Raippa ei meillä ole ollut pääasia, vallankäytön väline kuitenkin.
Vaimo ei innostunut raipasta mutta sitomisesta kuitenkin.
Parikymmentä vuotta leikittiin naruilla. Silloin tällöin sidoin vaimon vaihteleviin asentoihin ennen esileikkiä, esileikin aikana tai yhdynnän aikana.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kiihoittunut vaimon dominoivasta roolista.
Aloittaa aina sitomalla ranteeni selän taakse. Tavallisesti lieka kaulaan ja raipalla vauhtia antaen makuuhuoneeseen. Vastustelun määrällä voin säädellä raipan käyttöä.
Makuuhuoneessa vaihtelevat rituaalit. Joskus pelkkä nuoletus ja ratsastus.
Joskus polvilleen sängyn viereen, liekaköydellä jalkaterän alta vetäen ja raipalla lätkien pakottaminen jalkapöydän suutelemiseen.
Useimmiten kiveksien ja siittimen tyven sitominen ohuella nyörillä. Härnäys, runkkaus , nuoletus, ratsastus.
Joskus nuolettamisen jälkeen pelkästään runkkaamalla laukaisee minut. Ym.
Totta puhuen, 62-vuotisena, jos odotetaan useampia yhdyntöjä viikossa, minä kyllä tarvitsen tämän kaltaista stimulaatiota.
Parasta mielestäni on se, että oltuaan itse lukuisia kertoja köysissä sujuu myös köyttely vaimollta.
Raipan kanssa on varovaisempi. Välillä räpsii köytetyille kiveksille. Enpähän edes yritä jekylöidä.
Jututtaessani alan ammattilaista hän sanoi, että pelkästään vaimon suostuminen toistuvasti sidottavaksi ei ole tavallista.Väitti, että minun pitäisi olla tyytyväinen. Niin olenkin!
Vaimon dominoivaan köyttelevään rooliin minun pitäisi olla erittäin tyytyväinen. Niin olenkin!
Ainoa ikävä puoli on se, että tiheämmin toistuvien yhdyntöjen sivutuotteena suurentunut eturauhanen, lääkityksestä huolimatta, muistuttaa itsestään.
Muistutelkoon!