Repesin lapselle :(

[harmaana nyt]

Nyt on itku silmässä... :´(

Olin puhelimessa puhumassa tärkeää puhelua. En kuullut mitään kun 4v alkoi huutamaan. Sanoin ensin, että odota niin äiti puhuu tämän puhelun ja tulee sitten. Huuto yltyi kun en heti tullut ja kun koitin mennä toiseen huoneeseen niin karjuttiin perässä. En kuullut yhtään mitään mitä puhelimessa sanottiin ja kun sanoin, että täällä talo tuntuu repeävän niin minulle ei kommentoitu mitään (puhelimen toisessa päässä vanhempi mies joka ei tuntunut ymmärtävän että lapsista lähtee ääntä). Sitten tuo karjuminen yltyi niin kauheesti että mun oli pakko sanoa puhelimeen, että en voi enää puhua kiitos hei ja palataan.

Ja mulla repes! Mä olen sen tuhat ja taas tuhat kertaa selittänyt pojalle, että kun äiti on puhelimessa niin pitää odottaa ja olla hiljempaa. Poika makasi sängyllä ja karjui niin otin olkapäistä kiinni enkä päästänyt lähtemään ja huusin, huusin koko neljän vuoden edestä niin paljon kun musta ääntä lähti. Huusin että "eikö sulle mene mikään perille" ja että "äiti oli puhelimessa ja sillon ollaan hiljaa" huusin paljon muutakin.. Mulla napsahti totaalisesti pinna

Ja nyt itkettää.... pyytelin hetken päästä anteeksi ja kerroin miksi äiti niin kovasti suuttui, että oli todella tärkeä puhelu ja äiti ei kuullut mitä äitille sanottiin eikä äiti pystynyt puhumaan.

Nyt tuntuu ihan kamalalta....

 

[olava]

aina välillä napsahtaa, niin meilläkin kunhan lapselle ei tapahtunu mitään pahaa ja asiat puhutaan läpi niin ei mun mielestä mitään pahaa ole sattunut.

 

[Vieras]

Mahtaa pojalla korvissa soida. Toivottavasti ei tule kuulon alentumaa...

 

[LOISTOTUPSU]

Meillä tuo 2v. on semmonen ettei antais mun koskaan puhua puhelimessa, aina se sillon jotain vaatis ja huutaa kurkkusuorana, se on ärsyttävää. välillä se on tuo 5v. semmonen myös ettei vois hetkee hiljaa olla kun kysymyksiä satelee just sillon kun pitäis hiljempaa olla.

Sattuuhan noita että hermostuu toden teolla, älä sitä nyt niin hirveen vakavasti ota. olet anteeks pyytäny ja kyllä se siitä unohtuu.

 

[5 lasta]

varmasti tuntuu, mutta et sinä lastas vahingoittanut. pyysit anteeksi, lapset antavat ja unohtavat jos ei ole toistuvaa!

 

[M]

:hug: Inhimillistä. Hetkenpäästä yrität nätisti selittää homman uusiksi.

 

[Levoton Strutsi]

siis meinaatko nyt oikeesti, että olet padonnut koko neljän vuoden ajan kiukkua sisääsi ja ollut huutamatta lapsellesi? ei huuto lasta vahingoita, ainoastaan lyöminen. Ehkä olisi aikakin korottaa ääntä vähän useammin, neljä vuotiaat osaa olla melkoisia luupäitä jotka ei mitään usko. Ja varsinkin tuo puhelimessa puhuminen on sellainen asia joka jatkuvasti ainakin meillä innostaa huutamaan ja riehumaan.

 

[vieras]

joskus se pinna vaan palaa... et varmaankaan ole ainoa äiti maailmassa joka on joskus karjunut lapselleen,ihmisiähän me äiditkin vain ollaan...

 

[XXS]

Ehkäpä lapsi nyt seuraavan puhelusi aikana ymmärtää olla hiljaa. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisikin muistaa, kun olet jo aiemminkin asiasta sanonut, että kun toinen puhuu puhelimessa niin silloin ei muut pidä kovaa metakkaa. Ei se lapsi siitä karjumisesta rikki mennyt...ja pyysithän anteeksi. näitä sattuu.

 

[RasuNaamari]

tuntuu tutulta. :|
joskus kiehahtaa kun tuntuu ettei asiat mee lapselle kaaliin. kaikille meille käy joskus noin ku sulle! :hug:
teit oikein kun pyysit lapselta anteeksi, näytit hyvää esimerkkiä! (vähän huonomman esimerkin jälkeen... )

meilläkään ei pysty rauhassa puhua puhelimessa, poika haluaa aina jutella myös ja mieluiten HETI , sama se kuka on langan toisesssa päässä...

 

[Vieras]

siis meinaatko nyt oikeesti, että olet padonnut koko neljän vuoden ajan kiukkua sisääsi ja ollut huutamatta lapsellesi? ei huuto lasta vahingoita, ainoastaan lyöminen. Ehkä olisi aikakin korottaa ääntä vähän useammin, neljä vuotiaat osaa olla melkoisia luupäitä jotka ei mitään usko. Ja varsinkin tuo puhelimessa puhuminen on sellainen asia joka jatkuvasti ainakin meillä innostaa huutamaan ja riehumaan.

Jos yhdestä rikkeestä saa neljän vuoden huudot niskaansa, niin kyllätakuulla se on henkistä pahoinpitelyä, ja sattuu fyysisestikin korviin.
Miten voit sanoa, että vain lyöminen satuttaa?
Sua saa sitten miehesikin haukkua ja mollata ja huutaa sulle yms. ja sua ei loukkaa eikä vahingoita yhtään?
Kyllä lapsellakin on tunteet!

 

[ap]

siis meinaatko nyt oikeesti, että olet padonnut koko neljän vuoden ajan kiukkua sisääsi ja ollut huutamatta lapsellesi? ei huuto lasta vahingoita, ainoastaan lyöminen. Ehkä olisi aikakin korottaa ääntä vähän useammin, neljä vuotiaat osaa olla melkoisia luupäitä jotka ei mitään usko. Ja varsinkin tuo puhelimessa puhuminen on sellainen asia joka jatkuvasti ainakin meillä innostaa huutamaan ja riehumaan.

Olen minä ääntä korottanut 4 vuoden aikana.. Mutta ainakin näin jälkeenpäin tuntuu että sitä huutoa tuli sen 4 vuoden edestä... Enkä kyllä aikaisemmin ole tuolla lailla totaalisesti revennyt.... Helpottaa että saa paskat tekonsa tänne tunnustaa... ja anteeksi kyllä pyytelin pojalta kovasti... toivottavasti nyt ei luule, että joka kerta kun laps ite karjuu ja huutaa niin äitillä repee...

 

[lisko]

taitaa olla teillä kummallakin huono päivä. Oliko puhelun sisältö ikävä? Saatko hoidettua asian myöhemmin? Mitähän se poika huusi? Kysyitkö mitä hänen asiansa koski? Jospa sen asian nyt ensin käytte läpi ja sitten sovitte että poika yrittää käyttäytyä paremmin kun tulevaisuudessa puhut puhelimessa. Meillä kun on joskus mennyt tilanne vähän yli :ashamed: ja on sekä äiti että poika huutaneet, niin on sitten yhdessä jälkikäteen todettu että taidettiin olla aika mahdottomia kumpikin. Ja sitten sovittu että jatketaan päivää paremmalla mielellä. Joskus on otettu jätskitkin sovinnon merkiksi. Ihan hyvältähän tuo teillä vaikuttaa kun selitit lapselle miksi hermostuit.

 

[Tähtisumu]

varmasti tuntuu, mutta et sinä lastas vahingoittanut. pyysit anteeksi, lapset antavat ja unohtavat jos ei ole toistuvaa!

minakin ajattelen nain :hug:

 

[Huuhkajatar]

Olenko nyt ainut jonka mielestä lapsen olisi pitänyt pyytää anteeksi ettei totellut ja ollut sen aikaa hiljaa kun äiti oli puhelimessa? Kun lapsi kerta rupeaa möykkämään just silloin kun tietää että toisella on tärkeä puhelu meneillään niin hänen pitää myös osata pyytää anteeksi huonoa käytöstään.
Nelivuotias ei ole mikään vauva, häneltä voi jo vaatia tiettyä käytöstä.

Vai pitäiskö äitien heittää puhelimet veks, jättää asiat hoitamatta ja hurmaantuneena vain katsella kullannuppujaan ja seurustella heidän kanssaan?

 

[ap]

siis meinaatko nyt oikeesti, että olet padonnut koko neljän vuoden ajan kiukkua sisääsi ja ollut huutamatta lapsellesi? ei huuto lasta vahingoita, ainoastaan lyöminen. Ehkä olisi aikakin korottaa ääntä vähän useammin, neljä vuotiaat osaa olla melkoisia luupäitä jotka ei mitään usko. Ja varsinkin tuo puhelimessa puhuminen on sellainen asia joka jatkuvasti ainakin meillä innostaa huutamaan ja riehumaan.

Jos yhdestä rikkeestä saa neljän vuoden huudot niskaansa, niin kyllätakuulla se on henkistä pahoinpitelyä, ja sattuu fyysisestikin korviin.
Miten voit sanoa, että vain lyöminen satuttaa?
Sua saa sitten miehesikin haukkua ja mollata ja huutaa sulle yms. ja sua ei loukkaa eikä vahingoita yhtään?
Kyllä lapsellakin on tunteet!

Kyllä mieskin huutaa minulle ja minä miehelle ja sitten pyydetään anteeksi. Tottakai lapsellakin on tunteet JOS EI SILLÄ OLIS NIIN EIHÄN MULLA SITTEN TARTTIS PAHA OLO OLLAKKAAN!!!!


Eikä lapsen karjumisen syy ollut mikään erityinen.. kunhan vaan alkoi karjumaan kun puhuin puhelimessa enkä seurustellu pojan kanssa. Sitten karjui lisää kun kielsin olemasta hiljaa... sitten kun menin toiseen huoneeseen karjui vielä lisää ja tuli perässä kun menin sinne toiseen huoneeseen.

 

[Outo]

No tota. Meillä karjuu kyllä kaikki ja kenelle vaan,jos oikein sapettaa, kiukuttaa ja ottaa päähän. Mutta meillä osataan pyytää anteeksi, ja näytetään myös ne iloiset ym tunteet. Minä olen lapsena joutunut nielemään kiukkuni, ja voin kertoa ettei se ole terveellistä.

Oikeastaan kunnon karjumisen jälkeen maailma ihan kuin selkiytyy.. Sitten kun on rauhoittunut, osaa pyytää myös anteeksi omaa tyhmyyttään.

 

[M]

Olenko nyt ainut jonka mielestä lapsen olisi pitänyt pyytää anteeksi ettei totellut ja ollut sen aikaa hiljaa kun äiti oli puhelimessa? Kun lapsi kerta rupeaa möykkämään just silloin kun tietää että toisella on tärkeä puhelu meneillään niin hänen pitää myös osata pyytää anteeksi huonoa käytöstään.
Nelivuotias ei ole mikään vauva, häneltä voi jo vaatia tiettyä käytöstä.

Vai pitäiskö äitien heittää puhelimet veks, jättää asiat hoitamatta ja hurmaantuneena vain katsella kullannuppujaan ja seurustella heidän kanssaan?

Ihan samoilla linjoilla olen..

 

[vieraana]

Olenko nyt ainut jonka mielestä lapsen olisi pitänyt pyytää anteeksi ettei totellut ja ollut sen aikaa hiljaa kun äiti oli puhelimessa? Kun lapsi kerta rupeaa möykkämään just silloin kun tietää että toisella on tärkeä puhelu meneillään niin hänen pitää myös osata pyytää anteeksi huonoa käytöstään.
Nelivuotias ei ole mikään vauva, häneltä voi jo vaatia tiettyä käytöstä.

Vai pitäiskö äitien heittää puhelimet veks, jättää asiat hoitamatta ja hurmaantuneena vain katsella kullannuppujaan ja seurustella heidän kanssaan?

Ihan samoilla linjoilla olen..

peesailen tätä, mutta lisään myös sen et lapsi voi miettiä omaa käytöstään ja pyytää anteeksi ja samoin äiti voi pyytää omaa huutamistaan anteeksi.. kumpainenkinhan huusi ja möykkäs niin silloin kumpikin myös pyytää anteeks..