A
ap
Vieras
Mutta tilanne on nyt tää mykkäkoulu eli enpä nyt oikein tiedä mitä tekis. Ylpeys ei vaan oikein anna myöden mennä anomaan, et jospa toinen puhuis mun kanssa :/
J
JSSAP
Vieras
?
???
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera.
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
?
???
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
eikö teidän rakkaus voita? mikä se sellanen suhde, että pelkää? antaudu tai jätä. tuo välimaasto vie valkotakkisten pariin.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
eikö teidän rakkaus voita? mikä se sellanen suhde, että pelkää? antaudu tai jätä. tuo välimaasto vie valkotakkisten pariin.
Mä oon kuvitellut, et oon tässä suhteessa jo antaunut, uskaltanut olla se ¨mikä ole, haavoittuvainen ja luottaa. Mut näin se vaan taas nostaa päätään, siis se pelko. Ensi rakkaus petti aika rankasti ja silloin päätin etten kenenkään pelinappula enää ole. Eihän se tähän suhteeseen liity mut kun suutun tms. niin se vanha loukattu teini nostaa päätään ilmeisesti.
Enkä mä uskalla jutella miehen kanssa siksikään, et jos se sanookin et haluaa oikeesti eron. En ole valmis kuulemaan sitä :/
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
?
???
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
eikö teidän rakkaus voita? mikä se sellanen suhde, että pelkää? antaudu tai jätä. tuo välimaasto vie valkotakkisten pariin.
Mä oon kuvitellut, et oon tässä suhteessa jo antaunut, uskaltanut olla se ¨mikä ole, haavoittuvainen ja luottaa. Mut näin se vaan taas nostaa päätään, siis se pelko. Ensi rakkaus petti aika rankasti ja silloin päätin etten kenenkään pelinappula enää ole. Eihän se tähän suhteeseen liity mut kun suutun tms. niin se vanha loukattu teini nostaa päätään ilmeisesti.
Enkä mä uskalla jutella miehen kanssa siksikään, et jos se sanookin et haluaa oikeesti eron. En ole valmis kuulemaan sitä :/
mainitsemasi syy pakottaa sinut asialliseen keskusteluun. Aloita vaikka anteeksi pyynnöllä. Niele ylpeytesi, jos miehesi on tärkeä.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
Tää oli kyllä tosi fiksusti sanottu, pitää oikein miettiä. Tuossa on varmasti totuuden siemen. Miten sitä sitten vois alkaa purkamaan?
V
vieras
Vieras
Mä en kyllä ymmärrä, miksi pitää alkaa heti kotiinpäästyä siivoamaan? Okei, lapsille pitää antaa ruokaa. Mutta onko imurointi ihan pakko tehdä, jos tuntuu muutenkin että on kädet täynnä töitä? Kyllä ne roskat siinä osaa odottaa aikaa parempaa. Eikä siihen kukaan oikeesti kuole, jos joku päivä jää siivous vähemmälle.
Opettele olemaan rennompi ja armollisempi itsellesi, niin elämäkin tuntuu mukavammalta.
T: kokemuksen rintaääni
Opettele olemaan rennompi ja armollisempi itsellesi, niin elämäkin tuntuu mukavammalta.
T: kokemuksen rintaääni
C
clivia
Vieras
Jos mies on sitä mieltä että sä nalkutat ja naputat ja vaan sanot negatiivisia asioita niin se mies on oikeassa ja sun pitää katsoa peiliin.
Se että kostoksi et tule töistä kotiin vaikka tiedät että miehellä on sovittu meno on silkkaa vittuilua.
Se ei ainakaan johda toivomaasi lopputulokseen.
Miehistä mikään ei ole niin ärsyttävää kun nalkuttava akka ja mä olen samaa mieltä koska mulla oli lasten isä nalkuttava ukko.
Se käy niin hermoille se jatkuva naputus joka asiasta.
Kiukuttelemalla ei mitään saa.
Kannattais vaan nöyrtyä ja pyytää anteeksi,siinä ei menetä mitään mutta voi saada paljon.
*Paras matka minkä voit tehdä on mennä puolitiehen vastaan*
Se että kostoksi et tule töistä kotiin vaikka tiedät että miehellä on sovittu meno on silkkaa vittuilua.
Se ei ainakaan johda toivomaasi lopputulokseen.
Miehistä mikään ei ole niin ärsyttävää kun nalkuttava akka ja mä olen samaa mieltä koska mulla oli lasten isä nalkuttava ukko.
Se käy niin hermoille se jatkuva naputus joka asiasta.
Kiukuttelemalla ei mitään saa.
Kannattais vaan nöyrtyä ja pyytää anteeksi,siinä ei menetä mitään mutta voi saada paljon.
*Paras matka minkä voit tehdä on mennä puolitiehen vastaan*
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
Tää oli kyllä tosi fiksusti sanottu, pitää oikein miettiä. Tuossa on varmasti totuuden siemen. Miten sitä sitten vois alkaa purkamaan?
No se turvallinen tapa olis se, että molemmat kertoo toisilleen ne syvimmät pelot. Miehes luultavasti puolestaan pelkää, että hän joutuu luopumaan minuudestaan miellyttääkseen tarpeeksi. Silloin kun kumpikin ymmärtää ne motivoivat peruspelot, niin on myös helpompi päästää niistä irti ja toisaalta ymmärtää toisen käytöstä silloin, kun se on "mahdoton".
Mutta jos sä oikeasti pelkäät haavoittumista niin paljon että et millään saa sanotuksi noita asioita miehelle, niin sitten sun tarttee keskustella niistä jonkun muun kanssa ensin. Kun sitten kun niistä asioista tulee tietoisia, pelko vähenee ja pystyy toimimaan tiedostetummin.
Sähän olet nyt tässä keskustelussa valtavan avoin ja vastaanottavainen, suorastaan luottavaisen oloinen. Joten ei sulla mikään pysty seinä voine olla edessä tuossakaan tehtävässä. Oikeesti, mä ihailen sua sen perusteella, miten olet tässä keskustelussa toiminu!
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Nadia:Meillä on niin, että kotityöt ja lastenhoito kuuluu minulle, koska olen nainen, äiti ja kotiäiti =) Mies tekee jos pyydän ja kiitän kyllä aina vuolaasti, jos apua saan. Tämä järjestely sopii minulle todella hyvin. Näin on toimittu ennen niin miks ei myös nyt? Nykyajan tasaarvo sekoilu menee niin pitkälle, että jos ei miehellä tule menkat niin se on luuseri ja aivoton
Oisko vaikka siks, että se koti ja lapset on yhtä paljon isän kuin äidinkin? Yhdessä sitä kuuluu pyörittää. Vai haluat ilmeisesti siirtää myös mallin lapsiisi, että naisen rooliin kuuluu tehdä kaikki kotityöt, ja mies jos sattuu roskat viemään niin häntä kiitellään ja kumarrellaan? Uskomatonta. Mitä sun miehesi tekee silloin kun hän ei ole töissä?
On kaikkien meidän koti, kyllä mieheni täällä tekeekin, mutta yleensä kiellän häntä. Sanon et pyydän jos tartten apua. Ja täällä on kaksi poikaa kasvamassa, isompi jo imuroi huoneensa, vie roskat ym kotitöitä. Tottakai, ei hänellä muuta leipätyötä ole vielä
Silloin harvoin, kun mieheni ei ole töissä, hän joko nukkuu, koska on tullut yöllä töistä (kuten nyt), lukee uutisia, pelaa, syö, katsoo telkkaria, leikkii lasten kanssa, ulkoilee meidän kanssa, käy kaupassa jne... Mitä nyt ihmiset yleensä tekee? Meinaat sä, että miehen pitää käydä kymmenen tuntia vuorokaudesta töissä ja loput 14h tehdä kotitöitä 
Mitä mä sit teen? Makaan sohvalla ja syljen kattoon. Kyllä mä mieluummin teen jtn. On mullakin omia juttuja. Lähden kohta salille, kun se aukee. Mies kehottaa myös lenkkeileen yksin, mutta mieluummin otan lapset mukaan. Voisin käydä shoppaileen yksin, mutta en "osaa" kävellä ilman vaunuja Kaikki tekee tavallaan, sanoinpa vaan, että tämä käytäntö sopii meille, eipä tartte tapella kotitöistä :saint: Ja kyllä mä töissä ollessanikin hoidin pyykit, ruoat ja siivoukset. Hyi, ällöttäs jos ukko heilus tääl moppi kädessä, kun tulen :$ Mä tykkään kunnon äijämeiningistä
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ahma:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ???:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jo sun asenne tympii. Ylpeys? Huomaatko, sähän olet katkera
Huomaan. Oon katkera ja kakara. Mut miks? Joku pelko mulla jostain on, ehkä jotenkin niin et jos liikaa antaa itsestään niin toinen pääsee loukkaamaan, käyttämään hyväksi tai jotain.
Jos ite ehdotat tuota selitykseksi, niin on kovasti mahdollista, että nimenomaan tämmöisiä pelkoja sulla on.
Sitten mua alkaa ihmetyttää, että tilanne on sillälailla metka, että jos sä pelkäät henkisesti antaa itsestäs, niin ehkä sä kompensoit olemalla liiankin tehokkaasti ja hyvin äiti? Jolloin sulle taas on liiankin tärkeetä saada toinen mukautumaan tasan tarkkaan sun systeemiin?
Jos asiassa on jotain tommoista dynamiikkaa, niin eikös siinä sitten käy niin, että sua pelottaa, että mies käyttää hyväksi ja velttoilee ellet vähän vahdi ja vaadi - jolloin toiselle tulee keskenkasvuinen olo ja vastakiukku nousee?
Tää oli kyllä tosi fiksusti sanottu, pitää oikein miettiä. Tuossa on varmasti totuuden siemen. Miten sitä sitten vois alkaa purkamaan?
No se turvallinen tapa olis se, että molemmat kertoo toisilleen ne syvimmät pelot. Miehes luultavasti puolestaan pelkää, että hän joutuu luopumaan minuudestaan miellyttääkseen tarpeeksi. Silloin kun kumpikin ymmärtää ne motivoivat peruspelot, niin on myös helpompi päästää niistä irti ja toisaalta ymmärtää toisen käytöstä silloin, kun se on "mahdoton".
Mutta jos sä oikeasti pelkäät haavoittumista niin paljon että et millään saa sanotuksi noita asioita miehelle, niin sitten sun tarttee keskustella niistä jonkun muun kanssa ensin. Kun sitten kun niistä asioista tulee tietoisia, pelko vähenee ja pystyy toimimaan tiedostetummin.
Sähän olet nyt tässä keskustelussa valtavan avoin ja vastaanottavainen, suorastaan luottavaisen oloinen. Joten ei sulla mikään pysty seinä voine olla edessä tuossakaan tehtävässä. Oikeesti, mä ihailen sua sen perusteella, miten olet tässä keskustelussa toiminu!
Kiitos ihana vastaus! Toivottavasti näet tämän kiitokseni,kun eilen en päässyt enää koneelle!
A
ap
Vieras
Similar threads
- voihan voihan voihan
- Aihe vapaa 9 10 11
