repesin ristiäisissä alttarilla :D

Saraldo
Parikymmentä vuotta sitten, kun eräs sukulaiseni laskettiin haudan lepoon, vainajan iäkäs ystävä meni haudalle lukemaan hautavihkossa olleen värssyn. Teksi loppui sanoihin "jälleennäkemisen toivossa, "Martta"", ja samalla sekunnilla maa petti rouvan jalan alta ja yhtäkkiä hänellä oli kirjaimellisesti toinen jalka haudassa. Kaikessa kauheudessaan tilanne oli niin absurdi, että mun enot purskahti ihan väkisin nauruun ja siitä se tarttui vähän yhteen sun toiseen. Kun "Martta" sitten saatiin haudasta ylös, hän totesi, että "en minä kyllä ihan vielä ajatellut perässä tulla" :D.
 
hirre
Kaverin kanssa käytiin rippikouluikäisenä jumalanpalveluksessa rippikoulun takia. Istuttiin parven alapuolella jotenki sopivasti ja oli saarnan aikana naurussa pitelemistä. Yläpuolelta meinaan kuului melkoista huokailua, äänekkäitä haukotuksia, joku laski kolikoita ääneen ja yksi ääni kuulosti ihan siltä, kuin joku olisi kaatanut kahvia termarista mukiin ja sitten lusikalla sekoitellut.

Kirkonmenojen jälkeen kytättiin, kuka ylhäältä tulee eikä sieltä tullut muita kuin toinen pappi...
 
Höpöhöpö, ei todellakaan pidä paikkaansa.
Me ollaan kyllä jouduttu näin tekemään pojan tokan & kolmannen nimen kohdalla, ja olisikohan ollut myös tytön toisen nimen kanssa sama juttu.

Kirjoitin sitten maistraatissa ruutupaperille että halutaan tämä toiseksi nimeksi ja tuo kolmanneksi nimeksi syystä että...virkailija vilautti sitä pomolleen ja asia oli sillä selvä. Mä voisin antaa muksulle nimeksi varmaan mitä tahansa, väittää nimen olevan miehen kotimaasta, ja läpi menisi :D
 
ei ole, toi on vanha nimi ja mä tykkään siitä :) etunimenä siihen pitää hakea erityislupaa kun niitä on kastettu niin vähän :) ja joo haha tosi hauskaa on juu kun joku tulee kohta kommentoimaan että siihen on syy miks niitä on kastettu niin vähän -.- :D mun lapsi ja mä satun tykkäämään tästä nimestä :)
Meidän pojalla on nimi jota ei silloin ollut kuin yhdellä lapsella aiemmin. Eikä mitään erityislupia pitänyt hakea. Kummallista.

Mut kaunis nimi tytöllänne =) Mie tykkään.
 
[QUOTE="harmaa";25392618]Oisko esim.pappi voinu tehdä ton meidän puolesta?
Vai onko säännöt muuttuneet tässä 5vuoden aikana..
Aidosti oikeesti en itse ainakaan ole hakenut mitään lupaa.[/QUOTE]

Meillä ei edes ollut pappia vaan nimiäiset ja ihan normisti laitettiin paperit maistraattiin, mihin merkittiin haluamamme nimi ja sillä selvä. Ja se meidän pojan kaima oli syntynyt saman vuoden alusta kuin meidänkin.
 
"Vieras"
[QUOTE="vieras";25392335]
Jouduin viemään vanhoillislestadiolaisten ehtoolliskirkossa vanhan naisen ehtoolliselle. Kaverien hirnunnasta ei tullut loppua ja minä repesin sitte siinä keskilattialla mummo käsipuolessa.[/QUOTE]

En tajua mitä hauskaa tuossa oli?!
Mutta joo, tokihan kirkossa saa nauraa ja esim. taputtaa.
 
"yrittäjä"
nimilain mukaan jos on kastettu alle 5 (vai oliko alle 10) edellisenä vuonna niin pitää maistraatista pyytää lupa nimeen ja selittää perusteet esim. juuri että kulkee suvussa :)

Mun pojalla on aika harvinainen nimi, isoisänsä nimi. Suomessa ei ole kastettu sen nimisiä viime vuosinä yhtään. Ei me jouduttu mitään lupaa kysymään, eikä ole koskaan selitetty mitään.
 
Vaarin hautajaisissa kirkossa yksi vaarin 'huru-ukoista' nousi pitamaan muistopuhetta kirkon edessa. Ja kadella viitaten julisti kuinka he 'huru-ukot ja vaimovainaat...' - ja siella ne vaimovainaat istuivat kirkkokansan joukossa. Ei tullut naurusta loppua ollenkaan - tyrskinta ja pyrskinta vaan jatkui hysteerisena koko lopputoimituksen ajan.
 
Parikymmentä vuotta sitten, kun eräs sukulaiseni laskettiin haudan lepoon, vainajan iäkäs ystävä meni haudalle lukemaan hautavihkossa olleen värssyn. Teksi loppui sanoihin "jälleennäkemisen toivossa, "Martta"", ja samalla sekunnilla maa petti rouvan jalan alta ja yhtäkkiä hänellä oli kirjaimellisesti toinen jalka haudassa. Kaikessa kauheudessaan tilanne oli niin absurdi, että mun enot purskahti ihan väkisin nauruun ja siitä se tarttui vähän yhteen sun toiseen. Kun "Martta" sitten saatiin haudasta ylös, hän totesi, että "en minä kyllä ihan vielä ajatellut perässä tulla" :D.
:LOL:
 
[QUOTE="vieras";25392335]Kirkossa nauraminen on kamalaa. Ja kun se on niin kamalaa, se nauratta vielä enemmän. JA kun ajattelee, että ei helvetti, nyt ollaan kirkossa, kasaa nyt ittes nainen, niin vasta se naurattaa. Se nauru oikein ryöpähtää yks kaks yskän seasta ja pahimmillaan päättyy hikiseen nikotteluun lähes kuset housuissa.

Jouduin viemään vanhoillislestadiolaisten ehtoolliskirkossa vanhan naisen ehtoolliselle. Kaverien hirnunnasta ei tullut loppua ja minä repesin sitte siinä keskilattialla mummo käsipuolessa.[/QUOTE]

Hemmetti kun täällä saa hirnua kyyneleet silmissä :LOL:
 
mites...
[QUOTE="harmaa";25392618]Oisko esim.pappi voinu tehdä ton meidän puolesta?
Vai onko säännöt muuttuneet tässä 5vuoden aikana..
Aidosti oikeesti en itse ainakaan ole hakenut mitään lupaa.[/QUOTE]

Täh? Meillä myös sama juttu,alle 5 nimetty viime vuonna,ja meillä oli nimiäiset eikä kastetta. Eikä me kyllä mitään lupaa haettu?
 
"vieras"
Mua nauratti omissa häissä helvetisti kun papilla oli todella likaiset kengät jotka näyttivät siltä niinkuin niillä olisi pompittu koiranpaskassa ja kuralätäkössä samaan aikaan. Oli pakko pukata puolisoakin kylkeen ja sitten olikin naurussa pitelemistä kun molemmat meinasi revetä.
 
vierailija
Lukiossa uskonnon kurssilla piti käydä jonkin kristinuskosta haarautuneen seurakunnan jumalanpalveluksessa tutustumassa ja mentiin kavereiden kanssa sitten erään herätysliikkeen messuun.

Tähän messuun kuului näitä juttuja, missä jumala valtaa kehon. Osa seurakuntalaisista alkoi siis nykiä, puhkesi huutamaan tai laulamaan tai mitä nyt tanssimaan, joka puolella vaan ihmiset (teini-ikäisen silmin) sekosi.

Meitä nauratti aivan hervottomasti. Hävetti nauraa ulkopuolisina kerettiläisinä, mutta revettiin NIIN huolella. Hulluin tilanne missä olen edelleenkään ollut vaikka oon jo 30v! Onneks ne luuli että jumala meni meihinkin ja joku tuli lopuksi sanoon että oli ihana nähdä miten koimme luojan läsnäolon kehossa...
 

Yhteistyössä