raskautumisen yritys

Voisiko joku tsempata minua jotenkin, kun on jo 5 keskenmenoa ja yksi lapsi siinä välissä. Jouduin pitämään yrittämisessä muutaman vuoden tauon, kun se keskenmenon pelko tuli niin suureksi. Ikää on jo kertynyt paljon ja oli pakko alkaa taas yrittää.

Nyt yritin ekaa kertaa tauon jälkeen ja jännittää raskaudunko ja ennen kaikkea tuleeko keskenmeno. Olisiko kannustavia kokemuksia ja tsemppausta.

 

Hei!

Tiedän tunteen, kolme keskenmenoa peräjälkeen eikä yhtään vauvaa käsivarsilla vuosien yrittämisen ja jälkeen.Taukoa pidin ensimmäisen km jälkeen 5 vuotta ja siitä ei ainakaan omalla kohdallani ollut hyötyä vaan nyt sitten kaksi km syyskuussa ja nyt viikko takaperin. Itse odottelen tutkimuksiin pääsyä, mutta yritystä on kuitenkin koko ajan päällä.Pelottaa myös aika tavalla, enkä edes odota kovin suuria uutisia tutkimuksista vaan koen olevani aika omillani tämän asian kanssa. Täytyy vain varautua pahimpaan ja toivoa parasta heti kun raskaustesti näyttää plussaa Onnea yrittämiseen!!!

 

Minä toivotan onnea myös sinulle. Sullakin on ollut rankkaa. Minulle tuli kolme keskenmenoa vuoden aikana ja sitte pidin sen tauon, vaikka siis ikävaraa ei tosiaankaan olisi ollut.

Toissapäivänä yritimme raskautta ja nyt jo jännittää, että jos olisin raskaana, niin miten hoitaisin keskenmenon. Kun sitä verta alkaa tulla, niin mietin, että mitä teen. Onko päivystäviä gynekologeja vai haenko joltakulta yleislääkäriltä lähetteen sairaalan naistentautien poliklinikalle. Vai jäisinkö odottamaan vähäksi aikaa. Entäpä sitten, jos menen gynekologille, saankohan lääkkeellisen, meneekö itsestään, vai joudutaanko kaapimaan. Olenko samaa mieltä lääkärin kanssa, vai yritänkö ehdottaa jotain muuta. Sitten vielä haluan raskaushormonin laskun kontrollointia. Viimeisimmällä kerralla lasku kesti peräti 2 kuukautta ja olin ihan hermona.

Miten ehdit saada yhden kuukauden aikana 2 keskenmenoa? Mitä olet tehnyt, kun keskenmeno on alkanut?

 

auts, pilkkuvirhe siis km 11/01, 9/06, ja 2/07.Kun itse jaksaa vaatia ja pyytää kaikenlaista voi siis jopa jotain saadakkin, mutta kovin avuliaasti mitään apua ei ole tultu tarjoamaan.Seuraavan raskauden alusta lähtien haluaisin kokeilla hepariini-asa hoitoa, jos se sitten on niistä trombeista kiinni että sikiöt kuolee hapenpuutteeseen.Onko kellään kokemusta tästä ja onko ollut apua?

 

auts, pilkkuvirhe siis km 11/01, 9/06, ja 2/07.Kun itse jaksaa vaatia ja pyytää kaikenlaista voi siis jopa jotain saadakkin, mutta kovin avuliaasti mitään apua ei ole tultu tarjoamaan.Seuraavan raskauden alusta lähtien haluaisin kokeilla hepariini-asa hoitoa, jos se sitten on niistä trombeista kiinni että sikiöt kuolee hapenpuutteeseen.Onko kellään kokemusta tästä ja onko ollut apua?

 

Mä en tiedä lohduttaako tää ketään mutta vuosina -96-97 mulla oli kolme keskenmenoa ennekuin v98 syntyi meidän esikko.Sen jälkeen on tullut kolme tytteliä lisää ilman yhtään km:ää =)
Nyt viidettä yrittäessä meni kesken viikolla 7+5.
Mutta siis useammankin keskenmenon jälkeen on mahdollista normaali raskaus tai useampikin.Tsemppiä kaikille :flower:

 

onnistui noin hyvin peräti kolmen jälkeen. Ihan kuin siellä olisi sulla ollut joku vika, joka sitten sattumoisin korjaantui homma alkoi toimia.

Helistimelle sanoisin, että minulle tehtiin tutkimukset ja syytä ei löytynyt mitään. Sanottiin, että voin ihan varmuuden vuoksi käyttää lugesteronia ja sitä asaa pienellä annoksella. Niitä nyt sitten taidan taas mennä ostamaan. (Lugeja käytinkin jo vähän aikaa, kun yritin, mutta en silloin tullut raskaaksi.) Nyt siis uudella innolla.

Kysyin siitä hepariinihoidosta lääkäriltä. Sanoi, etten voi saada. Siinä kai tarttis olla hoidossa jossain, kun se kai on pistämistä. En muista mikä syy, muttei mulle sitä annettu. Kertokaa mulle siitä lisää, muakin se vielä kiinnostaa.

Miten olette eri kerroilla toimineet, kun olette huomanneet verta alkavan tulla? Jännittää jo ihan tämä tekninenkin puoli sen surutyön lisäksi, mikä keskenmenoista aina tulee.

Tämän aloittaja olen. Pitäisi kai keksiä niminerkki, jos tälle palstalle meinaan jatkossa kirjoitella.

 

Mulla tuli alkuraskaudessa vuotoa heti oikeastaan kun olin testannut, viikkoja noin 5.. käskettiin odotella, tulee itsestään jos tulee.. kävin ultrassa noin vkolla 7 kun oli jonkinverran kipuja ja olo oli kummallinen.. no sikiö löydettiin mutta noin viikon pienempi..
viikolla 10 oli taas vuotoja, käskettiin odotella..vkolla 12 taas hieman vuotoa ja päätin että nyt en enää kyllä odottele, soitin tkhon ja taas sama" odottele".. soitin suoraa äitiyspolille että mä en halua enää odottaa, tahdon tietää missä mennään vielä ennen np-ultraa..pääsin samantien tarkistuttamaan..eikä sikiö ollut kasvanut enää tuon aikaisemman ultran jälkeen.. sain ekan tabun heti, ja seuraavat 2 siitä parin päivän kuluttua osastolla.. harmittaa vain se etten aikaisemmin soittanut suoraa äitiyspolille vaan odottelin kiltisti (että se tulee itsestään ulos jos on tullakseen)..jouduin vielä kaavintaan tuon jälkeen..
Meille myös sanottiin että yhdet kuukautiset ois hyvä odottaa, jo senkin takia että laskettuaika olisi helpompi määrittää..
ei kuitenkaan olla käytetty mitään ehkäisyä, mutta eipä tässä ole kovin innokkaana oltu puuhissakaan=( ekat 3 vkoa meni vuotaessa ja kipuja tunnustellessa.. Nyt tuosta on aikaa 4vkoa ja odottelen josko kuukautiset alkaisi..
Jos nyt alkaisin uudelleen odottamaan, menisin alkuraskauden ultraan, vaikka yksityiselle jos ei muualle pääsisi.. ja vuotoa jos tulisi, soittaisin äitiyspolille ja vaatisin tarkastukseen pääsyä..
inhottavinta tuossa minulle tunnetasolla oli se, että olen kokoajan kantanut kuollutta sikiöä sisälläni..luullen että siellä kasvaa meidän pikkuinen

kaikille iso :hug:

 

Sinulla ajateltiin kai sikiön kuolleen vasta viikolla 10, joten kai se odotus oli siksi, että jos se olisikin ollut vielä elinkelpoinen. Kirjoitithan, että viikolla 12 havaittiin, ettei enää ollut kasvanut.

Minulla havaittiin kuolleeksi viikolla 7 ja sanoin, että haluan odotella, että tulee itsestään, muttei se tullut viikkoon ja sitten suorastaan patisteltiin kaavintaan. Vuotoa kylläkin oli sen viikon ajan.

 

Niin, useinhan vaikka testejä tehdään niistä ei saada mitään uutta tietoa tai syytä keskenmenoille.Itsellänikin siis on jo kaksi poikaa, mutta ovat jo 8 ja 12v ja olin silloin varsin nuori kun heidät sain.Nyt sitten nämä vaikeudet alkaneet v.2001 ja jatkuvat edelleen.Hepariini todellakin on piikki joka pistetään vatsaan, mutta siis hyvin pieni neula ja harvoin voi pistää väärin ja sitä ihan yleisesti trombi potilaat itsekkin kotona käyttää.Periaatteessa on sama kuin aspiriini, mutta käsittääkseni yhdessä ehkäsevät tehokkaammin trombeja kuin jompi kumpi yksinään käytettynä. Aspiriini sinällään on kyllä varmaan myös ihan hyvä ja sitä keltarauhashormonia olen myös miettinyt.Eli miten sitä käytit, päivittäin joku tabletti vai ja kuinka kauan sitä jatkoit??
Itselläni joka raskaudessa kun verinen tai ruskehtava vuoto alkanut on ollut merkki keskenmenosta, joko sikiö todettu kuolleeksi kohtuun tai vuotanut pois(kaikkien sikiöiden sydänäänet jo ollut näkyvillä).Olen sitten aina hakeutunut naistentautien päivystykseen, jossa tilanne katsottu ultralla.Mitään en ole jäänyt odottelemaan, olen aina aavistanut että huonosti käy!! Voi kumpa vielä joskus onnistaisi

 

Olen aloittaja. En vieläkään keksinyt nimimerkkiä. Kysyisin: miten olet hakeutunut naistentautien poliklinikalle. Haitko lähetteen ja mistä. Kun olet alkanut alkuraskaudesta vuotaa, mitä he ovat sanoneet sinulle. (Ovatko antaneet heti tabletteja, antaneet ajan kaavintaan vai käskeneet odottaa, että tulee itsekseen ulos.)

Minulla on lugesteronia siten, että aloitan neljän päivän päästä ovulaatiotestin plussasta ja otan 1 tabletti aamulla ja 2 illalla suun kautta. Otan siihen asti, että kuukautiset alkavat. Jos alkaa raskaus, niin sitten rv 10 asti käytetään. (Tosin voi käydä niin, että kuukautiset eivät ala ja raskaustesti -, jolloin pitää lopettaa, kun nämä voivat estää kuukautisten alkamista. Mulla ei ole käynyt niin, vaikka yksi lääkäri sanoi, että pitää lopettaa kierron 24 päivänä juuri tämän vuoksi ja jatkaa, jos on +. Näin siis en ole tehnyt. Toinen lääkäri taasen sanoi, että voi tehdä niin, että jos ei kk ala ja testi -, niin sitten lopettaa, kuten siis tein.) Selvennän vielä, että ehdin jo kokeilla näiden käyttöä ennen kuin aloin pitää taukoa raskausyrityksissä.

Käsittääkseni lugesteron on tehokkaampaa emättimen kautta annosteltuna. En kumminkaan ole halunnut ottaa niitä kapseleita, kun mulla ärtyy niin helposti se emätin. Olen vissiin allerginen jollekin emätinpuikkojen apuaineelle.

 

että mielenkiintoinen tieto tuo hepariiniasia. Harmi, ettei mulle ole sitä suostuttu antamaan. Ehkei sillä lääkärillä ollut siitä riittävää tietämystä ja ei uskaltanut.

 

Täällä Helsingissä kun ollaan niin olen ihan vaan kävellyt naistentautien päivystykseen tai soittanut ensin ja mennyt sitten.Eivät ole koskaan poiskaan käskeneet ja aina olen hoitoa saanut vaikka henkistä puolta ei useinkaan ole osattu hoitaa ja huomioida.Kyllä terveyskeskus lääkärikin voi kirjottaa lähetteen polille jonka kanssa sinne sitten pääsee.

 

Olisinko nyt sitten vaikka karpalo.

Kiitos tiedosta helistin. Minä menin kerran suoraan yleiseen päivystykseen ja siellä oltiin aika nuivia tyyliin: no kysytään nyt sitten josko päivystävä gynekologi suostuisi katsomaan. Suostuihan se ja oli erittäin asiallinen. Tuli sellainen olo, ettei täällä Tampereella kovin mielellään oteta ilman lähetettä päivystykseen. Täällä ei taida olla erikseen naistentautien päivystystä. Esimerkkisi rohkaisemana taidan yrittää uudelleen noin.

 

Ovesta sisään vaan,yliopistollisessa ainakin pitäisi olla naistentautien päivystys 24h. Keskenmeno on kyllä hyvä syy hakeutua hoitoon, esim.kivut voivat olla kovat ja lääkittävissä tai vuoto runsasta joka on aina syytä huomioida esim.Hb voi laskea ja muutenkin ottaen huomioon tulehdusten mahd.yms en koskaan ole empinyt hakeutua saamaan hoitoa.Tosin itsekkin työskentelen hoitoalalla joten voi madaltaa kynnystä lähteä sairaalaan ja tarvittaessa vaatiakkin hoitoa!

 

Kivuista-mut yllätti näin monen vuoden jälkeen kuinka kivuliaita nuo km:t ainakin mun kohdalla on..siis ihan hirveetä.Onkohan se kuinka yleistä,jotkut kun sanoo ettei tunnu ollenkaan?

 

Itselläni aikaisemmat km ollut keskeytyneitä, eli sikiö kuollut mutta ei lähtenyt vuotamaan itsekseen ulos.Näillä kerroilla ollu kivutonta paitsi sitten kun olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja vuoto alko supistelujen kera oli tuska kamalaa.Viime kerralla kaikki tuli itsekseen pois ja kipu oli lamaannuttavaa!

 

Minulla myös ihan hirveät kivut oli, en olisi ikinä uskonut. Lienee ihan yksilöllistä, mutta itselläni oli kyllä taju mennä moneen kertaan vielä sen ensimmäisen viikon aikana. Lääkäri määräsi panacod+buranan yhtäaikaa, joka ei auttanut kuin hetken, jos sitäkään. Olivat sitten niitä kohdun supistelukipuja, kun kohtu alkoi pienentymään. Muutenkin minulla meni kaikki mahdollisimman hankalasti, vuotoa kesti ja kesti 6 viikkoa, tulehdus jne.. Kaiken henkisen kivun lisäksi kyllä tuo fyysinen oli yllätys. Luin äsken sen uuden kirjan keskenmenoista "Syntymätön" kirj. Ulla Järvi, jossa kanssa sanottiin noista kivuista, että voi olla tosi pahat. Jaksamista kaikille!

 

\

Kivuista-mut yllätti näin monen vuoden jälkeen kuinka kivuliaita nuo km:t ainakin mun kohdalla on..siis ihan hirveetä.Onkohan se kuinka yleistä,jotkut kun sanoo ettei tunnu ollenkaan?

itse keskenmeno ei ole minua satuttanut, en edes tiennyt niin käyneen. lääkkeelliseen tyhjennykseen pääsin.
ei sattunut, ei tuntunut pahalta. nipisti mahaa pari min ennen kuin vauva (13 viikkoinen) syntyi ulos..
sittenkin kiire tuli huoneen vessaan vaikka vaan nipisteli..

joten itsessään tuo vauvan menetys oli niin raskas meille, joten onneksi en ollut kipeä itse tyhjennyksessä.
2 lasta käynnistetty ja olen tehnyt kuolemaa, odotin samanlaista oloa mutta ei onneksi.. *huokaa*

 

Helistimelle kiitos tsemppauksesta. Kai sitä sitten vaan on mentävä tarvittaessa sinne päivystykseen suoraankin. Siinä on vaan niin herkässä tilassa, että ei kestäisi yhtään mitään lisää negatiivisuutta, kuten että ei otettaisikaan vastaan.

Kivuista: minulla on ollut kolme helposti itsestään pois tullutta keskenmenoa. (Joista tosin yhdessä hcg laski 2 kuukautta.) Sitten on ollut yksi helppo kaavinta.

Se viides oli monella tavalla kivulias. Oli pakko mennä suoraan sairaalaan, kun kivut olivat kuin synnytystuskat. Silloin olin niin kipeä, että en harkinnut yhtään, mitä tehdä. Sain siellä melkein heti kipupiikin, joka auttoi todella hyvin. Tehtiin kaavinta. (Ei siellä vielä silloin tehty juurikaan lääkkeellisiä, vaikka sellaiseen olisin halunnut.) Kaavinnan jälkeen oli paljon kipuja. Monta viikkoa aika voimakkaita ja puoli vuotta lievempiä. En ymmärrä mistä johtuivat. Olisikohan joku hermo vaurioitunut tai jotain. Yksi gynekologi arveli, että ehkä olisi mennyt verta vatsaonteloon kaavinnassa ja aiheuttanut endometrioosia. Huh. Enpä tiedä, mistä oli kyse. Itse mietin, että olisikohan kaavinnassa joku hermo vaurioitunut. Nykyään, jos otetaan esim papa, niin sen jälkeen kipuilee viikon, joten jotain kipukohtia sinne jäi.

Tulipa nyt pitkä ja ehkä sekavakin selostus.

 

Kävin juuri huutamassa tuskaani tuolla toisen otsikon alla (mikä olikaan). Tänään siis neljäs keskenmeno on tosiasia. Olen aika hajalla.

Ajattelin vain kommentoida noista verenohennuslääkkeistä, että kokeilin niitä (Fragmin) yhdessä progesteronin (emätinpuikot) kanssa tähän raskauteen - ja eivät siis auttaneet. (Lääkkeiden nimet ehkä vähän erit koska asun Ruotsissa). Kaikki keskenmenot olleet viikoilla 5-6. En enää oikein tiedä mitä tehdä. Varmaan IVF seuraavaksi.