riidassa

Mun exä ""ehdotti"" eroa aina silloin tällöin riidellessä. Minä en kertaakaan sillä uhannut, kunnes eräänä päivänä lähdin oikeasti. Enkä ole katunut. Sitähän sekin mietti, kun se riidellessä putkahti esiin. Ei se kyllä tajunnut että minä olin tosissani kun lähdin. Meni kauan ennen kuin se tajusi etten enää palaa.

Nyxän kanssa ei olla vielä koskaan edes riidellessä aiottu erota. Nyt yhdessä 11v. Jos nyxä sitä ehdottaisi saisi sitä mitä tilaa. Jos ei heti niin pian kuitenkin.

 

Pointti onkin siinä, että sen tuntee ja erityisesti tietää että toinen ei ole tosissaan....meillä on hienot ja erittäin luottavaiset välit toisiimme. Luottamus on 100 %, Kriisejä on ollut ja pohdittu yhteistä tulevaisuutta ja tämä sitä luottamusta kasvattaakin kun ollaan selvitty karikoiden yli. Suhteen vahvistuessa eropuheetkin selkeästi vähenevät, sillä mitä enemmän sitoutuu ajan kanssa toiseen, ei ""helppo ratkaisu"" tule enää mieleenkään. Meillä on ihanaa se, että ollaan niin hyvin puhuttu asiasta, että mieheni tietää joskus tuskissani esille tuoman ""eropuheen"" olevan vain huono tapani herättää huomiota. Hän todella tietää sen ja osaa suhtauta asiaan oikein. Meillä nimittäin puhutaan niin paljon asioista, että olemme puhuneet tästäkin aiheesta tuntikausia.

Olen sitä mieltä, että puhumalla selviää. Lapsellisempaa on uhkailla sillä, että jos kumppani kerrankin uhkaa erolla niin ""saa mitä tilaa""....nimenomaan tällaisessa uhkapuheessa ollaan helpolla luovuttamassa. Niinkuin sanottu, ei ero vaan voi puheen perusteella tapahtua!! Jos erota haluaa, kyllä silloin sen eroamistunteen täytyy olla mukana..ja ehkäpä hiukan pidempään kuin esim. yhden tunnin... Sehän juuri on asian ydin: ei riidan tuoksinnassa sanottu eroaminen ole aito tunne ja sen luulisi jokaisen tietävän (ainakin meillä tiedetään). Me ainaskin osataan hyvin erottaa toisen puheista ne aidot ja tarkoittavat ilmaukset Meillä myös tiedetään se luonnollinen asia, että riidassa tulee sanottua asioita mitä ei tarkoita.

Joten jokainen taplatkoon tyllillään. Jokainen suhde, missä kumppania arvostetaan ja kunnioitetaan plus kuunnellaan ja puhutaan kaikista asioista (suhteessa ei mielestämme ole mitään asiaa mistä ei aikuismaisesti voi kumppanin kanssa puhua) on ""terve"" suhde.

Mukavaa päivää kaikille...

 

Juuri se älytön naisen logiikka! Siis kun vaimoni heitti sormukset nurkkaan... Minun olisi pitänyt kerätä ne ja ""kosia"" sormuksin jälleen kerran ! Ei kiitos , panin sormukset wc-paperissa pönttöön ja huuhtelin... Edelleen liitossa...

 

aika raju tapa vastata toisen suuttumukseen, tuolla käytöksellä ""tapoit"" varmasti jotain Teidän suhteesta ja tämän jälkeen vaimosi on aina varpaillaan. Suhteen eteen pitää tehdä koko suhteen ajan ""töitä"" jos ei ole siihen valmis on ehkä parempi hakea sellainen kumppani jonka eteen on valmis todella panostamaan.

 

Suhteemme on lähes 20v. , mutta meillä ei näytellä näytelmä...

 

Ahaa. Miehesi on ajatustenlukija )

Kyllä meillä ainakin puheissa on aina jotain perääkin. Eikä heitellä ilmoille älyttömiä, tarkoituksettomia, lapsellisia ukaaseja vain huomiota herättääksemme. Kyllä ne sanat jäävät mieleen, tarkoitti niitä tai ei.
Erottaisiko miehesi tunteesi sanoistasi myös jos olistkin jonain päivänä tosissasi?? ))

Tai jos miehesi sanoisi huomiota herättääkseen että olisi kiva naida naapurin Liisaa. Pitäisitkö sen vain pelkkänä puheena??

 

Mutta vaimoko voi heitellä sormuksia huvikseen? Eikö sen osapuolen tarvitse yrittää ollenkaan? Jotain suhteesta hänkin tappoi tuolla teollaan.

 

Kyllä mun mielestäni, jos suhde on vakaalla pohjalla ei riitatilanteissakaan tule ero edes mieleen. Yleensä sain se joka eroasian tuo erille vähättelee itse sitä tietämättä miten se toisen muisoihin jää. Ja kun tuo toinen joskus saattaakin tosissaan harkita eroa, niin silloin hän muistaa että on sitä set oinenkin ehdottanut ja se helpottaa ratkaisun tekemistä.
Vaikkei sitä tavallisesa arjessa koko ajan muistelekaan. Jonnekin mieleen se jää ja löytyy tarvittaessa.

 

On totta, että erolla uhkailu on lapsellista, mutta kuka on täydellinen??? Edelleen tärkeintä on se, että asiat puhutaan halki....meillä on niin vahva luottamus ja puhumme erittäin paljon asioista muutenkin, ja erityisesti riidan jälkeen pidämme molemmat todella huolen, että mikään ei jää kaivelemaan ja anteeksi pyydetään moneen kertaan.. Jos mieheni haluaisi todella erota, hän tuskin ottaisi asiaa riidan aikana puheeksi. Siinä se ero...ja samoin minä, jos todella haluaisin erota, niin kyllä puhuisin asiasta ilman riitaa!!! Ja muutenkin kerromme hyvin herkästi toisillemme kaikki tunteet. Sovimme jo aikoinaan, että jos toista alkaa ahdistaa suhde niin kertoo heti. Eipä ole koko 10 vuotis taipaleella ahdistanut.

Olen erittäin onnellinen ja niin on miehenikin, tiedän sen monista pikku asioista. Yhdessä naureskelemme hassuille riidoillemme....osaamme ottaa tiettyjä asioita huumorilla. Ja erittäin tärkeänä pidämme molemmat sitä, että kumpikin osaa selittää aina syyn puheilleen. Miehelläni ei yksinkertaisesti ole mitään syytä sanoa ""että menepä panemaan naapurin Liisaa""....se on hiukan eritason puhetta kuin yhteisen tulevaisuuden miettiminen (vrt. eropuhe) !!!

Olen myös sitä mieltä, että se vaatii rohkeutta nostaa kissa pöydälle ja miettiä syitä miksi olla yhdessä. Ison riidan jälkeen yhteenkuuluvaisuuden tunne on meillä vieläkin suurempi. Olemme molemmat kasvaneet ja oppineet toisiltamme niin paljon. On meilläkin eletty vaikeita aikoja, mutta aina selvitty ja parasta on se tieto, että tässä vaiheessa elämää tietää selviävänsä mistä vaan toisen kanssa.

Alkaa jo vähän kyllästyttää tää puheenaihe...eiköhän jokainen ole itse osaava arvioimaan suhteensa laatua. Siihen ei edelleenkään ole olemassa ulkoisia mittareita

 

Onhan silläkin eroa ottaako riidellessä eron puheeksi tyylillä jossa aikooo jättää toisen vai puhuuko asiallisewti aiheesta kysyen toisen mielipidettä ja syitä yhdessä ololle. Riidellessä ilmaan heitetyt erouhkaukset eivät kuitenkaan ole mitenkään vähäteltävissä tilanteen mukaan... Silloin ne puheet ovat rinnastettavissa puheisiin joissa ""mennään naimaan naapurin Liisaa"".. Ja ne eivät unohdu. Jos kuitenkin riidellessäkin puheet erosta eivät ole uhkailuja vaan asiallista pohtimista ja syiden etsimistä on asia jo toinen. Siihen voivat molemmat sanoa mielipiteensä.

 

En mä olekaan koskaan nyxälle sanonut että jos uhkaisi erolla niin jättäisin. En tietenkään, sehän olisi myös epäluottamuslause. Mutta jos joku minulle riidellessä eroa ehdottaisi tai sillä uhkailisi niin en minä enää luottaisi sen jälkeen. Suhde olisi mennyttä. Riidellä voi rajustikin, mutta jokin raja täytyy silloinkin olla mitä suustaan päästää. Kun sitä riitaa myöhemmin puretaan ei voi purkaa sitä sanomaa että olisi halukas eroamaan, jos ja jos jotain ei tapahdu tai jokin ei muutu.. Se on kiristämistä ja siihen en suostuisi.
Mun nyxä on onneki mun rinnalla hyvässä ja pahassa. Ei koskaan ole tarvinnut edes miettiä sitä jos ei olisi. Jos se uhkailisi erolla, en tosiaankaan voisi enää sataprosenttisesti olla oma, joskus huonokin itseni. Nyt voin, koska luotan että hän kestää sen ja pysyy rinnallani huonoinakin aikoina.

 

Ajattelin kysäistä aivan samaa, että vaimoko se sitten saa huvikseen niitä sormuksia heitellä. Ja toisen oikut niellä ihan noin vain.

Jos noin lapsellisesti itse käyttäytyy, ei sitä voi silloin paljoa toiseltakaan odottaa.

 

Haluaisin kuulla teiltä miehet, mitä mieltä olette, mitä mies tarkoittaa, kun hän ilmoittaa erittäin vakavana ottavansa avioeron ja tulostaa yön aikana pöydälle avioerohakemuksen, jonka on allekirjoittanut valmiiksi.

Tapahtumia edelsi riita, jota ei voi edes riidaksi kutsua, koska mieheni ei osaa riidellä. Hän pitää mykkäkoulua ja minä harrastan dialogia. Yritän saada hänet puhumaan kaikin keinoin, mutta en koskaa onnistu siinä. Niinpä lopuksi olemme kumpikin hiljaa ja seuraavana päivänä ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minua ahdistaa se, ettei asioita koskaan selvitetä eikä puhuta loppuun.

Tällä kertaa yritin kai painostaa häntä liikaa puhumaan, sillä lopulta hän tokaisi ottavansa avioeron. En aivan heti uskonut uhkausta todeksi, mutta lopulta aloin uskoa että hän todella tarkoittaa sitä. Hän jopa tulosti yön aikana avioerohakemuksen ja laittoi sen pöydälle allekirjoitettuna. (Miksi muuten jätti pöydälle, miksei laittanut kuoreen samantien?)

Aamulla hän kuitenkin kysyi, lähettääkö sen, ja tuli siihen tulokseen että ei lähetä.

Haluaisin vastauksen seuraaviin kysymyksiin, mutta koska hän ei halua tai osaa puhua mistään vaikeista asioista, en niitä häneltä tule saamaan: Onko hän jo pidempään miettinyt eroa?, Olisiko hän lähettänyt avioerohakemuksen oikeasti?, Oliko hakemuksen tekeminen uhkailua tyyliin ""jos et muutu kiltiksi, jätän sinut""?

Kyllä tällainen jäytää, tulee mieleen että ei voi mistään enää olla erimieltä (eihän se ole aitoa), kun aletaan heti uhkailla erolla.

Kiitos jos viitsitte vastata!

 

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos erouhkaus näyttää todeksi yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja. Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että parisuhdekriisi auttaa käyttäjää ymmärtämään yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että sormipillu avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti liian vähäisiä tuotannollisia resursseja.

 

En osaa sanoa teidän tilanteesta, muuta kuin sen, että ehkä tuossa kyllä mentiin liian pitkälle kun sanoista ryhdyttiin tekoihin (riippuu tietenkin sun omista fiiliksistä). Toisaalta painotan sitä, että puhukaa nyt ihmeessä...ja selvittäkää asia. Sopikaa riitelyn rajat, että sinä et painosta liikaa puhumaan ja että mies lupaa kehittyä siinä että on pakko jossain vaiheessa riidat kuitenkin selvittää.

Puhukaa siis, käykää läpi tämä episodi rauhassa rakentavasti ja fiksusti jutellen. Neuvoisin, että kuunnelkaa molemmat toisianne, pyydä miestäsi kertomaan, miksi hän tällä kertaa ahdistui niin pahasti, onko taustalla jokin muu asia? Ja kysy mieheltäsi nämä samat kysymykset mitä kysyit täällä. Avain ratkaisuun on siinä, että molemmat edelleen tahdotte olla yhdessä ja haluatte jatkaa yhteistä elämää...kaiken kyllä pitäisi selvitä kunhan tahtoa on tarpeeksi mukana! Jutelkaa niin, että kummallekkaan ei jää kaivelemaan mikään asia. Olkaa täysin rehellisiä. Ja kunnioittakaa toisen mielipiteitä ja tunteita.

 

Olen joutunut useammin kuin kerran, aamulla keskustelemaan avieropaperin täyttämisestä vaimoni kanssa. Joka kerta olen käskenyt vaomoni päättämään itse. Avoerolla uhkailu oli avoiliiton alkuaikona kuukauttaista. Joka kuukausi meni viikon verran jota sai sietää. Alukisi se kauhistutti kaikeen totuu, lopuksi hymylyitti. Loppui lastariin pyllyssä