Raskauspahoinvointi ja uupunut mies

[QUOTE="Sanna";27710855]Voi herranjumala taas tätä kaksinaismoralismia. Väsynyttä äitiä syytetään marttyyriksi, mutta isää ei.

Tuo ap:n tilanne kuulostaa ihan normisetiltä perusperheessä, jossa tavallisesti se on äiti joka näistä hommista suoriutuu. Ja valittaa ei saa tai on palstan mukaan huono äiti. Eikä tuollaiseen perusperhe-elämään mitään yhteiskunnan apuja heru. Eihän tässä ole kyse muusta kuin ihan normaalista tilanteesta.

Tästäkin aloitusviestistä huomaan niin selkeästi, etteivät miehet perheessä oikeasti tee sitä samaa työmäärää mitä naiset joutuvat tekemään. Valitellaan vaan, että ollaan niin väsyneitä jo oman työpäivän jälkeen, että pitää päästä huilimaan. Sitten ei kestetä yhtään, kun joudutaan hetkeksi vaimon saappaisiin.

Miehet on vastuuttomia, laiskoja ja saamattomia kitisijöitä. Miksei tämäkin mies ole hommannut kotiapua jo vaimolleen. Nyt kun itse pitäisi selviytyä, niin johan ollaan heti ruikuttamassa apua.[/QUOTE]

No nimenomaan näitä viestejä kritisoinkin: "tuo nyt on ihan normaalia perhe-elämää, et voi olla väsynyt, ole siis hiljaa. Mulla on paljon raskaampaa kun sulla."

Muoks* Ja lisäksi tuohon tilanteeseen on tarjolla apua. Meillä on nyt syksyn käynyt perhetyöntekijä liittyen neuvolan perhetyön ennaltaehkäisevään työhön. Ihan vaan sillä syyllä, että meillä ei asu täällä lähellä sukulaisia. Ei edes siis tarvitse lastensuojelun asiakkuutta, eikä meillä edes ole sellaisia pulmia mitä Ap:n perheellä nyt on.

 

Tästä varsinkin. Moni jaksaa paljon enemmänkin enkä yhtään tiedä miten yksinhuoltajat selviytyvät tai sairastavien lasten vanhemmat. Tai kolmosten vanhemmat? Yksi ongelma on juuri se asenne ettei saa pyytää apua. Voi voi etkö pärjää? Se marttyyrimeininki että yksin tein kaiken ja selvisin, sitten kaadutaan kunniakkasti saappaat jalassa, ei oikein nappaa. Suomalainen rakentaa itse talonsa ja menettää siinä terveyden ja perheen mutta on mökki itse tehty omalle maalle prkl.

Suurin haaste on organisoida elämä uudestaan niin että kaikki onnistuu ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Uupuminen ei hyödytä ketään. Kun kysyy monilapsisilta perheiltä miten muut pärjäävät niin kaikilla on isovanhempia apuna ja meillä nyt vaan ei ole.

Soita neuvolaan ja kysele alueenne perhetyöntekijää tai muuta apua. Ei se pahoinvointi voi loputtomiin kestää tai jos kestää, niin sitten vaimo menee lääkäriin ja hankkii sieltä todistuksen, jossa lukee että hän on kykenemätön hoitamaan lapsia tällä hetkellä ja sinä voit sitten olla edes pari päivää pois töistä. Huilaat sen aikaa kun lapset on tarhassa. Laiha lohtu mutta parempi kuin ei mitään.

 

No nimenomaan näitä viestejä kritisoinkin: "tuo nyt on ihan normaalia perhe-elämää, et voi olla väsynyt, ole siis hiljaa. Mulla on paljon raskaampaa kun sulla."

Muoks* Ja lisäksi tuohon tilanteeseen on tarjolla apua. Meillä on nyt syksyn käynyt perhetyöntekijä liittyen neuvolan perhetyön ennaltaehkäisevään työhön. Ihan vaan sillä syyllä, että meillä ei asu täällä lähellä sukulaisia. Ei edes siis tarvitse lastensuojelun asiakkuutta, eikä meillä edes ole sellaisia pulmia mitä Ap:n perheellä nyt on.

Kyllä palstalla on oikein urakalla hyökätty kimppuun, kun olen kritisoinut sitä systeemiä, ettei vuorotöitä tekevä saa vapaata töistä sairaan lapsen hoitamiseksi, kuten muut saavat tai puolisolla ei ole oikeutta olla hoitamassa sairaita lapsia päivällä, kun puoliso nukkuu. Siinä tilanteessa, jos missä, ihminen uupuu takuuvarmasti. Nukkumatta kukaan ei selviä.

Palstalaiset vain räksyttävät, että kyllä heilläkin onnistuu sairaan lapsen hoito, vaikka vuorotöitä tehdäänkin, joten turha kitistä. Eipä ole kertaakaan ehdotettu yhteiskunnan apuun turvautumista.

 

Soita neuvolaan ja kysele alueenne perhetyöntekijää tai muuta apua. Ei se pahoinvointi voi loputtomiin kestää tai jos kestää, niin sitten vaimo menee lääkäriin ja hankkii sieltä todistuksen, jossa lukee että hän on kykenemätön hoitamaan lapsia tällä hetkellä ja sinä voit sitten olla edes pari päivää pois töistä. Huilaat sen aikaa kun lapset on tarhassa. Laiha lohtu mutta parempi kuin ei mitään.

Ei luoja sentään. Että isän pitäisi ihan saada huilata yksikseen päivät, jotta jaksaisi illalla antaa lapsille kaksi kertaa sapuskaa pöytään ja hoitaa hammaspesut.

Voisinhan minäkin toki lopettaa työteon, jotta jaksaisin illalla olla lasteni kanssa ja tehdä muutaman kotityön siinä sivussa. Päivät saisi makoilla todellakin laiskana, eikä tarvitsisi edes siirtää kotitöitä viikonloppuun, kuten töissäkäydessä joutuu tekemään.

 

Soita neuvolaan ja kysele alueenne perhetyöntekijää tai muuta apua. Ei se pahoinvointi voi loputtomiin kestää tai jos kestää, niin sitten vaimo menee lääkäriin ja hankkii sieltä todistuksen, jossa lukee että hän on kykenemätön hoitamaan lapsia tällä hetkellä ja sinä voit sitten olla edes pari päivää pois töistä. Huilaat sen aikaa kun lapset on tarhassa. Laiha lohtu mutta parempi kuin ei mitään.

Vähän kyllä vaikea uskoa että miehelle myönnettäisiin töistä (sairaus?)lomaa vaimon sairauden takia jos kuitenkin lapsilla on päivähoitopaikat miehen työvuorojen ajaksi. Kai vaimonkin kohdalla on oletuksena että hän käy normaalisti töissä ja hoitaa lapsia illat/aamut. Tietysti jos on mahdollista ottaa palkatonta vapaata niin tuo voisi silloin olla hyvä ajankohta.

Silloin jos vaimo on normaalisti kotiäitinä ja nyt siis raskauspahoinvoinnin takia toimintakyvytön ja kykenemätön huolehtimaan lapsista niin silloin uskoisin olevan joku mahdollisuus että vaimo sairaskirjoitetaan ja mies jää puolestaan koti-isäksi (ainakin Ruotsissa näin). Mutta silloin tietty tilanne on se että lapset ovat koko päivän kotona eivätkä päivähoidossa.

Meillä on nyt tilanne että sektion jälkeen en saisi pariin kuukauteen nostaa mitään vauvaa painavampaa. Kun miehellä on vuorotyö (päivävuorojen lisäksi iltoja ja viikonloppuja) ja perheessä vauvan lisäksi 2v sekä 6v ja 7v erityislapset jotka tarvivat paljon fyysistä apua niin en itse kykene kaikesta vielä suoriutumaan. Siksi mies käyttää nyt aiemmin säästämiään vapaita pystyäkseen olemaan kotona. Neuvolasta sanoivat että olisi ollut myös mahdollista sairaskirjoittaa minut ja mies olisi jäänyt koti-isäksi mutta koska oltiin jo itse järkätty nuo vapaat en jaksanut ruveta turhaan vääntämään kättä paikallisen kelan kanssa.

 

Kannattaako lisääntyä niin vitusti?

 

Nyt kannattaa pitää muijasta kiinni ettei vaan tule ero, koska et pystyisi lapsia pitämään edes joka toinen viikonloppu. Jotenkin outoa että lapset joutuvat itse hakemaan kaapista syömistä, miten uupunut sitä voi mies olla jos ei työpäivän jälkeen jaksa antaa lapsille ruokaa.

Jos lapsi osaa hakea itse jääkaapista syötävää, hän osaa, tietää että niin voi tehdä ja huomaa että pitää tehdä jotain myös itse, sen iänikuisen passuuttamisen sijasta, herranen aika sentähän!

 

Kaupasta usean päivän ruuat on ostettava etukäteen, ettei tarvitse rapata kaupassa joka päivä, joten hyvin suunniteltu ostoslista on kultaakin kalliimpi. Seuraavan päivän ruuan voi tehdä etukäteen edellisenä iltana. Jos menoja on paljon, suunnittele päivän aikataulu vaikka aamupalalla, ettei keskellä päivää iske paniikki. Hoida monta asiaa yhdellä kertaa, että jää työrupeaman jälkeen aikaa levolle. Esim. kauppaan tarhastahakureissulla, siivous sinä aikana, kun ruoka valmistuu/lämpiää. Ja esim. imuroimalla ja ylläpitämällä järjestystä päivittäin, voi välttää suursiivouksen kerran viikossa. Ja sitten vielä sen verran, että muista tehdä kaikkia sykäyksissä. Ruuanlaiton ja siivouksen jälkeen pidä tauko ja lepää vähän. Älä toimi lasten kanssa sillä periaatteella, että "nyt minä leikin lasten kanssa" vaan leiki kuin ohimennen, muun touhun lomassa. Ja heti, kun lapset leikkivät keskenään, ota vapaus hellittää ja levätä itsekin. Lapsetkin rauhoittuvat, kun näkevät, että aikuiset rauhoittuvat.

Usko pois, moni tekee töiden lisäksi kaiken tuon mainitsemasi (esim. yksinhuoltajat) jok'ikinen päivä ilman vaihtoehtoja, ja selviytyvät siitä ilman burnouttia hyvän suunnittelun avulla. Jos ei ole tottunut tekemään asioita "vie mennessä, tuo tullessa" -periaatteella, eikä ole tottunut suunnitelmallisuuteen tai tehtävät asiat vaan ovat itselle vieraita, muiden mielestä helpotkin asiat voivat rasittaa pahasti. Onnea tulevasta vauvasta ja jaksamista tähän vaikeaan vaiheeseen!

Kiitos Birgitte. Juuri tällaisia neuvoja kaipasinkin, ja moni varmasti tekee juuri näitä asioita joka päivä. Rutiini tekee mestarin, mutta ennen kuin pääsee siihen asti saattaa loppua puhti. Ei mitenkään helpota asiaa, että vaimon mielestä nakit tai muut einekset eivät ole oikeaa ruokaa, keittiön pitää kiiltää tai ettei ulkopuolista apua meillä tarvita. Juuri sellainen asenne on useimmilla kommentoijilla – älä itke vaan tee töitä.

Mutta ketä se hyödyttää jos molemmat vetää itsensä piippuun sen takia että yritetään olla sankareita? Onko tämä joku kunnia-asia? Mua ei yhtään kiinnosta tollanen "paljain päin pakkasessa" -meininki. Miksei saisi päästä yhtään helpommallakin ja pitää itsensä terveen kirjoissa samalla kun perhe kasvaa? Tiedän mitä seuraa fyysisesti kun joutuu luopumaan esim. urheilusta.

Täällä ammutaan tosi kovilla, jos erehtyy sanomaan ettei jaksa tai haluaa neuvoja. Ei saisi kertoa. Ei ole mikään ihme, että perhetragedioita tapahtuu niin paljon, kun kaikki yrittävät selviytyä yksin ja on kiellettyä edes puhua siitä että voi olla vaikeaa jaksaa. En kuulu riskiryhmään, mutta ymmärrän oikein hyvin mikä niihin kauheuksiin lopulta johtaa. Aika moni (äitejä luulisin) on katkeroitunut siitä, että on saanut selviytyä yksin ja antaa palaa kun saa tilaisuuden vuodattaa. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat? -ap

 

[QUOTE="vieras";27710732]Pakko kommentoida tähän... Raskauspahoinvointiakin on niin erilaista. Jos oksentaa kymmeniä kertoja päivässä ja olo on koko ajan kamala, niin siinä pysty juuri mitään tekemään. Hyvä kun sain päivän aikana hampaat pestyä ja siirryttyä sohvalle makaamaan. Edellisissä raskauksissa olen kyllä kovan kuvotuksen ja etomisen kanssa hoitanut lapset ja kodin (olin silloin kotiäiti). Tällä kertoo tuntui vaan siltä että en selviä alkuraskaudesta, vaikka lapset on päiväkodissa ja mies suurena apuna iltaisin.[/QUOTE]

Joo, vaikea on tehdä lapsille safkaa jos ei pääse sängystä ylös kuin ämpärille, ei siinä oikein tsemppi auta.

 

No ymmärrän myös tätä katkeruutta, josta tämä kovuus johtuu. Kaikkien liian tiukilla olevien pitäisi hakea apua, mutta harva hakee. Etenkin naiset sinnittelevät kodin kanssa liian pitkään ilman jeesiä ja sitä kaunaa sitten piisaa. Tunnistan tämän myös itsessäni ja yritän taistella sitä vastaan, eli hakea apua ja ottaa etäisyyttä kotirumbaan mahdollisuuksien mukaan. Nämä naiset kokevat, ettei tilanne ole mahdoton, koska he joutuvat suoriutumaan siitä jokaikinen päivä, vuodesta toiseen. Ja koska miehet usein todella vähättelevät kotiätien työmäärää, niin reaktio lienee ymmärrettävä? Väärää puuta tietenkin haukkuvat, pitäisi saada se sanoma a) omalle ukolle b) päättäjille.

Sinulle neuvoksi, että koita saada luotettavaa ja suht säännöllistä lastenhoitoapua, vaikka maksettua sellaista (jos mahdollista). Joku joka vaikka hakee lapset tarhasta (en muista enkä jaksa lukea läpi, olivatko tarhassa) tai hoitaa iltapäivät ennenkuin tulet töistä.

Seuraavan päivän ruoka valmiiksi edellisenä iltana muutaman kerran viikossa ja tuplat, jotta riittää pakkaseen. Pari kertaa syötte eineksiä ja kerran noutoruokaa, jos ei ole rahasta kiinni. Kymmenen ruoan peruskaruselli riittää, sellaisia joita osaat tehdä. Keittoja, laatikoita, broisku- tai jauhelihakastiketta lisukkeilla, uunilohta. Ruoissa käytät surutta pakastesuikaleita, valmiskermoja ja creme fraicheja apuna. Aamulla puuroa koko poppoolle eri lisukkeilla, ei kaikille erilaisia leipiä ja jogurtteja jne.

Jos jaksaa, illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi (tsekkaa sääennuste), aamiaisastiat pöytään. Ruoanlaiton ajaksi Pikku Kakkonen pyörimään, ei omantunnontuskia. Lapset mukaan auttamaan siivouksessa, se ei ehkä varsinaisesti auta, mutta on yhteistä ajanvietettä ja lapsista usein hauskaa. Omat rätit käteen ja seiniä pyyhkimään. Meillä puolitoistavuotias on ihan tohkeissaan, kun saa auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä eli nostaa jokaisen alaosassa olevan lautasen ja kipon mulle käteen. Samoin nostelevat mielellään kosteita pyykkejä pyykkikassista mulle käteen ja minä ripustan ne.

Nyt oon niin väsynyt, etten jaksa kirjoittaa enempää. Toivottavasti saatte apua. Jos asutte Helsingissä, niin tuossa on lapsiperheiden kotipalvelun yhteystiedot. Sieltä voi saada lastenhoitoapua, eikä tarvitse anoa mitään kirjallisesti tai olla lastensuojelun kanssa tekemisissa jne. Soitto yleensä riittää: http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden+palvelut/kotipalvelu

Voimia!

 

Jos voimat loppuu ja on mahdollista palkata apua niin mikä ettei. Ja kuten tässä on jo mainittu, ei kannata pingottaa liikaa vaan niissä jutuissa missä on mahdollista mennä siitä mistä aita on matalin. Sekin auttaa kun oppii nuo rutiinit, jos yllättäin joutuu tilanteeseen se on tietty hankalaa.

Positiivista on se ettei raskauspahoinvointi kestä ikuisuuksia (vaikka se muutama viikko sitten vielä siltä tuntuikin...). Ja tietty kokemuksen voi kääntää positiiviseksi. Jos siis vaimo on yleensä se joka hoitaa nuo asiat pääosin niin nyt ainakin tiedät ettei se ole aina niin helppoa eikä se siivottu koti, valmiiksi tehty ruoka ja hoidetut lapset tule itsestään. Hyvä pitää mielessä kun vaimolla on kohta se kolmaskin pieni siinä hoidettavanaan, apu ei välttämättä ole hänellekään pahitteeksi. Eikä tunne siitä että puoliso arvostaa panostustaan.

Onnea tulevasta vauvasta ja jaksamista teille kummallekin! =)

Hyvä! Juuri näin pitäisi ajatella, opettavaista on ollut...kyllä ekan lapsen kanssa oli helppoa. Kaksi vanhempaa yhden vauvan kimpussa.

 

- ostat surutta valmisruokaa kaupasta. Lihapullia, lihaperunasoselaatikkoa, kermaperunoita, nakkeja, Saarioisten pitsoja ja HK:n valmishampurilaisia: maistuu lapsille varmasti. Valmiita salaattejakin sieltä saa.
- käyt ostamassa 5-10 uutta lasten DVD:tä kaupasta ja pyörität niitä lapsille huoletta, pari tuntia illassa voi lapsia istuttaa ilman suurempia seuraamuksia töllöttimen edessä. Sillä aikaa saat itse omaa aikaa
- anna kotitöiden kasaantua ja tee ne viikonloppuna urakkahommana. Sillä välin lapset voi katsoa neljäkin DVD:tä putkeen =P

Kyllä näitä keinoja muutkin käyttää, siitä vaan ei puhuta!!!
Superisi ehdit olla sitten taas myöhemmin kunhan vaimon pahoinvointi on hellittänyt!

 

Suurin haaste on organisoida elämä uudestaan niin että kaikki onnistuu ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Uupuminen ei hyödytä ketään. Kun kysyy monilapsisilta perheiltä miten muut pärjäävät niin kaikilla on isovanhempia apuna ja meillä nyt vaan ei ole.

Minä olen kolmen lapsen totaaliyh, eikä oikeastaan ketään ole apuna. Pari kertaa vuodessa saatan saada ehkä osan lapsista yökylään yhdeksi yöksi jonnekin.
Ja silti voin luvata ja vannoa, että kun saat hommaan rutiinia ja tosiaan organisoit hyvin, niin asiat alkavat sujua paljon helpommin
Ei sillä, ettenkö itsekin palkkaisi apua ja PALJON jos se olisi taloudellisesti mahdollista

 

Kovasti voimia aloittajalle. Ei ole helppo ryhtyä pyörittämään kotitaloutta kylmiltään, jos ei ole ennen ollut siitä vastuussa. Aloittaja on pyytämässä hyviä neuvoja eikä moralisointia.
Valitettavasti kodin- ja lastenhoito on kovaa työtä, mutta tiukalla organisoinnilla homman saa pyörimään kevyemmin.
Nouset aamulla tunnin aikaisemmin ja käyt rauhassa suihkussa ja syöt aamupalan. Hoidat keittiön kuntoon eli tyhjennät tai täytät tiskikoneen ja täytät pyykkikoneen valmiiksi. Jos teillä on parveke, niin roskat voi laittaa odottamaan parvekkeelle. Rikka-imurilla otat kerran päivässä suurimmat roskat pois lattialta, niin näyttää siistiltä. Ladten vaatteet viikkaat omiin pinoihin sunnuntaina ja koko viikon vaatteet valmiiksi. Tarhakassit samoin kuntoon sunnuntaina. Kun viet lapset tarhaan, niin viet roskst samalla. Tulette kotiin ja laitat aamulla täytetyn pyykkikoneen päälle. Syötte ja lapset katsovat pikkukakkosen. Tämän tunnin aikana teet kotityöt. Pikkukakkonen kiinni ja aika ennen iltapalaa yhteistä leikkiä. Iltapalan jälkeen astiat nopeasti koneeseen. Vessaa voi pesaista nopeasti, kun siellä itse käy.
Ongelmahan on kaupasakäynti, se vie rutosti aikaa. Jos asut pk-seudulla, niin siirty käyttämään Alepan Kauppakassia ja tilaat viikon ruoat kotiin vaikka perjantai-iltana ja säästä aikaa. Viikonloppuna noudatat tarhan aikatauluja eli viet lapset aamulla ulos leikkimään, niin ne nukkuvat pitkät päiväunet. Tämä antaa aikaa taas tehdä kotitöitä esim ruokaa rauhassa tai sitten käyt myös itse levolle. Ruokaa teet suuria määriä ja laitat valmiita annoksia pakkaseen. Arkisin ei tarvitse kuluttaa aikaa ruoan laittoon.
Myös vaimosta täytyisi huolehtia. Hänelle sängyn viereen paljon juotavaa ja pientä syötävää. Pahaan raskauspahoinvointiin voi myös saada apua, jos sitä pyytää eli sairaalahoitoa sekä lääkitystä.
Jos on mahdollista käyttää ostopalveluita, niin siitä vaan ihan hyvällä omalla tunnolla.
Kovasti voimia ja jaksamisia. Voit joutua vastaamaaan arjen pyörityksestä kauan.

 

Kiitos Birgitte. Juuri tällaisia neuvoja kaipasinkin, ja moni varmasti tekee juuri näitä asioita joka päivä. Rutiini tekee mestarin, mutta ennen kuin pääsee siihen asti saattaa loppua puhti. Ei mitenkään helpota asiaa, että vaimon mielestä nakit tai muut einekset eivät ole oikeaa ruokaa, keittiön pitää kiiltää tai ettei ulkopuolista apua meillä tarvita. Juuri sellainen asenne on useimmilla kommentoijilla – älä itke vaan tee töitä.

Mutta ketä se hyödyttää jos molemmat vetää itsensä piippuun sen takia että yritetään olla sankareita? Onko tämä joku kunnia-asia? Mua ei yhtään kiinnosta tollanen "paljain päin pakkasessa" -meininki. Miksei saisi päästä yhtään helpommallakin ja pitää itsensä terveen kirjoissa samalla kun perhe kasvaa? Tiedän mitä seuraa fyysisesti kun joutuu luopumaan esim. urheilusta.

Täällä ammutaan tosi kovilla, jos erehtyy sanomaan ettei jaksa tai haluaa neuvoja. Ei saisi kertoa. Ei ole mikään ihme, että perhetragedioita tapahtuu niin paljon, kun kaikki yrittävät selviytyä yksin ja on kiellettyä edes puhua siitä että voi olla vaikeaa jaksaa. En kuulu riskiryhmään, mutta ymmärrän oikein hyvin mikä niihin kauheuksiin lopulta johtaa. Aika moni (äitejä luulisin) on katkeroitunut siitä, että on saanut selviytyä yksin ja antaa palaa kun saa tilaisuuden vuodattaa. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat? -ap

Nyt keskustelemaan sen vaimon kanssa. Pakkohan sen on tajuta että joskus on mentävä helpoimman kautta ja höllättävä. Huusholli tulee lasten jälkeen ja jälkikasvu ei kuole jos se saa välillä einestä jne. Kerran vaimo ei nyt kykene itse ni ei se voi sanellakaan miten muiden täytyy.

 

En kyllä yhtään käsitä tätä "muilla on vielä rankempaa älä valita"-kulttuuria mikä Suomessa vallitsee. Ihan kuin tavoiteltava elämäntila olisi se, että on mahdollisimman uupunut ja ylikuormitettu. Vapaa-aika on pelkkää ylimääräistä luksusta, työtä varten elämähän on! Yleisintä tämä taitaa olla nimenomaan kotiäitien keskuudessa, kilpaillaan siitä, että kuka herää aikaisimmin tekemään lapsille aamiaista ja desinfioimaan kämppää lattiasta kattoon.

Jos rahat vaan riittää, niin palkkaa apua. Siivooja, lapsenvahti tai joku tuomaan ruuat kotiin. Sinuna en ainakana välittäisi pätkääkään siitä, että kuinka raskasta jollain muilla on, jos sinusta itsestäsi tuntuu jokin raskaalta. Kerran me vaan eletään, jos sitä elämänlaatua on mahdollisuus parantaa niin tee se ihmeessä

 

Ei mitenkään helpota asiaa, että vaimon mielestä nakit tai muut einekset eivät ole oikeaa ruokaa, keittiön pitää kiiltää tai ettei ulkopuolista apua meillä tarvita. Juuri sellainen asenne on useimmilla kommentoijilla – älä itke vaan tee töitä.

Se joka tekee päättää miten, älä anna vaimon päättää. Jos ei kelpaa, tehköön itse, oli kuinka huonovointinen tahansa. Et kai sinäkään hänelle kerro miten tehdä asiat.