riideltiin miehen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
ja hän lähti töihin ja soitin hänelle pyytääkseni anteeksi (vaikka mulla sääri mustelmilla =>potkaisi kenkä jalassa) käsivarsissa, ainkin mustlmia.
Hän sanoi että kun lähtee töistä ajaa rekan alle.
Minä täällä kolmen lapsen kanssa. En jaksa.
 
[QUOTE="Kenguru";22651034]Oletko tosissasi? Kuulostaa hurjalta menolta. Väkivalta ei ole koskaan perusteltua. Toivottavasti saatte elämänne tasapainoon, yhdessä tai erikseen.[/QUOTE]

Isosisko lukee pikkuveljelle ja keskimmäinen lapsi kaverillaan.
Minä itken täällä, en jaksa enää.
 
No ohhoh! Ai että olet mustelmilla. Olikohan lapset näkemässä tätä pahoinpitelyä? Mikähän oli niin suuri riidan aihe että pitää ihan rekan alle ajaa? Onko hän ennenkin käyttäytynyt noin? Yritä nyt ainaskin lasten takia olla ihan normaali ja tehkää vaikka jotain kivaa. Tuskinpa aikuista ihmistä voi estää jos hän haluaa iteltään hengen pois...
 
No ohhoh! Ai että olet mustelmilla. Olikohan lapset näkemässä tätä pahoinpitelyä? Mikähän oli niin suuri riidan aihe että pitää ihan rekan alle ajaa? Onko hän ennenkin käyttäytynyt noin? Yritä nyt ainaskin lasten takia olla ihan normaali ja tehkää vaikka jotain kivaa. Tuskinpa aikuista ihmistä voi estää jos hän haluaa iteltään hengen pois...

Näkihän ne sen.
Riita tuli siitä, kun yksi lapsista hiihtää kilpaa ja hänelle ostettiin kalliit sukset. Ja minä päivällä kysyin että ei kai niitä suksia sinne varastoon ole ostettu.
Tiedän, syyt paljon syvemmällä. Arvostuksen puute yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
En haluaisi kuitenkaan erota....

Haluatko tarjota lapsillesi tuollaisen lapsuuden? Mitä tunnet riidellessäsi miehesi kanssa, kokevat lapsesi vielä paljon kamalampana. On aivan järkyttävää lapsille nähdä kun isä pahoinpitelee äitiä (tai päin vastoin). Sinun pitää ajatella lapsiasi. Ei vanhempien yhdessä oleminen ole aina parasta lapsille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;22651039:
On ollut ennekin.
En haluaisi särkeä kotia. Mies väittää jälkeenpäin että mitään ei ole sattunut. Ja sitten lopuksi uskon jo itekin.

Se on sun mies, joka sen kodin särkee omalla käytöksellään, et sinä. Jos susta tuntuu, ettet usko, että mitään on tapahtunut, käy näyttään mustelmat lääkärille. Hän voi vaikka kirjoittaa mustaa valkoisella, että sulla on mustelmat ja mistä ne hänen käsityksen mukaan on voineet tulla.

Lähde nyt pois, jätä sun mies. Sairasta kiristää ja kerjätä sääliä rekan alle ajamisella.

Lähde lapsiesi vuoksi. Et arvaakkaan, miten suuret haavat jättää lapseen se, että joutuu näkemään isän pahoinpitelevän äitiään. Ja vaikka sä luulet, että ne ei nää, niin silti ne voi olla oven raossa kurkkimassa tai luulet, että ne nukkuu, mutta silti ne on hereillä ja kuulee kaiken. Ja pelkää. Pelkää sun puolesta. Se ei ole oikein lapsia kohtaan. Yritä ymmärtää se. Tuo on sitä paitsi lastensuojeluasiakin. Toivottavasti joku tekee teistä ilmoituksen, jos et tajua lähteä.
 
Siis miksi et haluaisi erota? Tuollasta elämääkö haluat viettää? Haluatko että lapsesi näkee noita teidän riitoja ja pahoinpitelyjä? Itse olen lapsena nähnyt kun isä hakkaa äitiä ja äiti ei tajua erota. Se oli aivan kamalaa!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
En haluaisi kuitenkaan erota....

Ei, ei tietenkään, kun se on muuten niin ihqu mies ja ihqu isä, se vaan hakkaa sua, kun lapset on kotona.

Haista paska, senkin provoilija. Toivottavasti saat bannin. Tällaisilla asioilla ei pelleillä.
 
[QUOTE="Kenguru";22651076]Haluatko tarjota lapsillesi tuollaisen lapsuuden? Mitä tunnet riidellessäsi miehesi kanssa, kokevat lapsesi vielä paljon kamalampana. On aivan järkyttävää lapsille nähdä kun isä pahoinpitelee äitiä (tai päin vastoin). Sinun pitää ajatella lapsiasi. Ei vanhempien yhdessä oleminen ole aina parasta lapsille.[/QUOTE]

Tähän peesiä. Elin itse väkivaltaisessa suhteessa, ja olin täysin sokea sille miten lapset kärsivät. Vasta nyt, kun erosta on jo vuosia, olen tajunnut lasten hädän ja väkivaltaisesta suhteesta aiheutuneet traumat. Niitä traumoja hoidetaan vuosia. Ja kaikki vain siksi, että minä olin typerä ja itsekäs, kun en halunnut lähteä ensimmäisestä lyönnistä.
Ole sinä viisaampi. Lähde nyt. Pelasta lastesi mielenterveys ja tulevaisuus.
 
niin että kelaappa lapsias nyt ennemmin ku omaa itteäs... ei tossa ole mitään järkeä. Itsekin jouduin katsomaan vierestä kun isäpuoli pahoinpiteli äitiäni, hakkasi, heitti laseilla, potki ymm. Lopulta äiti putosi parvekkeelta, jäi kuitenkin nippa nappa henkiin.
Itseeni jäänyt syvät henkiset haavat lapsuudesta, nyt käyn terapiassa masennuksen takia..
Joten nyt järki käteen nainen!!!!!!!!!!!!!!!
 
Tässä sulle ja muillekkin miettimisen arvoinen video (copy-pasteta osoitekenttään):

http://snap.fi/services/pesapuu/sydan/

Siinä sivutaan myös lapsia, jotka ovat joutuneet todistaan äitinsä pahoinpitelyä. Toivottavasti saat tästä ajattelemisen aihetta ja et enää koskaan pelleile tällä asialla.
 
Sanon, että ihan hirveää on omaa isäänsä pelätä. Omat vanhempani eivät ole vieläkään eronneet, vaikka jo lapsena monta kertaa pyysin, että äiti lähtisi ja ottaisi meidät mukaansa.
 
Mä olin itse tilanteessa jossa otin selkääni ja vakuuttelin jostain käsittämättömästi syystä itselleni että kaikki on kuitenkin hyvin. Mies uhkaili itsemurhalla jos jätän. Näin jälkeenpäin olen saanut todeta kuinka tyhmä olin ja että niin selkärangaton limanuljaska ei toden totta saa henkeä vietyä itseltään- kunhan totes sen hyväksi konstiksi pitää mut lyhyessä talutusnuorassa.

Sitä ikäänkuin pikkuhiljaa vaikeuksien kasvaessa piti niitä normaaleina ja lopulta jo sitä möksimistäkin. Niihin kasvaa mukaan, niin käsittämättömältä kuins e sellaisesta ihmisestä joka ei moista ole kokenut saattaakin tuntua.

Ap, lähde. Arvosta itseäsi ja suo lapsillesi turvallinen koti.
Kukaan ei ole tuon arvoinen. Se on vaikeaa mutta te pääsette siitä yli ja hetken päästä huomaat sen itsekin. Et voi rakastaa ihmistä joka pahoinpitelee sua. Oikeasti.

Pelkäätkö että jäät tyhjän päälle? Yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;22651146:
Mä olin itse tilanteessa jossa otin selkääni ja vakuuttelin jostain käsittämättömästi syystä itselleni että kaikki on kuitenkin hyvin. Mies uhkaili itsemurhalla jos jätän. Näin jälkeenpäin olen saanut todeta kuinka tyhmä olin ja että niin selkärangaton limanuljaska ei toden totta saa henkeä vietyä itseltään- kunhan totes sen hyväksi konstiksi pitää mut lyhyessä talutusnuorassa.

Sitä ikäänkuin pikkuhiljaa vaikeuksien kasvaessa piti niitä normaaleina ja lopulta jo sitä möksimistäkin. Niihin kasvaa mukaan, niin käsittämättömältä kuins e sellaisesta ihmisestä joka ei moista ole kokenut saattaakin tuntua.

Ap, lähde. Arvosta itseäsi ja suo lapsillesi turvallinen koti.
Kukaan ei ole tuon arvoinen. Se on vaikeaa mutta te pääsette siitä yli ja hetken päästä huomaat sen itsekin. Et voi rakastaa ihmistä joka pahoinpitelee sua. Oikeasti.

Pelkäätkö että jäät tyhjän päälle? Yksin?

En tiedä mitä pelkään.
En vain jaksa ees aatella lähtemistä.
 
Jos et jaksa itsesi vuoksi lähteä, tee se lasten vuoksi. Olen joutunut itsekin lapsena näkemään ja kuulemaan, kun äitini silloinen mies hakkasi äitiä. Äiti sai tästä pysyviä vaurioita. Äidilläni ja tällä miehellä on tytär, minua nuorempi siis ja hän joutui koko lapsuutensa katsomaan isän väkivaltaisuutta,vaikka se ei koskaan kohdistunut tähän siskopuoleeni. (Itse siis asuin isälläni, vierailin vain äidin luona.) Siskoon se jätti vakavat traumat, vielä nytkin (27v) hän hakeutuu miessuhteisiin, jossa mies on väkivaltainen. Kun on lasuudestaan asti saanut sellaisen kuvan, että miehen kuuluu suuttuessaan lyödä/potkia. Myös muita ongelmia siskollani on, kiitos väkivaltaisen isänsä. :(
Eräs hyvä ystäväni lähti pari vuotta sitten väkivaltaisen miehensä luota. Mukaansa otti 3 lastaan (ja neljäs tulossa), omat ja lasten vaatteet, eikä juuri muuta. Siitä aloittivat uuden elämän, tyhjästä. Isompiin lapsiin (poikia) isän väkivaltaisuus jätti tosi pahat jäljet, vanhin lapsista on hyvin aggressiivinen ja traumaattinen. Toisiksi vanhin oireilee jatkuvalla pelolla, painajaisilla, masennuksella. Lapset käyvät vielä vuosia terapiassa.
Tällaistako haluat lapsillesi? Traumaattisen tulevaisuuden, jossa heillä on täysin väärä mielikuva terveestä parisuhteesta? Pahimmillaan lapsi itse jatkaa isänsä jälkiä ja on väkivaltainen omissa ihmissuhteissaan.
Siskoni joskus teini-ikäisenä sanoi minulle jotain sellaista, mistä tajusin, miten vääristynyt hänen käsityksensä parisuhteesta on... Hän kysyi minulta, onko minun mieheni lyönyt minua montakin kertaa. Kun sanoi, ettei tietenkään kertaakaan, niin sisko ihan viattomana ihmetteli, että "mitä se sitten tekee kun se suuttuu?"
Ihan oikeasti, älä odota enää. Älä tuhoa omaa ja lastesi elämää. Apua saa aina jostain ja elämän voi todellakin aloittaa vaikka tyhjästä, kuten ystäväni (hänellä on nyt hyvä työpaikka, ihana koti ja asiat muutenkin mallillaan, kunhan lapset selviävät traumoistaan). Hakeudu turvakotiin, ystävien/sukulaisten luokse, pois väkivaltaisen miehen luota! Aloita vaikka sosiaalitoimistosta, jos et muaalta osaa, sieltä ystävääni autettiin hommaamaan vuokra-asunto ja pääsemään kaikessa alkuun.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle ja lapsillesi!
 

Similar threads

Yhteistyössä