rehellisiä vastauksia kauniilta ihmisiltä

jos arvomaailman kulmakivenä on ulkonäkö, niin jotain on pielessä.

harvalla se noin menee..
kyllä mä havaitsen maailmasta niin kauniit, rumat, hauskat,persoonalliset, ihanat, vähemmän ihanat ja super kauniit.. niin lapset kuin aikuisetkin.. ja tähän päivään asti olen ihmisen arvottanut sisäisen kauneuden kautta, siitä että millainen ihminen on.. mutta kyllä se on mukavempi katsella vaatemainoksia jossa kaunis linjainen ihminen kuin että siinä olisi vähemmän kaunis tonnikeiju..
itse kuulun näihin vähemmän kauniisiin ja vähemmän ihaniin, Äiti ja isä on aikoinaan sanonut että en ole kaunis, olen persoonallisen näköinen ja suloinen kun on hymykuopat ja pitkät ripset.. tosiasian saa sanoa. ja varmasti ei mun itsetuntoon ole vaikuttanut...
eikai sekään hyvä ole jos lasta kehutaan ja kannustetaan asioista mitkä ei ole totta
esim. jos lapsi ei osaa piirtää niin se ei osaa, ei se kehuminen sitä asiaa korjaa, mutta se voi antaa lapselle vääristyneen käsityksen kyvyistä jotka romuttuvat viimeistään koulussa, lapset on toisilleen julman rehellisiä..
niitä muita positiivisia ja kannustavia asioita voi sitten etsiä sen yhden "puutteen" tilalle..harvassa on ne ihmiset joista ei löydy yhtään hyvää puolta..
ja vaikka kauneus on katsojan silmässä niin rehellisyys on hyvä asia, se että pitää lastansa rumana ei varmasti sitä rakkautta vähennä, koska se lapsi on kuitenkin oma ja ihana sellaisenaan.. täällä on taas liikaa tekopyhiä liikenteessä..

 

Näkeehän niitä viimesenpäälle laitettuja kauniita ihmisiä, joilla on viimesenpäälle laitettu söpö pikkukoira kainalossa. Koiransa ovat valinneet ulkonäön mukaan ja jos on lapsia, nekin puunataan mahdollisimman ihailtaviksi. Joten voi kuvitella että lapsen toivotaan saavan ihailua kohdalleen eikä ihmetystä saatika kielteistä huomiota. En tosin ole kertaakaan nähnyt "hätkähdyttävän" rumaa lasta - en kyllä ole lapsia sillä silmällä vielä katsonutkaan.

 

No sillon kun esikko syntyi niin sitten laitoksella kattelin käytävillä muidenkin vauvoja niin ne kyllä näytti kaikki tosi oudoilta Niin ja tietty meidän pikkuinen oli maailman täydellisin ja ihanin Mutta jotenkin musta tuntuu että kaikki kattoi samaa eli kyllä meidän vauva oli toisten äitien mielestä varmaan tosi oudon näköinen.Mutta en mä lähtis haukkumaan kenenkään vauvaa tai lasta rumaksi, se kun ei ole kauheen fiksua aikuiselta ihmiseltä.

 

ei kai kukaan oikeesti ole sitä mieltä että oma lapsi on ruma??

 

SATTUIKO JOKU HUOMAAMAAN ETTÄ AP TUOSSA ALUSSA VASTASI ITSELLEEN
PROVO KOKO VIESTI.....

 

Herran jumala,kuinka ihmiset voi olla ajattelemattomia ja ilkeitä!olisitte onnellisia että on terve lapsi!

 

Herran jumala,kuinka ihmiset voi olla ajattelemattomia ja ilkeitä!olisitte onnellisia että on terve lapsi!

Kyllä lapsesta pitää voida olla onnellinen, vaikka se ei olisikaan terve. Mun mielestä lapsi on arvokas ihan vaan lapsena, ollessaan se, mikä hän on.

 

meil on ollut tapana siskojen kaa sanoo niinkuin asiat oikeesti ovat. kun sisko sai tytön, hän laitokselta laittoi viestin, et neiti on sukuunsa tullut: ukkinsa hiukset (kalju), apen nenä (punainen pottu), anopin silmät (pienet mustat pisteet 15 sentin syvyydellä päässä), enonsa suu (aina nuuska huulen alla) sekä setänsä korvat (rupellihöröt). oltiin kuolla nauruun ja mentiin ihastelemaan suvun uutta rinsessaa, joka nykyisin on oikein nätti ekaluokkalainen.