Reilua vai ei?

["huoh"]

Meillä on uusperhe, jossa on yhteisiä lapsia + kummankin edellisistä liitoista. Lapset pieniä, alakouluikäisiä vanhimmat ja nuorin pikkuvauva.

Minä olen lasten kanssa kotona (äippälomalla), mies töissä. Minä teen lähes yksin ruuat, siivoan, pyykkään, käyn kaupassa juoksevat asiat (isommat kauppareissut yhdessä). Vauva on huono nukkuja, hoidan sen yöheräilyt sun muut yksin. Tämä on sinällään ok, koska näin olemme sopineet, mutta mulle tosi raskasta, koska meillä lapsia on monta ja omaa aikaa ei ole minulla yhtään (joudun menemään vauvan kans yhtä aikaa nukkumaan). Olen aivan puhki heräämisten ja ison talouden pyörittämisen kanssa.

Mies käy kerran viikossa harrastuksissa. Periaatteessa mulla olisi sama oikeus, mutta jotenkin sitä aikaa ei saada järjestymään, olen itse jotenkin niin turtunut, etten osaa sitä järjestää ja aina tuntuu tulevan jotain, vauva tarvii jotakin jne. joten toistaiseksi en ole käynyt.


Nyt mies on lähdössä neljäksi yöksi konferenssiin. Reissussa toki illat on vapaita, päivisin luentoja.

Olenko pikkumainen ja epäreilu, kun olen sitä mieltä, että osin tuo reissu on miehelle "lomaa" (vapaat illat, rauhalliset ruokailut, illanvietot, keskeytyksetön uni)? Koen, että mulle jää tosi raskas osa ja tahtoisin vastavuoroisesti jotain "lomaa" itselleni. Mies on sitä mieltä, että kyseessä on työmatka, jolle ei voi mitään ja luonnollisesti mulle jää lastenhoito, koska niin on sovittu, enkä ole tästä sen kummemmin omia lomia ansainnut.

 

["V ieras"]

Miten sä kuvittelet "lomailevasi" jos et pysty edes yhtenä iltana viikossa käymään harrastamassa?

Miten sä olet alun alkaenkaan suostunut tuohon järjestelyyn, että hoidat kotona kaiken? Siihen nyt ensin koitat saada muutosta.

 

[Ken guru]

Mulle työmatkat ei koskaan ole olleet lomaa, vaan tosi raskaita. Helpompaa mielestäni siis on kotona, kun ei tarvitse olla koko ajan skarppina, jaksaa "viihdytyksiä" puoleen yöhön, ja olla taas aamulla skarppina 8h kestävissä palavereissa, kaikki tapahtuu tietenkin englannin kielellä. Lisäksi matkat, joiden väliin ei paljon lepoaikaa jää.

Epäreilua kyllä mielestäni on jos miehesi ei yhtään koskaan milloinkaan osallistu arkenne pyöritykseen, edes viikonloppuisin. Saati sitten omien lastensa "hoitoon" eikä panosta yhdessäoloon heidän kanssaan.

 

[Reppurin vaimo]

Minusta sinä olet narisija ja valittaja, joka on itselleen luomalla luonut moisen tilanteen. Ja nyt rankaiset saamaattomuudestasi miestäsi.

 

[ap.]

Minusta sinä olet narisija ja valittaja, joka on itselleen luomalla luonut moisen tilanteen. Ja nyt rankaiset saamaattomuudestasi miestäsi.

Koska en ole vaatinut enempää? Entäs miehen rooli? Eikö mieheltä voi odottaa sellaista, että se tulisi vaikka töistä kotin ja toteaisi, että menepäs sinä hetkeksi lepäämään/lenkille, minä hoidan nyt nämä tiskit?

 

["V ieras"]

Koska en ole vaatinut enempää? Entäs miehen rooli? Eikö mieheltä voi odottaa sellaista, että se tulisi vaikka töistä kotin ja toteaisi, että menepäs sinä hetkeksi lepäämään/lenkille, minä hoidan nyt nämä tiskit?

Voi odottaa ja noin miehen pitäisikin toimia.
Miksi ihmeessä siis olette sopineet, että SINÄ hoidat kotona kaiken? Siihenhän miehen on helppo vedota, yhteiseen sopimukseen.

 

["sintt1"]

Silloin, kun lapsi oli pieni, niin kyllä mun mielestä työmatkat (muutaman kerran vuodessa) oli piristävää vaihtelua arkeen. Muistan kuinka ihanaa oli nukkua yksin hotellissa ilman yöherätyksiä. Toki matkustaminen on sitten raskasta eritavalla. Aikaisia herätyksiä, valvomista, pitkiä työpäiviä, ylimääräistä skarppaamista yms. Kuitenkin mun mielestä kotiin jäävän on ihan turha valittaa mikäli vaihtoehtoja ei ole. Jos matkalle pitää lähteä, niin sitten pitää lähteä. Ei siinä kitiseminen auta. Ei työmatkat mun mielestä oikeuta toisen puolison ylimääräisiin lomiin. Työ on työtä ja lomat on lomia. Kyllä se matkustavakin osapuoli varmaan mielummin olisi lomalla, kun työmatkalla. Pienten lasten kanssa nyt vaan on rankkaa. Ei rankkuus vähene yhtään, jos kilpailee puolison kanssa siitä kummalla on rankempaa.

 

[ap.]

[QUOTE="V ieras";29684818]Voi odottaa ja noin miehen pitäisikin toimia.
Miksi ihmeessä siis olette sopineet, että SINÄ hoidat kotona kaiken? Siihenhän miehen on helppo vedota, yhteiseen sopimukseen.[/QUOTE]

No siis ei olla sovittu, että minä hoidan kaiken. Ollaan sovittu, että "päävastuu" kotihommista on mulla, koska olen kotona. On sovittu ihan reilusti, että illat ja viikonloput ollaan molemmat vastuussa, mutta mies on jotenkin niin irtaantunut kotielämästä, ettei oma-aloitteisesti osaa tehdä mitään, ei tiedä kuulemma, mitä pitäisi tehdä jne. Ja minä taas en jaksa sen rankan päivän päälle alkaa ohjeistaa ja pyytää. Siksi on ajauduttu tähän tilanteeseen.

Olen ollut työelämässä joo itsekin ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että työssäolo ja työmatkat ovat tervetulleita irtiottoja arjesta, jos ja kun eletään pikkulapsiperheen arkea. Tiedän siis, mitä on olla töissä JA pyörittää lapsiperhettä ja mitä on olla "vain kotona". Itse jos tilanne olisi toisinpäin näkisin kyllä, että mies ansaitsisi vähän tuulettumista, jos sille jäisi joksikin aikaa nämä kotikuviot aivan kokonaan mun työreissun takia esim.

 

[Jotain rajaa]

Minusta sinä olet narisija ja valittaja, joka on itselleen luomalla luonut moisen tilanteen. Ja nyt rankaiset saamaattomuudestasi miestäsi.

Oho, osoittikohan tämän kirjoittaja nyt antipatiaansa johonkin omassa elämässään häiritsevään tekijään. Ei kauheasti voi valittajaksi ja saamattomaksi haukkua jos hoitaa monta lasta (joista yksi yöheräilevä vauva) ja kaikki muutkin kotiin ja lapsiin liittyvät asiat yksin . Vaikka sitten uuvuttuaan kirjoittasi asiasta nettipalstalle.

Mutta kuten muutkin ovat todenneet, alkuperäinen sopimus on ollut päätön. En ymmärrä miksei mies hoida koskaan mitään?

Miksi miehen työpäivä on sen 8 h (tai miten pitkä nyt lienee) ja sinun 24h?

 

[Ken guru]

No siis ei olla sovittu, että minä hoidan kaiken. Ollaan sovittu, että "päävastuu" kotihommista on mulla, koska olen kotona. On sovittu ihan reilusti, että illat ja viikonloput ollaan molemmat vastuussa, mutta mies on jotenkin niin irtaantunut kotielämästä, ettei oma-aloitteisesti osaa tehdä mitään, ei tiedä kuulemma, mitä pitäisi tehdä jne. Ja minä taas en jaksa sen rankan päivän päälle alkaa ohjeistaa ja pyytää. Siksi on ajauduttu tähän tilanteeseen.

Olen ollut työelämässä joo itsekin ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että työssäolo ja työmatkat ovat tervetulleita irtiottoja arjesta, jos ja kun eletään pikkulapsiperheen arkea. Tiedän siis, mitä on olla töissä JA pyörittää lapsiperhettä ja mitä on olla "vain kotona". Itse jos tilanne olisi toisinpäin näkisin kyllä, että mies ansaitsisi vähän tuulettumista, jos sille jäisi joksikin aikaa nämä kotikuviot aivan kokonaan mun työreissun takia esim.

Ootko siis sanonut miehellesi suoraan kaikki nämä? Sano että uuvut tuohon tekmemiseen, että antaa sinulle joskus omaakin aikaa. Ja ota sitä kun sellaiseen tulee tilaisuus. Ja lähde pois, uimaan, shoppailemaan, leffaan, kavereille...tms, niin miehen on pakko osata.

 

[Listaa]

No siis ei olla sovittu, että minä hoidan kaiken. Ollaan sovittu, että "päävastuu" kotihommista on mulla, koska olen kotona. On sovittu ihan reilusti, että illat ja viikonloput ollaan molemmat vastuussa, mutta mies on jotenkin niin irtaantunut kotielämästä, ettei oma-aloitteisesti osaa tehdä mitään, ei tiedä kuulemma, mitä pitäisi tehdä jne. Ja minä taas en jaksa sen rankan päivän päälle alkaa ohjeistaa ja pyytää. Siksi on ajauduttu tähän tilanteeseen.

Ei sun todellakaan pitäisikään joutua ohjeistamaan ja pyytämään. Et ole miehesi äiti.

No, jos mies on niin tumpelo ettei itse hahmota kotihommia, niin teette sellaisen viikkotaulun johon merkitään tarvittavat hommat; tiskit, pyykit, siivous, imurointi, lakanoiden vaihdot, ruuan laitot, kaupassa käynnit + kaikki muut yksittäiset tehtävät.
Sitten eri värisin merkinnöin jaetaan työt.

 

[Herätys]

Toi listaus olisi hyvä että hahmottuisi miehellekin miten paljon teet päivittäin. Oma mieheni ei hahmottanut asiaa vaan oli sitä mieltä että teimme yhtä paljon koska hän vei roskat ja tiskit hoidimme vuorotellen.

Aloin sitten luettelemaan miehen tullessa töistä mitä olen minäkin päivänä tehnyt (lastenhoidon lisäksi): jynssännyt vessat, pessyt kylpyhuoneen lattian, pessyt jääkaapin, sulattanut pakastimen, pessyt sohvan irtopääliset, kierrättänyt roskat (kauempaan jätepisteeseen lastenrattaiden avulla)..ja kysyin milloin hän on viimeksi näitä hommia tehnyt?

Eipä ollut tehnyt koskaan, eikä ollut tullut ajatelleeksi että minä teen. Kaipa luuli että paikat ovat vaan pysyneet puhtaana itsekseen tämän 5 v. minkä olemme tässä asunnossa asuneet.

 

["vieras."]

Mies siis hoitaa kotia ja lapsia, kun pyydät? Nyt vain katseleen hotelliviikonloppuja ja yksinkertaisesti sanot miehelle tietyn viikonlopun, jolloin on sinun aika ja menet jonnekin kylpylään ja shoppaileen. Syöt ja juot ja nautit. samoin järjestät asiat niin, että pääset harrastukseesi. Typeräähän tuollainen valitus on, jos itse on jäänyt kotiin ja jättää järjestämättä itselle omaa aikaa.

 

["Siis"]

Tässä on nyt mennyt jotenkin puurot ja vellit samalle lautaselle.

Sä olet väsynyt ja uupunut sen takia että hoidat yksin kaikki arkirutiinit eikä mies osallistu.

Mies menee työmatkalle ja sä olet kateellinen, haluaisit myös lomamatkalle ja haluat tietää voiko sen perustella tolla että mieskin pääsi.

Ongelmaan A on jo annettu vastaus: miehen kanssa uusjako tehtäviin. Ehdottoman tärkeää jo lastenkin hyvinvoinnin kannalta. Olet puhki ja sun pitää saada helpotusta.

Ongelma B ratkeaa vasta tämän jälkeen. Voitte vaikka molemmat lomailla vuorotellen, kunhan ensin sisäänajat sen miehen siihen kotivanhemman rooliin. Eihän sitä kylmiltään voi jättää vastuuseen koko ruljanssista, ellei se tiedä miten teidän huusholli toimii.

Mitä tulee työmatkaan, ei se mun mielestäni ole lomamatkaan verrattava, mutta normaaliperheessä tuollaisen jälkeen isän pitäisi antaa äidille extra-apuja koska äiti on hoitanut koko ruljanssin pari vuorokautta. Mutta teillä tämä ei päde, koska se on teillä normaalitilanne. Eli palataan kohtaan A.

 

[Coffee Break]

En mä tiedä... Ehkä kannattaa heti alkuunsa unohtaa vastakkainasettelu kun ei se mies sille työmatkalleen mitään voi. Mä kyllä ymmärrän harmituksen sillä aikoinaan mun mies kävi viikon reissun työnsä puolesta USA:ssa ja mä jäin ruikuttamaan rannalle

Jos mies ei osaa osallistua kotitöihin töiden jälkeen niin anna sille aikaa ja omaa rauhaa keksiä jutun juoni (et siis ole vieressä ohjeistamassa miten asiat pitäisi tehdä). Kun se pääsee hommista kärryille niin eiköhän se sunkin arki siitä helpota.

 

["vieras."]

Ihmettelen, että jos miehellä on yksi harrastus viikossa niin mitä hän tekee sitten muun ajan kun on kotona. Sinä laitat ruokaa, siivoat, hoidat vauvan ja isomman lapset ja siis myös miehen omien lasten asiat. Mieskö sitten vain istuu ja on. Nyt mukaan mies kotitöihin esim. pari kertaa viikossa miehen keittiövuoro, jolloin mies hoitaa ruokapuolen ja keittiön siistimisen. Samoin pari kertaa viikossa mies hoitaa lasten iltatoimet ja läksyt. Typerää alistua tuollaiseen. Miten sitten, kun sinäkin menet töihin ja mies on täysin avuton.

 

[ap.]

Kiitos asiallisista vastauksista Kyllä vaan on kaiken tällaisen hahmottaminen ja ajatteleminen univelkaisena ym. vaikeaa.

Sen verran taustaa, että mies on aikanan hoitanut yksin työt+lapsensa, ennen tapaamistamme. Toki silloin lapsia oli vähemmän (suurin osa meillä kyllä on nk. miehen lapsia). Kiinnitin alkujaan huomiota siihen, kuinka hyvin vaikutti ottaneen vastuun arjen pyörittämisestä. Mies usein muistelee noita aikoja todella rankkoina, ei ollut omaa aikaa jne.jne. Jotenkin kaikesta huolimatta on käynyt siis niin, että nyt vaan ei hahmota minun rooliani tässä.

Olen sanonut hälle kaikki nämä asiat. Mies on aidosti sitä mieltä, että tietenkin jaetaan tasapuolisesti, hän voi tehdä osansa. Käytännössä niin ei tapahdu. Hän ei "muista", ei "tule ajatelleeksi". Tästä hän ei ole pahoillaan, koska sille ei kuulemma mitään voi, jos ei muista.

Jotenkin tästä on tullut ikuisuusaihe. Päivät menee samaa rataa, illalla keskustellaan, että pitäisi miehenkin osallistua, sovitaan niin, seuraavana päivänä "unohdetaan". Yöheräilyyn en saa apua, koska miehen pitää nukkua, että jaksaa töissä. Itse herään joka yö koko yön 1-2 tunnin välein.

Mitä mies siis tekee illat? Alkaa esim. maksaa laskuja, mutta "unohtuu" surffailemaan koneella. Nukahtaa sohvalle. "Unohtuu" lukemaan lehteä. Toisinaan tekee jonkun mun mielestä vähemmän tärkeän homman (vaikkapa autoon liittyvän, ei akuutin), jossa yhtäkkiä vierähtää koko ilta. Ruuan jälkeen jää istumaan pöytään ja jutustelemaan niitä näitä lasten kanssa (sinällään kiva, mutta meillä on ihan pakko myös siivota keittiö jne.) En halua muuttua nalkuttavaksi akaksi, en kestäisi sellaista itsekään Jos huomauttaisin aina, kun olen osallistumista vailla, olisin nalkuttava akka, koska tuota toistuu niin usein.

Tän kokoista perhettä mies ei ole koskaan pyörittänyt, ei ole toistaiseksi ollut tuntiakaan hoitamassa koko tätä laumaa (osin johtuen rintaruokitun vauvan iästä toki).

Työmatkassa eniten häiritsee, että mies ei yhtään tunnu hahmottavan, mitä tuo aika mulle merkkaa, minkälaisessa mankelissa olen. Hän ei ole edes etäisesti ehdottanut mitään vastavuoroisuutta, että katsoisi lapsia sitten tultuaan ja voisin minä levätä tms.

 

[ap.]

Jos muuten ei keskustelua synny (sitä kovasti kaipaisin!) kysytäänpä yksinkertaisesti:

Miten muissa perheissä, joissa äiti äitiyslomalla/kotona hoidetaan tällaiset asiat, saako kotona oleva jotain extra-apua työreissujen ym. jälkeen?

Miten kotityöt jakautuvat miehen töistä tulon jälkeen; paljonko saatte "omaa aikaa" kotiäidit versus miehen "oma aika"?

 

[astrolabe]

Työmatka ei ole lomamatka, edes lomamatka ei ole lomamatka ko. tilanteessa, jos ei saa puolisoa mukaan.

 

[ap.]

Työmatka ei ole lomamatka, edes lomamatka ei ole lomamatka ko. tilanteessa, jos ei saa puolisoa mukaan.

Nooh, mulle tällä hetkellä työmatka olisi todella lomamatka. Tuollakin ko. matkalla päivät merkitty loppuviksi klo 15:30 ja loppuilta todellakin ON vapaata. Tiedän itse töiden puitteessa reissanneena kyllä työreissujen hyvät ja huonot puolet. Mutta kotona seinät todella kaatuvat päälle, etenkin jos lapsia on paljon = ei mahdollista mennä minnekään, lähikauppaan kenties lapsilauman kans.

 

["V ieras"]

Jos muuten ei keskustelua synny (sitä kovasti kaipaisin!) kysytäänpä yksinkertaisesti:

Miten muissa perheissä, joissa äiti äitiyslomalla/kotona hoidetaan tällaiset asiat, saako kotona oleva jotain extra-apua työreissujen ym. jälkeen?

Miten kotityöt jakautuvat miehen töistä tulon jälkeen; paljonko saatte "omaa aikaa" kotiäidit versus miehen "oma aika"?

Työreissuja ei miehellä ole, mökkiviikonloppuja sovitusti kylläkin. Näiden viikonloppujen jälkeen miehellä on arjesta "vetovastuu" muutaman päivän ajan.

Iltapäivisin kun mies tulee kotiin, koppaa vauvan syliin ja antaa tälle ruoan. Samalla
kyselee esikoisen päivän kuulumiset. Vauvan ruokailun jälkeen syö itse ja lukee lehden.
Sitten pelailee/touhuaa esikoisen kanssa. Iltaruoka syödään perheen kesken.
Hoitaa vauvan iltakylvetykset. Kun molemmat lapset on saatu yöunille, alkaa aikuisten aika.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no eihän työmatkalle mitään voi. ne voi olla oikeesti tosi rankkojakin. mies tuo leivä pöytään, niin ei kannata hirveesti valittaa. ja huom. tiedän todlla mitä on hoitaa lapset ja koti yksin, varsinkin, jos on vielä huonosti nukkuva vauva. mulla tohon oli lisäksi hoidettavana navetta hommat yksin.