Raskausaikana kaverit näköjään häviää

Olen ensimmäinen, joka ystäväpiirissä saa vauvan. Olen huomannut, ettei kukaan enää pyydä minua minnekään tai edes kysele kuulumisia. Olen itse soitellut/pistänyt viestin kavereille ja ne on luvanneet tulla käymään, mutta sitten heistä ei ole kuulunut mitään. Enkä viitsi AINA olla se, joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä ja kysyy kuulumisia. Mun viesteihin ei myöskään vastata aina. Olen viimeisilläni ja kukaan ei ole kysynyt kuulumisia. Se tuntuu aika pahalta. Olen ihan sama ihminen kuin ennen raskauttakin. Lisäksi en todellakaan puhu vain raskausjutuista! Olen aidosti kiinnostunut muiden kuulumisista. Surullista on se, että nämä ystävät olen tuntenut 10 vuotta ja tuo käytös on selkeästi raskauden myötä muuttunut. En taida ilmoittaa edes vauvan syntymästä heille kun ei tuon vertaa kiinnosta. Tuntuu se pahalta kun luvataan tulla käymään ja sitten perutaan. Tälläkin hetkellä mies on firman juhlissa ja minä olen yksin kotona. Näin viimeksi kesällä ystäviäni, muistaakseni kesäkuussa. Olen aina yksin tai miehen kanssa.

 

Voi sua Mitä sä niistä, onhan sulla sut.

 

No mukavaa olisi jakaa elämää vielä muiden kanssa! Ikävöin tyttökavereita ja heidän kanssa juttelua, elämän jakamista ja yhdessäoloa. En keksi syytä sille, miksi kaikki on vetäytyneet :/ ...

 

niin siinä käy.. lapsettomat kaverit hävii :hug: tai sitten ei vaan tajuu vauva arkee ja suuttuu kun ei toinen pääse joka paikkaan sillon kun haluis

 

Tiedän tunteen kun sain itse lapset 20 ja 22 vuotiaana ei kaverilla ollut vielä oikeasta miehestäkään tietoa. KAtosivat jonnekkin ja tuntui, että pitivät minua ihan outona lintuna.
Lapsen syntymän jälkeen tuntui, että ne luuli etten minä ole enään minä vaan äiti 24/ 24h vaikka ihan samallainen minä olin äitiydestä huolimatta. Vaikeaa oli kyllä mutta onneksi löytyi lasten kautta uusia kavereita ja nyt lähellä 30v hekin ovat saaneeet lapsia ja tulleet uudestaan läheisemmiksi kavereiksi.

 

niin siinä käy.. lapsettomat kaverit hävii :hug: tai sitten ei vaan tajuu vauva arkee ja suuttuu kun ei toinen pääse joka paikkaan sillon kun haluis

Mutta mä en tajua miksi ne jo raskausaikana häviää . Miksi ei kiinnosta enää vaikka vuosia ollaan tunnettu? Vai mikä kumma tuossa on? Vaikka olen raskaana en tosiaankaan puhu vaan vaipoista tai vauvojen hoidosta. Osa ystävistä vielä on sellaisia, jotka tykkää vauvoista ja haaveilee perheestä, luulisi ettei ne ainakaan häviä kokonaan elämästä :/ ?

 

Olen 23-vuotias eli siis aika nuori ja kaverit saman ikäisiä. Ja heillä ei vielä ole kenelläkään lapsia, moni on kyllä vakituisessa pitemmässä suhteessa.

 

:hug: Noin kävi mullekin. Tai oikeestaan lapsen syntymän jälkeen. Ne ei ilmeisesti tajunnu että lapsella on myös isä, joka voi myös hoitaa.
Mulla nyt yksi kaveri kenen kans pidän ihan säännöllisesti yhteyttä. Ne lapsettomat kaverit eivät varmaan ymmärrä ennen kuin saavat itse lapsia....

 

niin siinä käy.. lapsettomat kaverit hävii :hug: tai sitten ei vaan tajuu vauva arkee ja suuttuu kun ei toinen pääse joka paikkaan sillon kun haluis

Mutta mä en tajua miksi ne jo raskausaikana häviää . Miksi ei kiinnosta enää vaikka vuosia ollaan tunnettu? Vai mikä kumma tuossa on? Vaikka olen raskaana en tosiaankaan puhu vaan vaipoista tai vauvojen hoidosta. Osa ystävistä vielä on sellaisia, jotka tykkää vauvoista ja haaveilee perheestä, luulisi ettei ne ainakaan häviä kokonaan elämästä :/ ?

no mulla on ainakin hävinnyt elämästä ihan kokonaan. tai miten sen nyt ottaa, nyt ei vuoteen olla puhuttu, ja nähtykin on vain "pakon edessä". olisi tosi kiva tietää, mitä oikein tapahtui, mutta eipä siihen vastausta saa. ihmiset on outoja, en osaa muuta todeta.

 

:hug: , meilläkin miehen kanssa osa kavereista katosi odotusaikana. Oon aatellu että ei ne ollu aidosti sitten meijän ystäviä tai sitten olivat katellisia esim. jos itse olisivat halunneet lapsia. Nyttemmin ollaan saatu paljon uusia ystäviä. Olimme silloin molemmat nuoria 22-v ja samoin monet ystävistä.

 

Samoin kävi mun kavereiden kanssa.. Vain pari pitää yhteyttä.. toinen lapseni kummi (liekö muuten pitäis). Olin 23v lapsen synnyttyä. Parilla kaverilla vaan ennestään lapsia.

 

Tiedän tunteen kun sain itse lapset 20 ja 22 vuotiaana ei kaverilla ollut vielä oikeasta miehestäkään tietoa. KAtosivat jonnekkin ja tuntui, että pitivät minua ihan outona lintuna.
Lapsen syntymän jälkeen tuntui, että ne luuli etten minä ole enään minä vaan äiti 24/ 24h vaikka ihan samallainen minä olin äitiydestä huolimatta. Vaikeaa oli kyllä mutta onneksi löytyi lasten kautta uusia kavereita ja nyt lähellä 30v hekin ovat saaneeet lapsia ja tulleet uudestaan läheisemmiksi kavereiksi.

tähän peesi...ihan kuin itselläni

 

Ihan sama juttu aikoinaan meillä kun esikoista odotin. Kaikki vanhat kaverit jäi melkein siitä paikasta kun raskaudesta kerroin.
No, onneksi sain jo odotusaikana uusia muista tulevista tai jo äideistä, enkä ole jaksanut enää vanhojen "ystävien" perään huudella.

 

Mutta mitä ne kaverit ajattelee? Miksi raskaana oleva ei enää kiinnosta ystävänä? eihän yleensä ystäviä jätetä muissakaan elämäntilanteissa, miksihän raskaus ja äitiys on sellainen? Aika monella näköjään vastaavia kokemuksia :/

 

MMeillä kävi kans noin. Kun ei enää juossut baareissa, ei kelvannut muuallekkaan. Nyt kavereilla vauvoja, ihmettelevät kun ei käydä. Käydäänhän me, mut ny kun oma muksu sen ikäinen että kaipaa toimintaa, käydään urheilemassa, harrastuksissa yhdessä, ei aikaa aina kauheesti ole, eikä muksua itseasiassa kiinnosta lähteä istumaan johonkin sohvanreunalle ja olemaan hiljaa kun vauva nukkuu.

 

Ma ehka saattaisin vetaytya jos joku mun kaveri tulis raskaaksi, koska ahdistais niin paljon, kun en ite ole viela raskaana, mutta koko ajan yritan ja haluaisin olla :|

Toivottavasti sa loydat ainakin uusia ystavia sitten lapsen myota! :flower:

 

Mulle kävi myös noin! Kun aloin odottamaan toista lasta niin eivät edes onnitelleet, ystävyys jäi sitten minunkin osaltani jo siihen :/
Olen hankkinut ystäviä joilla on lapsia, ei ole entisiä ikävä.

 

Olen huomannut ihan saman. Ja mulla ja kavereilla on sentään ikää jo 30+. Eniten ottaa päähän se, että olen itse tukenut toista näistä kavereista läpi monivuotisen miesongelmaviidakon johon kuului useasti myös se, että kävin häntä lohduttamassa kotona mihin aikaan tahansa kun soitti puoli-itsetuhoisia puheluita... Nyt kun itse ehkä kaipaisi keskustelukaveria (varsinkin kun kaveri itse on gynekologi!) raskauden aikana niin eipä tuo ikinä soita ja harvakseltaan edes vastaa puheluihin...

 

Mä en vaan tajua, eikö niitä kiinnosta kun ystävä tulee äidiksi, onko se jotenkin vastenmielistä? Olen vaan nyt pettynyt ja yksinäinen! Toivottavasti joskus saa ystäviä vaikka muista äideistä..

Aiemmin ollaan pidetty yhtä kaikenlaisissa elämäntilanteissa (pettämiskriisit, masennukset, huolet ja ilot ym.. puitu yhdessä..) :/ .

 

niin siinä käy.. lapsettomat kaverit hävii :hug: tai sitten ei vaan tajuu vauva arkee ja suuttuu kun ei toinen pääse joka paikkaan sillon kun haluis

Mulle kävi näin

 

No mukavaa olisi jakaa elämää vielä muiden kanssa! Ikävöin tyttökavereita ja heidän kanssa juttelua, elämän jakamista ja yhdessäoloa. En keksi syytä sille, miksi kaikki on vetäytyneet :/ ...

Jospa pelkäävät että et osaa puhua mistään muusta kun vauvasta, mahasta ja synnytyksestä... heillä kun ei kokemusta ole niin tuskin kiinnostaa...

 

No mukavaa olisi jakaa elämää vielä muiden kanssa! Ikävöin tyttökavereita ja heidän kanssa juttelua, elämän jakamista ja yhdessäoloa. En keksi syytä sille, miksi kaikki on vetäytyneet :/ ...

Jospa pelkäävät että et osaa puhua mistään muusta kun vauvasta, mahasta ja synnytyksestä... heillä kun ei kokemusta ole niin tuskin kiinnostaa...

Mutta kun olen heille soittanut niin oikeastaan tästä raskaudesta ei ole puhuttu ollenkaan.. eivät ole kysyneet niin en ole väkisin kertonut. Ollaan puhuttu muista asioista ja olen kysellyt heidän kuulumisia jne.. Minun kuulumiset ei kiinnosta, enkä niitä ole pakolla tuputtanutkaan (siis vauvaan liittyviä kuulumisia). No, ehkä ne siitä huolimatta luulee mun olevan nykyään jotenkin eri ihminen..

 

Tuttua. Sain lapsen kaveripiirin ensimmäisenä ja moni kaveri jäi.

 

Niin, mun yksi tuttu sanoi aikoinaan, että ärsyttää, kun ihmiset saa lapsia, niin ne ei muusta enää puhukaan. Mä sanoin sille, että etkö ajattele asiaa koskaan toisin päin, että toisten mielestä sun ravintola/ryyppyreissut voi olla tylsää kuultavaa :headwall: Mutta se on vaan elämää kuulemma. Kuka jaksaa kuunnella vauvojen kakka-ja röyhtäsyjuttuja..

No just. Ei mulla ainakaan ole koskaan tapana ollut puhua mistään kakka ym, jutuista.

Sellanenkin tuli mieleen, että soitin silloiselle parhaalle kaverilleni sairaalan puhelinkioskista, kun esikoinen syntyi. Onneksi olkoon, kuului luurista. Sitten monen minuutin litania sen opiskeluista ja muista jutuista. Tuli silloin sellainen olo, että sori kun ilmoitin vauvasta, kun ei yhtään kiinnosta. Huvitti vähiä rahoja tuhlata kuuntelemalla toisen opiskelujuttuja, kun tarkoitus oli soittaa useammalle ja muutenkin ymmärrettävästi omat hormooniajatukset oli just sillä hetkellä ihan muissa maailmoissa. Onneksi puhelun sai lopettaa kesken, että vauva itkee, moi.