Täällä on paljon mielenkiintoisia kertomuksia piiskauksesta parisuhteessa, ja olen niitä mielenkiinnolla lukenut. Itse elän yhdeksättä vuotta suhteessa, johon piiskaus on kuulunut aina. Aiempi liittoni kuoli seksittömyyteen, ja kuvittelin jo, etten koskaan saisi miehen kanssa tyydytystä. Erehdyin; nykyinen mieheni on seksuaalisesti ja muutenkin hyvin dominoiva, ja hän opetti minulle rakastelusta kaiken, myös sen, miten saan orgasmin myös miehen kanssa. Lisäksi hän on opettanut myös sen, että miehenä han sanoo viimeisen sanan, ja jos en hyväksy sitä, saan tarvittaessa perinteisesti piiskaa paljaalle takamukselleni. Ja herranen aika, miten se kiihottaa, en olisi ikinä uskonut. En ole millään lailla alistettu, mutta on asioita (esim.valehtelu ja turha riidan haastaminen, nalkutus jne.), joita mies ei kertakaikkiaan hyväksy, ja jos niihin syyllistyn, niin piiskaa tulee takuuvarmasti. Mikään vastaanpaneminen ei auta, hän on iso mies ja pitää minut helposti kurissa. Koska en kestä kovin hyvin kipua, niin tappelen tavallisesti vastaan minkä pystyn, vaikka tiedänkin sen turhaksi: jos hän on päättänyt antaa mulle selkään, niin sitä päätöstä ei horjuta mikään. Näitä kurinpalautuspiiskauksia tulee ehkä kerran-pari kuukaudessa, ja lisäksi hän tykkää piiskailla minua myös seksin lisämausteeksi, ja itsekin kiihotun siitä, vaikka se vielä näin vuosienkin jälkeen hiukan nolottaa minua. Myös "rangaistuspiiskaukset" päättyvät kyllä myös yleensä kiihkeään seksiin, sillä kivusta ja alistumisesta huolimatta niissä tilanteissa on jotakin niin intensiivistä ja kiihkeää, että käyn todella kuumana, kun selkäsauna on viimein ohi. Kovista otteista huolimatta mieheni on hyvin hellä ja kohtelee minua kuin prinsessaa, vaikka antaakin piiskaa aika herkästi.