Raskauspahoinvointi ja uupunut mies

Odotetaan kolmatta lasta ja raskauspahoinvointi on pahimmillaan, joten vaimo ei pysty menemään kiettiöön eikä jaksa muutenkaan tehdä mitään, oksentaa vain koko ajan. Isänä minulle jää hoidettavaksi kaikki ostokset, ruoanlaitto, siivous ja kahden tarhaikäisen kanssa touhuaminen ja tarhaanvienti. Lapset ovat jo oppineet etsimään itse syömistä jääkaapista ja käymään pesulla kun ei mitenkään ehdi auttamaan kaikessa. Tämä siis normaalin työssäkäynnin lisäksi.

Nyt alkaa voimat loppua ja yöunet on liian lyhyet. Palkkaanko kokin, lastenhoitajan vai siivoojan? Valitanko turhasta? Mietin vain miten muut ovat selvinneet kun yksi perheestä sairastaa ja hommat on vaan hoidettava.
 
"Vieras"
Öö, no miten se vaimos normaalisti pärjää lasten kanssa? Jos nyt niiden on pitänyt oppia pärjäämään? Meillä tuo kuulostaa ihan normaalilta elämältä kun mies paljon töiden takia poissa ja minä yksin lasten kanssa.
Hommat on hoidettava joo, ei auta kun tehdä parhaansa ja odottaa että vaimo tokenee.
 
"
Palkkaa apua. Älkää hyvät ihmiset polttako itseänne loppuunn! Minun mieheni uuvutti ja kun stoppi tuli, oli siitä leikki kaukana. Ja seurauksia kannetaan vielä pitkään. Ihan tosi, itseään on kuunneltava, ihminen ei ole kone. Ja me ihmiset ollaan niiiin erilaisia. Yksi rakentaa vaikka kerrostalon, eikä tunnu missään. Toinen uupuu kuukaudessa vauvan hoitoon. Suosittelen lämpimästi, että otat apua vastaan mistä vain saat. Vaikka otat siivousfirmalta viikkosiivouksen, mannerheimilta lastenhoitajan, pyydät sukulaisilta/ystäviltä hoitoapua tai ihan mitä vain. Tuossa tilanteessa voit myös hakea itsellesi sairaslomaa! Eniten uupumuksestasi kärsivät lapset!
 
"vieras"
No, kyllähän tuo varmasti vaatii totuttelua jollei vastuualueesi ole aiemmin ollut näin suuri. Mutta ei tuo ylitsepääsemättömältä kuulosta kuitenkaan, juurikin normaalielämää meillä, paitsi sillä erotuksella että itse olen nainen ja miestä ei ole enää kuvioissa mukana lainkaan. Rankkaa on välillä, mutta selvitty on. Sairastelemaan tai levähtelemään ei tässä juurikaan itse kerkeä, mutta tätäpä se nyt vain on.
 
"
[QUOTE="Vieras";27704433]Öö, no miten se vaimos normaalisti pärjää lasten kanssa? Jos nyt niiden on pitänyt oppia pärjäämään? Meillä tuo kuulostaa ihan normaalilta elämältä kun mies paljon töiden takia poissa ja minä yksin lasten kanssa.
Hommat on hoidettava joo, ei auta kun tehdä parhaansa ja odottaa että vaimo tokenee.[/QUOTE]

Ja nämä vähättelyt voi jättää ihan omaan arvoonsa. Vaikka kuinka olisi normaalia perhe-elämää, niin jos ihminen on uupunut niin silloin on! Miksi se on niin kamalaa, kun joku myöntää olevansa väsynyt? Mikä helvetin synti se on?
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
Mäkin odotan kolmatta lastamme. Hoidan silti kaikki hommat täällä päivän aikana.
1v2kk on mun kanssa kotona, vanhempi ekaluokalla.
Tyttö vielä erityinen tapaus.
Mies kyllä ihanasti on iltaisin apuna. Tyttökin on niin isin perään, että saan sitten illalla levätä.
Mies ei oo tähän mennessä valittanu. Meillä kyllä se ihana tilanne, että tyttö sentäs nukkuu yöt heräämättä tai jos kerran herää niin otetaan viereen ja nukkuu aamuun saakka.
Jos heräilis niin tässä oltais oltu jossain lepolaitoksella jo ajat sitten.

Laiha lohtu ja kokemuksella: Kyllä se pahoinvointi loppuu viimeistään synnytykseen.
Mua hirvittää jo etukäteen, että kuinka jaksan kahden pienen kanssa yksin. Mut kuten Scarlett O`hara sanoi: Ajattelen sitä sitten huomenna.

Oot nyt vaan vaimos tukena. Hänelläkin varmasti kurja olo, kun ei kykene olemaan täysillä mukana.
 
Ja nämä vähättelyt voi jättää ihan omaan arvoonsa. Vaikka kuinka olisi normaalia perhe-elämää, niin jos ihminen on uupunut niin silloin on! Miksi se on niin kamalaa, kun joku myöntää olevansa väsynyt? Mikä helvetin synti se on?
Tästä varsinkin. Moni jaksaa paljon enemmänkin enkä yhtään tiedä miten yksinhuoltajat selviytyvät tai sairastavien lasten vanhemmat. Tai kolmosten vanhemmat? Yksi ongelma on juuri se asenne ettei saa pyytää apua. Voi voi etkö pärjää? Se marttyyrimeininki että yksin tein kaiken ja selvisin, sitten kaadutaan kunniakkasti saappaat jalassa, ei oikein nappaa. Suomalainen rakentaa itse talonsa ja menettää siinä terveyden ja perheen mutta on mökki itse tehty omalle maalle prkl.

Suurin haaste on organisoida elämä uudestaan niin että kaikki onnistuu ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Uupuminen ei hyödytä ketään. Kun kysyy monilapsisilta perheiltä miten muut pärjäävät niin kaikilla on isovanhempia apuna ja meillä nyt vaan ei ole.
 
gfsh
Teet isot satsit ruokaa kerralla ja laitat pakastimeen ja lämmität sitä useana päivänä. Ei ole rikos syödä samaa ruokaa, varsinkin kun lapset saavat päiväkodissa ruokaa. Tai sitten eineksiä, ei sekään ole rikos antaa eineksiä jos uupuminen iskee ( tällä palstalla eines-sana on toki kirous ) Vaimo varmaan jaksaa lämmittää ruokaa mikrossa. Köäy kaupassa vaan kerran viikossa. ostat niin paljon, että riittää ja taas osa pakkaseen ( leipää, jauhelihaa yms. mikä säilyy ) Tässä minun neuvot. Meillä kolme lasta 7v, 6v ja 1,5v sekä kaksi koiraa, ja mies paljon töissä. Helpotan itsekin arkea näillä jutuilla.
 
  • Tykkää
Reactions: tiiru
Odotetaan kolmatta lasta ja raskauspahoinvointi on pahimmillaan, joten vaimo ei pysty menemään kiettiöön eikä jaksa muutenkaan tehdä mitään, oksentaa vain koko ajan. Isänä minulle jää hoidettavaksi kaikki ostokset, ruoanlaitto, siivous ja kahden tarhaikäisen kanssa touhuaminen ja tarhaanvienti. Lapset ovat jo oppineet etsimään itse syömistä jääkaapista ja käymään pesulla kun ei mitenkään ehdi auttamaan kaikessa. Tämä siis normaalin työssäkäynnin lisäksi.

Nyt alkaa voimat loppua ja yöunet on liian lyhyet. Palkkaanko kokin, lastenhoitajan vai siivoojan? Valitanko turhasta? Mietin vain miten muut ovat selvinneet kun yksi perheestä sairastaa ja hommat on vaan hoidettava.
Kaikkea ei ole aina pakko siivota, kerran viikossa kauppareissu ja teet suuria ruokasatseja pakkaseenkin, saa helpolla lämmitettyä. Tuota en ymmärrä miten kahta lasta ei saa pestyä ja ruokittua. Lapset aina ensin ja muu tulee perästä. Kämppä voi odottaakin. Monessa asiassa pääsee helpommallakin ja tossa tilanteessa voi höllää kunnes vaimo on taas kondiksessa. Ja pyydä apua jos siltä tuntuu.
 
No jos mahdollista palkata joku niin tottakai! Muista että kaikesta josta voi nyt luistaa, kannattaakin luistaa. Onneksi tuo ei ole ikuista muista se! Tee kaikki mahd vähällä työllä, lapset ei mene rikki jos syövät hetken pakkasruokaa tai vaikka einestä tai jos kotona vähän sotkuista kunhan jaksatte tuon yli! Tsemppiä jaksamiseen!
 
Viimeksi muokattu:
tsemppiä! Älä siivoa kuin ihan pakolliset jutut ( tyyliin keittiöstä astiat pesukoneeseen. Imurointi ym. pölyjen pyyhintä voi odottaa. Ruokaa teet pakastimen täyteen, vaikka keittoja. Niitä saa tehtyä helposti suuret määrät ja sitten pakastaa. Kerran viikossa kauppaan.
 
Noiden kanssa pitää oppia setvimään. Sen väliajan, kun olin eron jälkeen yksinhuoltaja, ja jouduin töiden/opiskelun lisäksi hoitamaan kaksi lasta ja kodin, ymmärsin hyvin miten tärkeää on suunnitella asiat etukäteen.

Kaupasta usean päivän ruuat on ostettava etukäteen, ettei tarvitse rapata kaupassa joka päivä, joten hyvin suunniteltu ostoslista on kultaakin kalliimpi. Seuraavan päivän ruuan voi tehdä etukäteen edellisenä iltana. Jos menoja on paljon, suunnittele päivän aikataulu vaikka aamupalalla, ettei keskellä päivää iske paniikki. Hoida monta asiaa yhdellä kertaa, että jää työrupeaman jälkeen aikaa levolle. Esim. kauppaan tarhastahakureissulla, siivous sinä aikana, kun ruoka valmistuu/lämpiää. Ja esim. imuroimalla ja ylläpitämällä järjestystä päivittäin, voi välttää suursiivouksen kerran viikossa. Ja sitten vielä sen verran, että muista tehdä kaikkia sykäyksissä. Ruuanlaiton ja siivouksen jälkeen pidä tauko ja lepää vähän. Älä toimi lasten kanssa sillä periaatteella, että "nyt minä leikin lasten kanssa" vaan leiki kuin ohimennen, muun touhun lomassa. Ja heti, kun lapset leikkivät keskenään, ota vapaus hellittää ja levätä itsekin. Lapsetkin rauhoittuvat, kun näkevät, että aikuiset rauhoittuvat.

Usko pois, moni tekee töiden lisäksi kaiken tuon mainitsemasi (esim. yksinhuoltajat) jok'ikinen päivä ilman vaihtoehtoja, ja selviytyvät siitä ilman burnouttia hyvän suunnittelun avulla. Jos ei ole tottunut tekemään asioita "vie mennessä, tuo tullessa" -periaatteella, eikä ole tottunut suunnitelmallisuuteen tai tehtävät asiat vaan ovat itselle vieraita, muiden mielestä helpotkin asiat voivat rasittaa pahasti. Onnea tulevasta vauvasta ja jaksamista tähän vaikeaan vaiheeseen!
 
"hilda"
Odotetaan kolmatta lasta ja raskauspahoinvointi on pahimmillaan, joten vaimo ei pysty menemään kiettiöön eikä jaksa muutenkaan tehdä mitään, oksentaa vain koko ajan. Isänä minulle jää hoidettavaksi kaikki ostokset, ruoanlaitto, siivous ja kahden tarhaikäisen kanssa touhuaminen ja tarhaanvienti. Lapset ovat jo oppineet etsimään itse syömistä jääkaapista ja käymään pesulla kun ei mitenkään ehdi auttamaan kaikessa. Tämä siis normaalin työssäkäynnin lisäksi.

Nyt alkaa voimat loppua ja yöunet on liian lyhyet. Palkkaanko kokin, lastenhoitajan vai siivoojan? Valitanko turhasta? Mietin vain miten muut ovat selvinneet kun yksi perheestä sairastaa ja hommat on vaan hoidettava.
voi hellanlettas! sellasta se elämä kakrujen kanssa kuule on! ja hei kato se raskauspahoinvointi kestää korkeintaan sen 9kk.. Mutta monet naiset on yksinhuoltajia ja se kaikesta yksin huolehtiminen voi olla vuosiakausia! että voi voi. Eiks miehistä olekkaan samaan ku naisista? miehethän on usein sitä mieltä että lasten hoito on vaan makaamista ja kattoon räkimistä.

Ja hei jos lapsia on vaan kaksi niin kyllä siinä pitää ehtiä ruuat ajallaan tekee!! ja muutenkin huolehtii asiallisesti lapsista, mikä sinun ajan vie???
 
kotiäiti24/7
Ööö. Kuulostaa minun arjelta. Siis se, että olen uupunut ja väsynyt. En ole raskaana, mutta olen kotiäiti. Minunkin, niinkun monen muunkin äidin pitää jaksaa lasten kanssa 24/7, ei pelkästään työpäivän jälkeen. Isäntäkin aina sanoo, että mukava päästä lomalle, mutta vielä mukavampaa mennä takaisin töihin, sillä työnteko on lasten leikki verrattuna siihen, että olisi kotona 24/7.

Että niin karulta kun se kuulostaakin, niin ei heru sympatiaa. Vaan sellaista se lasten kanssa on, kun niitä on mennyt tekemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti24/7;27710581:
Ööö. Kuulostaa minun arjelta. Siis se, että olen uupunut ja väsynyt. En ole raskaana, mutta olen kotiäiti. Minunkin, niinkun monen muunkin äidin pitää jaksaa lasten kanssa 24/7, ei pelkästään työpäivän jälkeen. Isäntäkin aina sanoo, että mukava päästä lomalle, mutta vielä mukavampaa mennä takaisin töihin, sillä työnteko on lasten leikki verrattuna siihen, että olisi kotona 24/7.

Että niin karulta kun se kuulostaakin, niin ei heru sympatiaa. Vaan sellaista se lasten kanssa on, kun niitä on mennyt tekemään.
Jotenki marttyyrimeininki. Se, että on tehnyt lapsia, ei tarkoita sitä että pitäis olla uupunut koko ajan. Tekeekö se muka ihmisestä paremman vanhemman, että on uupunut? Tää viesti kuulosti nimenomaan sellaiselta. Kannattaa puhua siitä miehelle, niin ei elämä olisi noin kurjaa.

Saa olla uupunut, mutta fiksu on se, joka hakee siihen apua.
Oisko Ap teidän paikkakunnalla tarjolla lapsiperheen tilapäistä kotipalvelua? Tarkoitettu juuri tollaisiin tilanteisiin, kysy sitä neuvolasta!
 
Jos voimat loppuu ja on mahdollista palkata apua niin mikä ettei. Ja kuten tässä on jo mainittu, ei kannata pingottaa liikaa vaan niissä jutuissa missä on mahdollista mennä siitä mistä aita on matalin. Sekin auttaa kun oppii nuo rutiinit, jos yllättäin joutuu tilanteeseen se on tietty hankalaa.

Positiivista on se ettei raskauspahoinvointi kestä ikuisuuksia (vaikka se muutama viikko sitten vielä siltä tuntuikin...:D). Ja tietty kokemuksen voi kääntää positiiviseksi. Jos siis vaimo on yleensä se joka hoitaa nuo asiat pääosin niin nyt ainakin tiedät ettei se ole aina niin helppoa eikä se siivottu koti, valmiiksi tehty ruoka ja hoidetut lapset tule itsestään. Hyvä pitää mielessä kun vaimolla on kohta se kolmaskin pieni siinä hoidettavanaan, apu ei välttämättä ole hänellekään pahitteeksi. Eikä tunne siitä että puoliso arvostaa panostustaan.

Onnea tulevasta vauvasta ja jaksamista teille kummallekin! =)
 
Nyt kannattaa pitää muijasta kiinni ettei vaan tule ero, koska et pystyisi lapsia pitämään edes joka toinen viikonloppu. Jotenkin outoa että lapset joutuvat itse hakemaan kaapista syömistä, miten uupunut sitä voi mies olla jos ei työpäivän jälkeen jaksa antaa lapsille ruokaa.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe ja moekoe
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Vilinäiti;27704596:
Mäkin odotan kolmatta lastamme. Hoidan silti kaikki hommat täällä päivän aikana.
1v2kk on mun kanssa kotona, vanhempi ekaluokalla.
Tyttö vielä erityinen tapaus.
.
Pakko kommentoida tähän... Raskauspahoinvointiakin on niin erilaista. Jos oksentaa kymmeniä kertoja päivässä ja olo on koko ajan kamala, niin siinä pysty juuri mitään tekemään. Hyvä kun sain päivän aikana hampaat pestyä ja siirryttyä sohvalle makaamaan. Edellisissä raskauksissa olen kyllä kovan kuvotuksen ja etomisen kanssa hoitanut lapset ja kodin (olin silloin kotiäiti). Tällä kertoo tuntui vaan siltä että en selviä alkuraskaudesta, vaikka lapset on päiväkodissa ja mies suurena apuna iltaisin.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04 ja tiiru
Alepasta voi tilata ostokset netin kautta kotiin alle kympillä. Osta eineksiä. UHT-maitoa mekin haemme aina lidlistä koska edullista ja säilyy huoneenlämmössä joten maitoa tarttee ostaa ehkä kerran kuussa. Siivouksesta voi tinkiä ja toisaalta imurirobotti hoitaa sen puolestasi. Keskity olemaan läsnä lapsille ja tukena vaimolle.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Mulla oli valtava raskausväsymys vuoden alussa, kun vielä odotin kuopusta. Mies vei esikoisen aamulla hoitoon, meni ite luennoille, haki esikoisen iltapäivällä hoidosta ja mä olin sillä välin jaksanu nousta ehkä vessaan ja leivän hakemaan kaapista. Illalla mies teki ruoat, piti kodin pystyssä, viihdytti lasta ja teki kouluhommia. Nelisen viikkoa kesti tuo pahin vaihe. Kyllä siinä mies alko olemaan jo väsynyt, ja kun jo jaksoin sängystä nousta ylös ja laittaa ekan kerran tiskikoneen pyörimään niin kyllä mies huokaisi helpotuksesta siinä vaiheessa. Onhan se nyt itsestään selvää, että siinä ihminen väsyy, kun joutuu pyörittämään kotia 24/7 eikä kukaan auta. Ja mahtavaa, että joku uskaltaa jopa kertoa sen ääneen!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: tiiru
"Sanna"
Jotenki marttyyrimeininki. Se, että on tehnyt lapsia, ei tarkoita sitä että pitäis olla uupunut koko ajan. Tekeekö se muka ihmisestä paremman vanhemman, että on uupunut? Tää viesti kuulosti nimenomaan sellaiselta. Kannattaa puhua siitä miehelle, niin ei elämä olisi noin kurjaa.

Saa olla uupunut, mutta fiksu on se, joka hakee siihen apua.
Oisko Ap teidän paikkakunnalla tarjolla lapsiperheen tilapäistä kotipalvelua? Tarkoitettu juuri tollaisiin tilanteisiin, kysy sitä neuvolasta!
Voi herranjumala taas tätä kaksinaismoralismia. Väsynyttä äitiä syytetään marttyyriksi, mutta isää ei.

Tuo ap:n tilanne kuulostaa ihan normisetiltä perusperheessä, jossa tavallisesti se on äiti joka näistä hommista suoriutuu. Ja valittaa ei saa tai on palstan mukaan huono äiti. Eikä tuollaiseen perusperhe-elämään mitään yhteiskunnan apuja heru. Eihän tässä ole kyse muusta kuin ihan normaalista tilanteesta.

Tästäkin aloitusviestistä huomaan niin selkeästi, etteivät miehet perheessä oikeasti tee sitä samaa työmäärää mitä naiset joutuvat tekemään. Valitellaan vaan, että ollaan niin väsyneitä jo oman työpäivän jälkeen, että pitää päästä huilimaan. Sitten ei kestetä yhtään, kun joudutaan hetkeksi vaimon saappaisiin.

Miehet on vastuuttomia, laiskoja ja saamattomia kitisijöitä. Miksei tämäkin mies ole hommannut kotiapua jo vaimolleen. Nyt kun itse pitäisi selviytyä, niin johan ollaan heti ruikuttamassa apua.
 
Ensinnäkin, kuulostat ap ihanalta ja huolehtivalta mieheltä&isältä, älä välitä noista marttyyreistä! :)

Ruuaksi kannattaa tehdä pakastettavia ruokia, esim laatikoita. Kiusaukset, makaronilaatikko, kanariisilaatikko, lasagne jne. Niitä on helppo sitten sulattaa. Myös vaikkapa lihapullia voi tehdä ison satsin kerralla pakkaseen ja sieltä sitten sulattaa.
Monissa kaupoissa myydään myös valmista kotiruokaa ja eineksiäkin voi hyvällä omallatunnolla tarjota.

Kodin siistinäpitäminen sujuu helposti, kun aina huolehtii tavarat heti paikoilleen ja esim pöydän pyyhkii heti ruokailun jälkeen ettei tahrat ehdi jämähtämään. Semmoista pientä ohimennen siivousta :) isommat hommat (imurointi, pyykit, pölyt jne) voi hoitaa vaikka vapaapäivinä, tai jaotella niitäkin eri päiville.
 
"Sanna"
Suurin haaste on organisoida elämä uudestaan niin että kaikki onnistuu ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Uupuminen ei hyödytä ketään. Kun kysyy monilapsisilta perheiltä miten muut pärjäävät niin kaikilla on isovanhempia apuna ja meillä nyt vaan ei ole.
Älä selitä. Kaikilla ei todellakaan ole isovanhempia apuna, eikä muitakaan tukijoukkoja, vaan ihan itse on selvittävä omien lastensa perustarpeiden tyydyttämisestä.
 
[QUOTE="Sanna";27710855]
Tästäkin aloitusviestistä huomaan niin selkeästi, etteivät miehet perheessä oikeasti tee sitä samaa työmäärää mitä naiset joutuvat tekemään. Valitellaan vaan, että ollaan niin väsyneitä jo oman työpäivän jälkeen, että pitää päästä huilimaan. Sitten ei kestetä yhtään, kun joudutaan hetkeksi vaimon saappaisiin.

Miehet on vastuuttomia, laiskoja ja saamattomia kitisijöitä. Miksei tämäkin mies ole hommannut kotiapua jo vaimolleen. Nyt kun itse pitäisi selviytyä, niin johan ollaan heti ruikuttamassa apua.[/QUOTE]

Onneksi meillä mies uhmaa tällaista jaottelua! Paremminhan tuo jaksaa tehä ku mie.
 
Taaskaan en muutamien viestien perusteella ihmettele miksi olemme yksinäisiä ja itsekkäitä suomalaisia. Masentuneita ja leikimme sankareita itsemurhatilastojen kohti voittoa. Jos kehtaat mainita uupumuksesta, sinut teilataan. Onneksi meillä saa väsyä, eikä kukaan tule kitisemään etten/ettei mies selviäisi yksin erotessa, luuseri olet kun minäkin jaksan ja on paaaljon vaikeampaa... Onneksi omassa ystäväpiirissä ei ole moisia ja kaukana kannattaa pysyäkin. Saa olla uupunut vaikka syy olisi mikä. Saa ja pitää valittaa jos tuntuu ettei jaksa. Onneksi jotkut fiksut päästävät ulos sen!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: _Pigeon_

Yhteistyössä