RIIDELLÄÄNKÖ TEILLÄ PALJON LASTEN KUULLEN?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kaddy:
Paljosta en menis sanomaan, mut kyllä me toisinaan riidellään lasten kuullen ja nähden. Riidat myös sovitaan lasten nähden.

näin myös meillä. riiteleehän lapsetkin, miksei aikuiset voisi... pitäisikö meidän vanhempina olla jotain superihmisiä.
lapset oppii että asioista voi olla eri mieltä ja asiat selvitetään sanoilla, ei nyrkeillä, riidan jälkeen myös sovitaan, sanotaan anteeksi, halitaan ja pusitaan :heart:
 
Kun on pieni asunto sitä ei voi välttää...ei osata pidätellä ja odotella niitä muutamia hetkiä jolloin lapset ei kuulolla.Inhimillistä vaikka ei tietenkään suotavaa, mutta mikäs tässä meidän elämässä menis niin kirjojen ohjeiden mukaisesti,valitettavasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaddy:
Paljosta en menis sanomaan, mut kyllä me toisinaan riidellään lasten kuullen ja nähden. Riidat myös sovitaan lasten nähden.

näin myös meillä.Toi on kyl tosi tärkeetä et jos riidellään niin täytyy myös lasten nähdä et vanhemmat myös sopii ne riidat.
 
Ei meillä riidellä paljoa.
Mutta normaaliin elämään kuuluu mun mielestäni kinat/sanaharkat ja ehkä sitten sitä riitelyäkin, pääasia että ne sovitaan myös niin että lapsi on näkemässä jos on sitä riitelyäkin nähnyt.
 
no joskus riidellään ja lapsetkin saattaavat sen kuulla, mutta aina sovitaan ja elämä jatkuu....kyllä lastenkin pitää oppia että aikuisetkin voivat riidellä kunhan sopivat riitansa, sehän antaa vaan terveen parisuhteen mallia
 
Meillä riidellään paljon, ja usein lapsen kuullen. Mies aina pahalla päällä, siitä sit monesti kilahdan kun ei puhu kunnolla, ei tarvi ku kysyä et paljonko kello, nii vastaus on et vitustako minä tiedän, kato ite jne. Ei jaksa kuunnella tollasta, nii riitahan siitä tulee, eikä koskaan sovita riitaa.
 
Meillä pientä sanaharkkaa useinkin ja lapset kyllä ihan kokoajan arjessa mukana. Toivotaan ettei vahingoita mitenkään, koska myös kaikissa hyvissäkin hetkissä mukana. Joskus kyllä ollaan keskusteltu että onkohan hyvä että lapset kaikessa mukana, mutta meidän perheessä näin...
 
Välillä riidellään vähemmän, välillä enemmän. Useimmiten ei pahemmin riidellä, mutta vaikeina aikoina on kyllä huudettu ihan pää punaisenakin. Pahin karhunpalvelus lapselle on mielestäni se, että eletään ei-aitoa elämää lasten takia. Kyllä tavalliseen parisuhteeseen ja perhe-elämään kuuluu myös riidat. Jos ei koskaan tule riitaa, niin kyllä silloin puolisoista jompi kumpi alistuu toiseen tahtoon. Eri asia on, miten se riitely sitten suoritetaan.
 
Tosi vähän me riidellään yleensäkään, mut kyllä lapsi on nähnyt, kun riidellään. Eiköhän se ole hyväkin lapselle opettaa, että kaikki tunteet on sallittuja (tietyissä rajoissa tietty).
 
Todella harvoin edes riidellään. Eli ei muksunkaan nähden.
Mutta kyllä se musta ihan normaalia on muksunkin joskus (ei todellakaan jatkuvasti) nähdä erimielisyyttäkin vanhempien välillä. Ja tietysti sitten sen että asiat myös sovitaan.
 
Me ei riidellä oikeastaan ikinä, mutta kun riidellään, ei se tilannetta tai paikkaa katso. Meinaatko että se on lapselle kovin tervettä opettaa ettei normaalisti ihmiset tappele???
 

Yhteistyössä