Hr Huhuu on tietysti tavallaan oikeassa siinä, että koko maailmankaikkeuden kannalta ei olemassa oikeaa tai väärää. Mutta minä, kuten onneksi useimmat muutkin ajattelevat näitä asioita ihmisten näkökulmasta. Ihan jo itsekkäistä syistä. En minä haluaisi elää yhteiskunnassa, enkä välttämättä pitkään kyllä eläisikään, jossa kaikki lait lakkautettaisiin ja ihmiset saisivat mätkiä toisiaan sillä kaulimella tai vaikka tappaa, koska absoluuttista oikeaa ja väärää ei ole olemassa. Nyt Hra huhuu nojautuu lainsäädäntöön, joka aiheuttaa ihmisille ikäviä seurauksia ja siten hillitsee muita vahingoittavaa käytöstä. Mutta jos jo siellä lainsäädäntötasolla ajateltaisiin, ettei ole mitään väliä, mitä ihmiset tekevät, koska maailmankaikkeuden energia tms. säilyy kuitenkin ennallaan, ei tietenkään mitään tällaisia rajoitteita ja ikäviä seuraamuksia asetettaisi. Sellaisessa yhteiskunnassa olisi aika kurja elää koko ajan muita peläten.
Tietyt oikean ja väärän rajat on siis asetettu yhteisellä sopimuksella, koska enemmistö ihmisistä pitää kiellettyä toimintaa vääränä. Tällaisia rajoja tarvitaan, vaikka niistä voi tietysti aina kiistellä ja monissa tapauksissa niin tehdäänkin. Mutta jos nyt keskitytään oikean ja väärän punnintaan näiden yhteisesti päätettyjen rajojen sisällä, onhan Down-sikiön abortointi on yksi tälläinen kysymys.
Oma suhtautumiseni asiaan on utilitaristinen. Mielestäni sellainen ratkaisu on oikea, joka maksimoi hyödyn. Enkä tarkoita hyötyä nyt taloudellisessa mielessä, vaan kyse on onnellisuuden maksimoinnista ja kärsimyksen minimoinnista. Tästä näkökulmasta en pidä ratkaisevana pelkästään sitä, kehittyisikö sikiöstä onnellinen vaiko ensisijassa kärsivä ihminen. Vaan kaikkien muidenkin, joihin päätös abortista tai raskauden jatkamisesta vaikuttaa, onnellisuus on aivan yhtä tärkeää. Keskeisimmin päätös vaikuttaa sikiön/tulevan ihmisen lisäksi hänen vanhempiinsa, jossain määrin myös muuhun lähipiiriin ja vähäisessä määrin kaikkiin yhteiskunnan jäseniin (vammaisille tuotetut palvelut ja niistä aiheutuva verorasitus).
Muihin yhteiskunnan jäseniin ulottuvat vaikutukset ovat kuitenkin niin pieniä, että en minä niille yksittäisessä aborttipäätöksessä painoarvoa laittaisi. Ne voivat nousta merkittäväksi vain tilanteessa, jossa pariskunta tietäen että lapsensa ovat suurella todennäköisyydellä vaikeasti vammaisia, kuitenkin tieten tahtoen "tehtailisi" lukuisia vaikeasti vammaisia lapsia muiden yhteiskunnan jäsenten kustannuksella hoidettavaksi. Ehkä myös siinä tapauksessa, että lapsen vanhemmilla ei ole aikomustakaan hoitaa lastaan itse, vaan se laitettaisiin laitoshoitoon heti synnyttyään (joka tosin vaikuttaisi ratkaisun oikeuteen myös sitä kautta, että laitoshoidossa vammaisen lapsen onnellisuus olisi vähäisempää ja kärsimys todennäköisempää).
Mutta Down-sikiön abortin oikeellisuus riippuu siis hyvin pitkälti siitä, miten vanhemmat kokevat abortin tai toisaalta Down-lapsen syntymän vaikuttavan onnellisuuteensa. Down-lapsi saattaisi itse olla pääosin ihan onnellinen, toisaalta vaikeat terveysongelmat ovat yleisiä ja debressiotakin Down-ihmisillä esiintyy melko yleisesti. Tarkkaa arviota lapsen kärsimyksistä/onnellisuudesta on vaikea etukäteen tehdä. Sen sijaan vanhemmat tietävät, miten he asian kokevat. Jos heitä ahdistaa ajatus vammaisesta lapsesta suuresti ja kokevat, että heidän onnellisuutensa vähenisi radikaalisti mikäli he joutuisivat Down-lapsesta huolehtimaan, aborttipäätös on oikea. Toisaalta jos vanhemmat ottavat lapsen ilolla vastaan, on oikea päätös jatkaa raskautta. Tämä suhtautumisero vaikuttaa tosin osin myös lapsen onnellisuuteen.
Jos otetaan toisenlainen esimerkki, eli syntymässä olisikin lapsi, jolla ei ole elinmahdollisuuksia vaan vauva eläisi vain lyhyen ajan mahdollisesti silloin myös kärsien. Vaikka itse päätyisin tällaisessa tilanteessa aborttiin, en pidä toisenlaistakaan ratkaisua vääränä, mikäli vanhemmat kokisivat abortin asiana joka pilaisi heidän elämänsä ja aiheuttaisi loppuelämän kestävän syyllisyyden. Silloin lapsen hetkellinen kärsimys on vanhempien loppuelämän onnellisuuden arvoista. Vaikeampi on sanoa, mikä olisi oikea ratkaisu, mikäli lapsella olisi edessään pitkä mutta kärsimyksentäyteinen elämä ja toisaalta vanhemmat kokisivat abortin samoin. Silloin kyllä mielestäni lapsen kärsimys ohittaa merkityksellään vanhempien omantunnontuskat, joten abortti olisi oikea ratkaisu vaikka se vanhemmille tuskaa tuottaisikin.
