Kotikurista...

[Minna]

Täällä on paljonkin puhuttu piiskasta osana parisuhdetta ja olen mielenkiinnolla keskusteluja lueskellut. Olen itse neljänkympin puolivälissä oleva rouvasihminen ja meillä on piiskaus ollut osa -ja tärkeä osa- suhdetta jo vuosikausia. Alkoi siitä, kun mies joskus jostain hänen mielestään turhasta asiasta naputtaessani sanoi, että hänen tekis mieli antaa mulle remmiä perseelle. Jostain syystä kiihotuin siitä ja kohta seuraavan vastaavan tapauksen yhteydessä sama tositui ja silloin sain vähän esimakua tulevasta, kun mies ottii ranteesta kiinni, kiepautti mut etukumaraan ja antoi muutaman lujan litsarin pyllylle. Sen jälkeen tuli ilmoitus, että seuraavalla kertaa saisin kunnolla pyrstölleni. -Jännitti ja kiihotti, vaikka olinkin aika hämmentynyt. Samalla viikolla sitten se toteutui: soitin pikkuisen provaokaatiomielessä suutani ja ärsytin puolitahallani, ja niinhän siinä kävi, että mies riisui vyönsä ja veti mut polvilleen poikittain. Kun rimpuilin ensin vastaan, hän veti vielä housuni alas ja piiskasi lujasti paljaille pakaroille. Kipeää teki, mutta samalla tajusin, että tarvitsin sitä, ja sovimme, että jatkossakin hän voi niin tehdä.
Jotenkin vieläkin tavallaan häpeän tätä, mutta samalla nautin. Ehkä kaipaan rajoja toisinaan impulsiiviselle ja äkkipikaiselle luonteelleni? Olen vähän kontrollifriikki myös ja ehkä tarvitsen sitä, että joskus joku muu -eli mieheni- ottaa kontrollin käsiinsä; en tiedä...
Nykyään saan piiskaa ehkä pari kertaa kuukaudessa, joskus useamminkin ja aina syystä. Tosin joskus sängyssä mieheni piiskaa minua myös huvikseen, mutta silloin se on lähinnä leikkimielistä läpsäyttelyä.
Viimeksi eilen sain selkääni, kun edellisen päivän paha tuuleni ei muuten mennyt ohi ja mies totesi, että taitaa olla kurinpalautuksen paikka... perhoset lepattivat mahassani jo siinä vaiheessa, kun näin tuon tietyn ilmeen hänen silmissään ja tiesin, mitä on tulossa. Kun vyön solki kilahti ja mies tarttui käsipuoleeni, seurasin häntä vastaanpanematta makuuhuoneeseen ja annoin kaiken tapahtua. Jälkeenpäin, rakastelun jälkeen, makasin raukeana pää hänen rintaansa vasten ja tunsin kaiken pahan tuulen väistyneen. Olin omalla paikallani...

 

[MR]

Vähän kuin koiran koulutusta.? Kuinka hahmotat tilanteen alentavuuden naisena. Meinaan kun mun kokemuksesta nainen ei hyväksy edes hepeniä tai sovitusti säännöllistä seksiäkään , koska se halventaa naista ja hänen seksuaalista itsemääräämis oikeuttaan.

 

[Lotta]

se on miehen homma ottaa se kontrolli, ei nainen sitä voi antaa tarjottimella. (en nyt tarkoita mitään perhevkivaltaa tai pakottamista, vaan määrätietoista toimintaa ja periksiantamattomuutta).

Toki naisiakin on erilaisia... mutta itse ainakin luovun mielelläni itsemääräämisoikeudestani suhteessa, enkä koe sitä halventavana, jos louovutan valtaa ihmiselle, jota arvostan ja johon luotan. Koko ""itsemääräämisoikeus"" on vähän hassu käsite suhteessa, koska eihän mikään suhde voi toimia, jos kumpikin pitää jääräpäisesti kiinni ""itsemääräämisoikeudestaan"". Sillon on olemassa vaan yksilöitä, jotka viettävät aikaa yhdessä, ei mitään yhteistä, joka menisi yksilön omien tarpeiden ohi. Ei tietenkään tarvitse mennä mihinkään äärimmäisyyksiin. Näkisin kuitenkin parisuhteen jatkumona, jossa liikutaan kahden äärimään välillä. Toisesa päässä on kaksi täysin irrallista yksilöä ja toisessa päässe se ""kunnes luolema meidöt erottaa"" tyyppinen liittoutuma. Mitä enemmän luotetaan, ja halutaan luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. sitä enemmän tehdään yhteisiä päätöksiä jotka ajavat yksilön itsemääräämisoikeuden ohi.

 

[Lee Cooper]

Meillä molemmat pitää farkuille läimäyttelemisestä, mitäs siitä tykkäät??

 

[MRS]

Olen samaa mieltä siitä, että hyvässä suhteessa ei voi aina ajatella pelkkää itsemääräämisoikeutta, vaan kompromisseja on tehtävä. Enkä ainakaan itse näe ruumiillista ""kuritusta"" alentavana, jos sen molemmat hyväksyvät. Meilläkin sitä leikitään, joskin leikki on väärä sana tässä yhteydessä, niin olennainen osa se on yhteistä suhdettamme nimenomaan seksuaalisessa mielessa. Nautin pukeutuessani `hepeniin`, nautin siitä, että mieheni haluaa minua naisena, nautin siitä, että tahtoni on seksuaalisessa mielessä tavallaan hänen omistuksessaan ja saan olla häntä varten. Niinpä nautin siitäkin, kun hän toisinaan piiskaa ja kurittaa minua halutessaan ja kun katsoo minun tarvitsevan sitä. Alistun siihen mielelläni, vaikka en kivusta varsinaisesti mitään kicksejä saakaan, sillä haluan alistua ja pääsen silloin aivan mielettömän lähelle miestäni...olen hänen käsissään ja haluan olla. En luopuisi tästä alistumisen autuudesta mistään hinnasta.

 

[Sitä miesnäkökulmaa!]

En ole väkivaltanen, en vois esim. koskaan nyrkillä ketään hakata, etenkään en naista mutten kyllä miestäkään. Silti olen avovaimolleni joskus selkään antanut, joskus enemmän, joskus vähemmän. Kun oikein ärsyttää toisen vittumaisuus ja oikuttelu, niin mikään ei helpota sitä olotilaa niin ku se, kun painaa vaan rauhallisesti naisen nelinkontin ja antaa sille just sitä mitä se kerjää eli pieksää kunnolla persuksille. Monet tosiaan oikeen kerjää sitä ja jälkeenpäin ollaan niiiiin enkeleitä. Ja itseltä lähtee kaikki riidanhalu suitsait ja tulee mieleen monta mukavampaa juttua, jota muijan kans voi riitelyn sijasta tehdä . Toki perustuu molemminpuoliseen sopimuksiin. Väkivaltaa ei saa eikä pidä käyttää, mutta joskus tekee hyvää ikäänkuin pistää nainen ojennukseen. Ja se hyvänolontunne on molemminpuolinen!