ymmällään
Alkuperäinen kirjoittaja mie:jos arvomaailman kulmakivenä on ulkonäkö, niin jotain on pielessä.
harvalla se noin menee..
kyllä mä havaitsen maailmasta niin kauniit, rumat, hauskat,persoonalliset, ihanat, vähemmän ihanat ja super kauniit.. niin lapset kuin aikuisetkin.. ja tähän päivään asti olen ihmisen arvottanut sisäisen kauneuden kautta, siitä että millainen ihminen on.. mutta kyllä se on mukavempi katsella vaatemainoksia jossa kaunis linjainen ihminen kuin että siinä olisi vähemmän kaunis tonnikeiju..
itse kuulun näihin vähemmän kauniisiin ja vähemmän ihaniin, Äiti ja isä on aikoinaan sanonut että en ole kaunis, olen persoonallisen näköinen ja suloinen kun on hymykuopat ja pitkät ripset.. tosiasian saa sanoa. ja varmasti ei mun itsetuntoon ole vaikuttanut...
eikai sekään hyvä ole jos lasta kehutaan ja kannustetaan asioista mitkä ei ole totta
esim. jos lapsi ei osaa piirtää niin se ei osaa, ei se kehuminen sitä asiaa korjaa, mutta se voi antaa lapselle vääristyneen käsityksen kyvyistä jotka romuttuvat viimeistään koulussa, lapset on toisilleen julman rehellisiä..
niitä muita positiivisia ja kannustavia asioita voi sitten etsiä sen yhden "puutteen" tilalle..harvassa on ne ihmiset joista ei löydy yhtään hyvää puolta..
ja vaikka kauneus on katsojan silmässä niin rehellisyys on hyvä asia, se että pitää lastansa rumana ei varmasti sitä rakkautta vähennä, koska se lapsi on kuitenkin oma ja ihana sellaisenaan.. täällä on taas liikaa tekopyhiä liikenteessä..