Höpöhöpö, ei todellakaan pidä paikkaansa.nimilain mukaan jos on kastettu alle 5 (vai oliko alle 10) edellisenä vuonna niin pitää maistraatista pyytää lupa nimeen ja selittää perusteet esim. juuri että kulkee suvussa
Höpöhöpö, ei todellakaan pidä paikkaansa.nimilain mukaan jos on kastettu alle 5 (vai oliko alle 10) edellisenä vuonna niin pitää maistraatista pyytää lupa nimeen ja selittää perusteet esim. juuri että kulkee suvussa
Me ollaan kyllä jouduttu näin tekemään pojan tokan & kolmannen nimen kohdalla, ja olisikohan ollut myös tytön toisen nimen kanssa sama juttu.Höpöhöpö, ei todellakaan pidä paikkaansa.
Meidän pojalla on nimi jota ei silloin ollut kuin yhdellä lapsella aiemmin. Eikä mitään erityislupia pitänyt hakea. Kummallista.ei ole, toi on vanha nimi ja mä tykkään siitä etunimenä siihen pitää hakea erityislupaa kun niitä on kastettu niin vähän ja joo haha tosi hauskaa on juu kun joku tulee kohta kommentoimaan että siihen on syy miks niitä on kastettu niin vähän -.- mun lapsi ja mä satun tykkäämään tästä nimestä
nimilain mukaan jos on kastettu alle 5 (vai oliko alle 10) edellisenä vuonna niin pitää maistraatista pyytää lupa nimeen ja selittää perusteet esim. juuri että kulkee suvussa
Ei hitto!!Hautajaislegenda:
Täydellisen pokan pettämisen aiheutti se, kun pappi aloitti puheensa "Te jälkeen jääneet..."
Onko tähän lain kohtaan jotain linkkiä, koska en ymmärrä millä perusteella erityislupa pitäisi hakea jos nimiä on kerran jo olemassa?nimilain mukaan jos on kastettu alle 5 (vai oliko alle 10) edellisenä vuonna niin pitää maistraatista pyytää lupa nimeen ja selittää perusteet esim. juuri että kulkee suvussa
Parikymmentä vuotta sitten, kun eräs sukulaiseni laskettiin haudan lepoon, vainajan iäkäs ystävä meni haudalle lukemaan hautavihkossa olleen värssyn. Teksi loppui sanoihin "jälleennäkemisen toivossa, "Martta"", ja samalla sekunnilla maa petti rouvan jalan alta ja yhtäkkiä hänellä oli kirjaimellisesti toinen jalka haudassa. Kaikessa kauheudessaan tilanne oli niin absurdi, että mun enot purskahti ihan väkisin nauruun ja siitä se tarttui vähän yhteen sun toiseen. Kun "Martta" sitten saatiin haudasta ylös, hän totesi, että "en minä kyllä ihan vielä ajatellut perässä tulla" .