Itse olen luomuna tosi mitättömän näköinen, kasvoni ovat toispuoleiset yms. Meikattuna ja tukka laitettuna tykkään ulkoisesta habituksestani kyllä! =) Mieheni taas on klassisen komea, pitkänomaiset, komeat kasvot, tumma, siniset silmät...
Poikamme on perinyt piirteitä niin minulta kuin isältäänkin, mutta ehdottomasti sanoisin hänen olevan tosi nätti lapsi, ja oikeastaan kaikki muutkin ovat sanoneet poikaa tosi sieväksi, hurmuriksi, yms. Eli tässä tapauksessa "ruma äiti" sai kauniin lapsen!
Mutta että lapsi olisi ruma. En ole koskaan nähnyt rumaa lasta, ainakaan en muista nähneeni! Ja minä olen ihminen, joka voisin sanoa, jos joku lapsi on ruma. Esim. vammaiset lapset ei ehkä ole klassisesti hirveän nättejä, mutta en ole koskaan nähnyt vammaista LASTA, vain aikuisia. Pointti siis se, etten sievistele "jokainen on kaunis omalla tavallaan" ja "kauneus on sisäistä" ja blaa blaa blaa... joku lapsi vois oikeesti olla mun mielestä ruma ja sillä hyvä. Mutta vanhempiensa ja läheistensä mielestä tuskin on. Jokaisellehan se oma lapsi on kaunein, tai ainakin kaunis.
Että sikäli ihmettelen ap:n aloituksessa mainittua "ruma mutta oma"-kommenttia.
Ja vielä lyhyesti siskoni ystävän lapsesta, joka vauvana oli tosi kummallisen näköinen, ei ruma, mutta oudon muotoinen pää. Kuin päärynä. Leuka ja poskien alareuna samalla tasolla, ja posket super-pyöreät, tuloksena päärynä!! Mutta nyt, tuo 3-vuotias pikkuneiti on todella suloinen kiharine hiuksineen, ja aivan normaalin muotoisine kasvoineen! Joten ehkä ap:n "ruma mutta oma" muuttuu myös kasvaessaan nätimmäksi.