I
innukka
Vieras
Meille on kehittynyt nukkumaanmenosta melkoinen ongelma.
Tytär on pian 2v6kk, ja jätimme pinnasängyn pois tytön ollessa 2v2kk, eli joulukuun alkupuolella.
Opetimme tyttöä nukkumaan omaan "isojen tyttöjen" sänkyyn (aina ennen nukkunut pinnasänkyyn nukuttamatta, tai vahtimatta) siten, että istuimme ovensuussa tuolissa, jottei tyttö nousisi sängystään, mitä hän kyllä alkuun teki.
Tähän tuli oma rutiini, ja tyttö nukahtikin melko hyvin omaan sänkyynsä, mutta heräili öisin ja halusi meidän sänkyyn, ja tulikin sinne itse, kun itse pääsi sängystään liikkeelle.
Nyt kun on aikaa kulunut, on ollut kaikenlaista flunssaa, ja oli raju vatsatautikin, jonka vuoksi nukkuminen omassa sängyssään ei tullut kuuloonkaan. Tytär siis oppi nukkumaan meidän sänkyyn, ja hän tottui vielä siihen, että jäin häntä aina nukuttamaan siten, että jäin viereen makaamaan.
Tämänhetkinen ongelma on siinä, että haluaisin mieheni kanssa myös viettää iltaisin yhteistä aikaa, mutta se ei onnistu, sillä tuntuu ylivoimaiselta saada lapsi rauhassa nukkumaan;
- milloin hän pyytää vettä, milloin on pissahätä (käyttää vielä vaippoja), milloin hän haluaa peittoa päälle, ja milloin on pipi missäkin..
Olen ottanut periaatteen, että ainoastaan kerran annan juotavaa, ja kerran otan potalle, mutta nuo pipi-asiat "syynään" aina ennen petiin menoa...
Tänäkin iltana tuli tenkkapoo, kun en saa tyttöä millään kuuntelemaan ehdotuksiani, että äiti istuu ovensuussa tuolilla, ettei ole mitään hätää, sillä tyttö huutaa, ja raivoaa, ja itkee hirveästi.
Lopulta tilanne menee siihen (minkä tiedän ettei niin saisi tehdä), että itse raivostun lapselle, ja huudan, että nyt pää tyynyyn, ja silmät kiinni..
Tosin, ei sekään mitään auta.
En tiedä saako tästä selvityksestä mitään tolkkua, mutta ongelmana on se, että millä saada voimakastahtoinen lapsi rauhassa nukkumaan, ja miten toimia, ettei pidä itse hermostua.. Eli miten selvittää tilanne, ja saada lapsi nukkumaan, ilman ettei tarvitse viereen mennä, ja ettei jatkuvasti tarvitse passata, sillä lapsi osaa käyttää hyväkseen aikuista niin ovelasti, että sen huomaa vasta, kun se on tapahtunut.. .. kuten meidän tilanteessa.
Mainittakoon vielä, että mieheni kertoo nukkumaanmenon olevan helpompaa, kun hän on tyttären kanssa kahdestaan kotona, kun itse olen esim. iltavuorossa...
Ei sekään voi olla ratkaisu, että itse lähden aina kotoa pois, kun on lapsen nukkumaanmenoaika, ja tulen kotiin vasta, kun lapsi on nukahtanut..
Auttakaa, te joilla ollut samankaltaisia ongelmia.
Rakastan tytärtäni yli kaiken, enkä halua, että aina iltaisin viimeisenä, kun tytär nukahtaa, joudun korottamaan ääntäni hänelle..
Haluan vain, että hän nukahtaisi rauhassa, ja että minulla säästyisi hermot..
:'(
Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea, ja kaunis kiitos niille, jotka näette vaivan, ja vastaatte tähän.
Mukavaa kevättä, ja voimia kaikille omissa jutuissa.
Tytär on pian 2v6kk, ja jätimme pinnasängyn pois tytön ollessa 2v2kk, eli joulukuun alkupuolella.
Opetimme tyttöä nukkumaan omaan "isojen tyttöjen" sänkyyn (aina ennen nukkunut pinnasänkyyn nukuttamatta, tai vahtimatta) siten, että istuimme ovensuussa tuolissa, jottei tyttö nousisi sängystään, mitä hän kyllä alkuun teki.
Tähän tuli oma rutiini, ja tyttö nukahtikin melko hyvin omaan sänkyynsä, mutta heräili öisin ja halusi meidän sänkyyn, ja tulikin sinne itse, kun itse pääsi sängystään liikkeelle.
Nyt kun on aikaa kulunut, on ollut kaikenlaista flunssaa, ja oli raju vatsatautikin, jonka vuoksi nukkuminen omassa sängyssään ei tullut kuuloonkaan. Tytär siis oppi nukkumaan meidän sänkyyn, ja hän tottui vielä siihen, että jäin häntä aina nukuttamaan siten, että jäin viereen makaamaan.
Tämänhetkinen ongelma on siinä, että haluaisin mieheni kanssa myös viettää iltaisin yhteistä aikaa, mutta se ei onnistu, sillä tuntuu ylivoimaiselta saada lapsi rauhassa nukkumaan;
- milloin hän pyytää vettä, milloin on pissahätä (käyttää vielä vaippoja), milloin hän haluaa peittoa päälle, ja milloin on pipi missäkin..
Olen ottanut periaatteen, että ainoastaan kerran annan juotavaa, ja kerran otan potalle, mutta nuo pipi-asiat "syynään" aina ennen petiin menoa...
Tänäkin iltana tuli tenkkapoo, kun en saa tyttöä millään kuuntelemaan ehdotuksiani, että äiti istuu ovensuussa tuolilla, ettei ole mitään hätää, sillä tyttö huutaa, ja raivoaa, ja itkee hirveästi.
Lopulta tilanne menee siihen (minkä tiedän ettei niin saisi tehdä), että itse raivostun lapselle, ja huudan, että nyt pää tyynyyn, ja silmät kiinni..
Tosin, ei sekään mitään auta.
En tiedä saako tästä selvityksestä mitään tolkkua, mutta ongelmana on se, että millä saada voimakastahtoinen lapsi rauhassa nukkumaan, ja miten toimia, ettei pidä itse hermostua.. Eli miten selvittää tilanne, ja saada lapsi nukkumaan, ilman ettei tarvitse viereen mennä, ja ettei jatkuvasti tarvitse passata, sillä lapsi osaa käyttää hyväkseen aikuista niin ovelasti, että sen huomaa vasta, kun se on tapahtunut.. .. kuten meidän tilanteessa.
Mainittakoon vielä, että mieheni kertoo nukkumaanmenon olevan helpompaa, kun hän on tyttären kanssa kahdestaan kotona, kun itse olen esim. iltavuorossa...
Ei sekään voi olla ratkaisu, että itse lähden aina kotoa pois, kun on lapsen nukkumaanmenoaika, ja tulen kotiin vasta, kun lapsi on nukahtanut..
Auttakaa, te joilla ollut samankaltaisia ongelmia.
Rakastan tytärtäni yli kaiken, enkä halua, että aina iltaisin viimeisenä, kun tytär nukahtaa, joudun korottamaan ääntäni hänelle..
Haluan vain, että hän nukahtaisi rauhassa, ja että minulla säästyisi hermot..
:'(
Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea, ja kaunis kiitos niille, jotka näette vaivan, ja vastaatte tähän.
Mukavaa kevättä, ja voimia kaikille omissa jutuissa.