rehellisiä vastauksia kauniilta ihmisiltä

vieras34
no me ollaan miehen kanssa kyl kauniita, ihan siis oikeesti kauniita, mut me ei olla samannäkösiä. siit varmaan sit johtuu, et mein lapset on ns. vähemmän kauniita. he ovat jotenki kummasti perineet molemmilta ne heikot kohdat jotka sit on tuplaantunu ja triplaantunu. :( ja sit viel sekin piti mennä niin, et likka on viel vähemmän kaunis kuin poitsu. likalla on varsinki nenä :x ja se siis todella on :x ja poika on persjalka (aivan kuin anoppi \|O \|O ). ovat nyt 6 ja 8 ja sen jo tietää mitä heistä tulee. kauneuden puolesta ei niin mitään! mut olen koittanut kannustaa heit opiskeluun, jos he niil saroil sit pärjäisivät (vaik ei hyvältä näytä sekään) :( no, tällaset on kortit ja näil on pelattava. :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2007 klo 19:12 vieras34 kirjoitti:
no me ollaan miehen kanssa kyl kauniita, ihan siis oikeesti kauniita, mut me ei olla samannäkösiä. siit varmaan sit johtuu, et mein lapset on ns. vähemmän kauniita. he ovat jotenki kummasti perineet molemmilta ne heikot kohdat jotka sit on tuplaantunu ja triplaantunu. :( ja sit viel sekin piti mennä niin, et likka on viel vähemmän kaunis kuin poitsu. likalla on varsinki nenä :x ja se siis todella on :x ja poika on persjalka (aivan kuin anoppi \|O \|O ). ovat nyt 6 ja 8 ja sen jo tietää mitä heistä tulee. kauneuden puolesta ei niin mitään! mut olen koittanut kannustaa heit opiskeluun, jos he niil saroil sit pärjäisivät (vaik ei hyvältä näytä sekään) :( no, tällaset on kortit ja näil on pelattava. :/
KIITOS, ihanaa että joku uskaltaa olla rehellinen ja sanoa asiat niin kuin ne on. Eihän se lasten rumuus heidän ihanuuttaan vähennä.

Mietinpä vaan että onko se kauniille jotenkin kovempi kolaus, kun siitä omasta lapsesta ei tullutkaan hyvännäköistä.
 
Mä taas oon huomannut, et usein niistä ns. rumista vauvoista (jotka ei siis ole peruskäsitysten mukaan niitä suloisia vauvoja) tulee useimmiten todella kauniita aikuisia. Siis tosi monet kaunottaret on ollut lapsena niitä vähemmän suloisia. Ja mä en kyllä osta sitä, et rumia vauvoja ei muka olisi, kyllä niitä on. Mutta eipä se silti haittaa, koska ihmisissä, vauvoissakin on muutakin mahdollisesti kaunista, kuin ulkonäkö. Ja rumakin vauva voi olla suloinen. Omat vauvat nyt varmaan on kaikille silti niitä maailman suloisimpia.
 
Tiedän kauniin tytön joka vauvana oli "ruma". Ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa että "onpas suloinen vauva". Niin että ei sitä tiedä mitä vauvasta kehkeytyy. Lapsihan muistuttaa varsinkin ensimmäisen vuoden aikana isäänsä.. B)
 
Eikö oma lapsi ole kaikkien mielestä aina kaunein? Mun mielestä poika on ainakin maailman söpöin ja komein! Mtta oletkos ap ikinä katsellut esim julkisuudenhenkilöiden lapsuudenkuvia? Monesta "vähemmän komeasta nörtistä" on tullut todella komeita/kauniita aikuisia!
 
Monesti näillä "rumilla"vauvoilla on niin erikoiset piirteet että näyttävät pienenä hassuilta mutta olemmehan kaikki kuulleet tarinan rumasta ankan pojasta;Isompina,joskus vasta aikuisina heistä tulee todellisia kaunottaria ja hurmurimiehiä.

Eräskin lapsuuden tuttava oli pienenä tosi ruma,tummat kulmakarvat,terävät kasvonpiirteet.Nyt aikuisena todella komea mies,en meinannut uskoa silmiäni,ei silti minun miestyyppiäni mutta noin yleisesti ottaen komea.
 
Itse olen luomuna tosi mitättömän näköinen, kasvoni ovat toispuoleiset yms. Meikattuna ja tukka laitettuna tykkään ulkoisesta habituksestani kyllä! =) Mieheni taas on klassisen komea, pitkänomaiset, komeat kasvot, tumma, siniset silmät...
Poikamme on perinyt piirteitä niin minulta kuin isältäänkin, mutta ehdottomasti sanoisin hänen olevan tosi nätti lapsi, ja oikeastaan kaikki muutkin ovat sanoneet poikaa tosi sieväksi, hurmuriksi, yms. Eli tässä tapauksessa "ruma äiti" sai kauniin lapsen!

Mutta että lapsi olisi ruma. En ole koskaan nähnyt rumaa lasta, ainakaan en muista nähneeni! Ja minä olen ihminen, joka voisin sanoa, jos joku lapsi on ruma. Esim. vammaiset lapset ei ehkä ole klassisesti hirveän nättejä, mutta en ole koskaan nähnyt vammaista LASTA, vain aikuisia. Pointti siis se, etten sievistele "jokainen on kaunis omalla tavallaan" ja "kauneus on sisäistä" ja blaa blaa blaa... joku lapsi vois oikeesti olla mun mielestä ruma ja sillä hyvä. Mutta vanhempiensa ja läheistensä mielestä tuskin on. Jokaisellehan se oma lapsi on kaunein, tai ainakin kaunis.

Että sikäli ihmettelen ap:n aloituksessa mainittua "ruma mutta oma"-kommenttia.

Ja vielä lyhyesti siskoni ystävän lapsesta, joka vauvana oli tosi kummallisen näköinen, ei ruma, mutta oudon muotoinen pää. Kuin päärynä. Leuka ja poskien alareuna samalla tasolla, ja posket super-pyöreät, tuloksena päärynä!! Mutta nyt, tuo 3-vuotias pikkuneiti on todella suloinen kiharine hiuksineen, ja aivan normaalin muotoisine kasvoineen! Joten ehkä ap:n "ruma mutta oma" muuttuu myös kasvaessaan nätimmäksi.
 
No höh, mä en kyllä vauvaa katsellessani tule edes ajatelleeksi onko kaunis. Ainahan ne on suloisia ja söpöjä, mutta musta on tyhmä edes puhua kauneudesta vauvan yhteydessä. Kun puhutaan ulkoisesta kauneudesta, niin mun mielestä puhutaan aikuisista ihmisistä. Ehkä siksi että kauneus yhdistetään niin vahvasti seksuaalisuuteen...?

Jos nyt omasta tosi suloisesta lapsesta puhutaan, niin ajattelisin niin että ihan kiva jos tytöstä tulee nätti mutta helpommalla tyttö pääsee jos ei ole tosi kaunotar. Niitä kaunottaria ei tavalliset kiltit mukavat pojat uskalla lähestyä, vaan poikaystäviksi löytyy niitä yliegoisia järjenjättiläisiä... näin vaan on kaveripiirissä päässyt käymään.

Pientä yleistämistä tietty. Mutta mun mielestä elämä ei siitä helpotu, jos sattuu olemaan vuosisadan kaunotar...
 

Yhteistyössä