotka jaksavat kuunnella ja auttaa minua, samoin lääkärini. Anteeksi kauheasti kun vaivasin teitä ongelmallani, tiedänpä ainakin ettei täältä heru myötätuntoa.

 

[Puolitotuus]

Mikset sitten heti ensimmäisessä viestissäsi kirjoittanut, että vika on omassa masennuksessasi? Jos tarkoitus on keskustella aidasta, on turha luetella aidan seipäitä.

 

[mies]

Me herätämme sinut huomaamaan metsän puilta. Jos aina haet myötätuntoa, niin et opi kestämään pettymyksiä. ja kenen elämä on pelkkää päivänpaistetta?

Me elämme raakaa elämää ja kuka siinä meitä voi auttaa, jos emme itse. Lähde hyväksymällä kaikki mikä ei loukkaa sinua, mutta anna muiden pitää mielipiteensä.

 

[katjuska]

meillä oli samantyylinen tilanne muutama vuosi sitten. pyrin muuttamaan miestäni omien ihanteideni mukaan. hän vain sulkeutui enemmän kuoreensa. lopulta menimme yhteistuumin psykiatrille, joka sai meidän molempien silmät avautumaan, ja löysimme jälleen yhteisen sävelen. matka on pitkä, mutta sen arvoinen. tsemppiä!

 

[N]

Et sinä ole epätoivoinen vaan äärettömän itsekäs ja itseriittoinen. Hanki ammattiauttaja ja anna miehesi olla oman itsensä. Ei hän ole mikään kouluttava vaan ihminen!

 

[Filosofian opiskelija]

Mutta miten on, pärjääkö nyky-yhteiskunnassa enää ujoudella? Uskon että ei. Ihmisiltä vaaditaan sosiaalisuutta ja rohkeutta.

 

[räpättäjä]

Ihminen voi pärjätä ihan vaikka olisi ujo, rohkea, hiljainen, sosiaalinen, syrjäänvetäytyvä.

Mitä siitä tulisi, jos kaikki ihmiset olisivat niin maan perusteellisen sosiaalisia ja ah niin ihanan rohkeita ja ekstrovertteja maailman ihmisiä.

Eiköhän jokainen löydä oman paikkansa, olkoon sitten minkälainen onkaan. Perusluonne kun ihmisellä on se mikä on eikä sitä voi juuri muuttaa.

Sitäpaitsi eivät kaikki haluakaan olla suurten massojen edessä suulaina, sosiaalisina ja rohkeina kansojen johtajina. Maailmassa pärjää vähän pienemmilläkin avuilla.

Antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Olisi ehkä vähemmän itsemurhiakin.

 

[Huh]

Kauhistuin kyllä kirjoitustasi. Voi miesparkaa. Vaikka sinullakin selvästi on paha olo ja se ei johdu pelkästään miehestä vaan takana on jotain aivan muuta.

En aio sanoa, että toista ei voi muuttaa. Vaan että toista ei pidä muuttaa. Ainakaan tässä tapauksessa. Mies ei ole alkoholisti tai kohtele sinua huonosti tms.? Siinä ei ole mitään pahaa, jos ei ole sosiaalinen. Kaikki ei ole samanlaisia ja eikä tuollaisesta voi ainakaan haukkua. Sinä alistat miestä, enkä ihmettele jos hän ei pysty olemaan oma itsensä (tai sinähän et halua edes hänen olevan oma itsensä vaan joku muu, räiskyvä persoona) ja arastelee seurassasi. Jos mies itse haluaa olla sosiaalisempi siihen pitäisi jotenkin kannustaa tai hän voisi mennä vaikka esiintymiskurssille tms. mitä näitä nyt on.

Miksi haluat muokata miestä? Sinun pitää rakastaa häntä sellaisena kun hän on. Jos haluat räiskyvän persoonan sinun pitää etsiä sellainen ihminen eikä tehdä miehestäsi sellaista. Sinulla on siis jokin ihannemies ajatuksissasi ja yrität muokata miehestä sen mukaisen?

Suosittelisin pariterapiaa, eroa tai sitä että annat miehesi olla se mikä hän on.

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia niin nyt minulla on kyllä huono omatunto, jos olin liian ilkeä sinulle... hae apua ongelmaasi pian. Mies ei ole nyt se ongelma vaan ihan joku muu. Sinulla on jokin muu vakava ongelma.