A
ap
Vieras
Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
eikö teidän rakkaus voita? mikä se sellanen suhde, että pelkää? antaudu tai jätä. tuo välimaasto vie valkotakkisten pariin.![]()
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
eikö teidän rakkaus voita? mikä se sellanen suhde, että pelkää? antaudu tai jätä. tuo välimaasto vie valkotakkisten pariin.![]()
Mä oon kuvitellut, et oon tässä suhteessa jo antaunut, uskaltanut olla se ¨mikä ole, haavoittuvainen ja luottaa. Mut näin se vaan taas nostaa päätään, siis se pelko. Ensi rakkaus petti aika rankasti ja silloin päätin etten kenenkään pelinappula enää ole. Eihän se tähän suhteeseen liity mut kun suutun tms. niin se vanha loukattu teini nostaa päätään ilmeisesti.
Enkä mä uskalla jutella miehen kanssa siksikään, et jos se sanookin et haluaa oikeesti eron. En ole valmis kuulemaan sitä :/
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
Tää oli kyllä tosi fiksusti sanottu, pitää oikein miettiä. Tuossa on varmasti totuuden siemen. Miten sitä sitten vois alkaa purkamaan?
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Nadia:Meillä on niin, että kotityöt ja lastenhoito kuuluu minulle, koska olen nainen, äiti ja kotiäiti =) Mies tekee jos pyydän ja kiitän kyllä aina vuolaasti, jos apua saan. Tämä järjestely sopii minulle todella hyvin. Näin on toimittu ennen niin miks ei myös nyt? Nykyajan tasaarvo sekoilu menee niin pitkälle, että jos ei miehellä tule menkat niin se on luuseri ja aivoton![]()
Oisko vaikka siks, että se koti ja lapset on yhtä paljon isän kuin äidinkin? Yhdessä sitä kuuluu pyörittää. Vai haluat ilmeisesti siirtää myös mallin lapsiisi, että naisen rooliin kuuluu tehdä kaikki kotityöt, ja mies jos sattuu roskat viemään niin häntä kiitellään ja kumarrellaan? Uskomatonta. Mitä sun miehesi tekee silloin kun hän ei ole töissä?
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
Tää oli kyllä tosi fiksusti sanottu, pitää oikein miettiä. Tuossa on varmasti totuuden siemen. Miten sitä sitten vois alkaa purkamaan?
No se turvallinen tapa olis se, että molemmat kertoo toisilleen ne syvimmät pelot. Miehes luultavasti puolestaan pelkää, että hän joutuu luopumaan minuudestaan miellyttääkseen tarpeeksi. Silloin kun kumpikin ymmärtää ne motivoivat peruspelot, niin on myös helpompi päästää niistä irti ja toisaalta ymmärtää toisen käytöstä silloin, kun se on "mahdoton".
Mutta jos sä oikeasti pelkäät haavoittumista niin paljon että et millään saa sanotuksi noita asioita miehelle, niin sitten sun tarttee keskustella niistä jonkun muun kanssa ensin. Kun sitten kun niistä asioista tulee tietoisia, pelko vähenee ja pystyy toimimaan tiedostetummin.
Sähän olet nyt tässä keskustelussa valtavan avoin ja vastaanottavainen, suorastaan luottavaisen oloinen. Joten ei sulla mikään pysty seinä voine olla edessä tuossakaan tehtävässä. Oikeesti, mä ihailen sua sen perusteella, miten olet tässä keskustelussa toiminu!