Raskaus, vartalo ja kauneus

Miltä teistä muista tuntuu nämä kaikki muutokset, ja onko niitä tullut paljon?
Tietenkin vauvamasu tulee kaikille, mutta lisäksi ainakin mulle tullut:
-tähän mennessä 12kg lisää (aluksi oli 52 kg, nyt 64kg)
-pylly levinnyt ihan mielettömän paljon
-kasvot yms. turvonneet
-tissit ei oo kasvaneet yhtään
-kasvot täynnä finnejä, erityisesti suun ympäryys
-hiuksia lähtee tosi paljon
-maha täynnä karvaa
-ennen meni koko 34, nyt 38
-en rusketu ollenkaan

positiivisena
-ihana vauvamasuni
-ei arven arpea misään (koputan puuta)
-sääreni ovat edelleen sutjakassa kunnossa
-rintojen pienuus on toisaalta hyvä asia, koska eivät sitten ehkä menetä muotoaansa niin paljon
-mies jaksaa silti rakastaa ja kehua

En nyt kaipaa mitään voivottelua, että vauva tärkein, luonnollisesti hän on tämän projektin ydin, mutta... Palautuukohan tästä ikinä entiselleen?

 

Miks pitäis palautua ihan entiselleen?

Mulle raskausarvet on kunnia-arpia ja muotojen runsastuminenkin lisää naisellisuutta. Toki kuppikoon kasvu kolmella koolla jo ennestään kookaspoviselle on myös hankala juttu, mut osasyynä mulla on synnytyksen jälkeen kertyneet kilot... Kun en allergiaoireilun aiheuttamien yölevottomuuksien aikaan jaksanu panostaa terveelliseen ja säännölliseen syömiseen ja liikuntaan. Kiloja ehdin kuiten pudotella myöhemminkin ja kropan muuttuminen kuuluu mun mielestä asiaan.

Olihan se synnytyksen jälkeen melkonen sopeutuminen ennen kun aloin tykätä muuttuneesta vartalostani. Omasta asenteesta se kuiten on pitkälle kiinni oppiiko koskaan muutosta hyväksymään... Kannattaa olla itelleen armollinen ja keskittyä positiivisiin juttuihin.

 

No tottakai tää kaikki vitun ihana kropan muuttuminen kuuluu asiaan, mut se on eri asia tuntuuko se oikeesti kivalle... ja voin sanoo, et EI tunnu, ei tässä oo mitään kivaa ja miksi pitäisikään olla, kyllä se lapsi sieltä tulee tykkäsin minä ihanista kehooni kertyneistä läskeistä ja finneistä, jotka niin kauniisti loistaa yön pimeydessä...

Oon kärttynen tänää
:kieh:
Rinzessa ja papu rv.21+6

 

Minulle ei esikoista odottaessa juuri muutoksia tullut, muuta kuin että oli paisunut olo 10 kilon vuoksi. Jotka lähtivät pois ekstroineen ja mahakin palautui ihan ennalleen. Nyt rv26 ja sama juttu, ei ole ulkoisia muutoksia. Kyllä siitä voi ihan ennalleenkin palautua

 

Minä puolestani olin paisuksissa (=lihava) ennen raskauksia ja nyt ennen tätä raskautta saavutin normaalipainon. Nahka on siis levinnyt jo aiemmin, arvet ovat tallella valenneilla, rinnat roikkuvat majavahäntinä. Nyt kuitenkin nautin olostani (en niinkään kropastani, jos liikoja tutkiskelen), sillä tämän raskauden lopussa olen edelleen huimasti keveämpi ja siten myös mieleltäni paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi pari vuotta sitten.

 

Ja mä todellakin aion palautua tästä, sillä musta ei ole millään tapaa kunniallista jäädä rumaksi ja lihavaksi siksi kun on saanut lapsen. Perkuleen huono tekosyy olla tekemättä ittelleen mitään siksi, et nää ois jotain kunniakiloja... Ei oo tosiaan yhtään kunniallista olla ruma vain siksi et on lapsi, yööööök, mä en aio...

urgh :kieh: en ymmärrä marttyyrimeininkiä, et ah musta on niiiiin ihana lihoa, kun saan lapsen, mä niin nautin näistä arvista ja venyneestä nahkasta, on kaunista... YÖK :x

Huonolla tuulella Rinzessa ja papuRinssi rv.21+6

 

'kunniallista jäädä rumaksi ja lihavaksi siksi kun on saanut lapsen'

mä en ainakaan omasta mielestäni ole ruma ja lihava raskaana.. Rakastan vauvamahaani ja mun mielestä toi oli Rinzessalta kyllä niiiiin lapsellista tekstiä...

Itsellä ei ole tullut xtra kiloja muuta kuin ne mitä vauva on tuonut ja vaikka jotain jäis raskauden jälkeen niin en omasta mielestäni silti ole ruma ja lihava.

Elämässä on niin paljon muutakin kun roikkuvien tissien, raskausarpien tai parin liikakilon pähkäily! Kunniasta viis

Oiskohan pitänyt ehkä miettiä ennen raskautta että kannattaako tähän projektiin ryhtyä jos pääasia on oma timmi masu...?
Rinzessa sun tekstistästäs 'jokseenkin' paistaa läpi sun nuori ikäs!


Ikäloppu 22v-Tini+Pingu rv 30+6

 

Mie oon aina ollut hoikka, lihaksikas ja "ideaalimitoissa". Kyl se vaan jotenkin ottaa koville, kun näitä muutoksia tulee Siis vauvamaha on ihana, mutta kun tuntuu siltä, ettei se näytä vauvamahalta, vaan lähinnä läskiltä. Ei voi enää käyttää samoja paitoja kun ennen, ja aina jotenkin ahdistaa etsiä vaan löysiä tunikoja kaapista ja kaupoista. Yhtäkkiä ei ookaan enää vaatteita, kun ennen oli vaikka jokaiselle vuoden päivälle omansa (no melkein ).. ja se kiukuttaa. Mies jaksaa kyllä muistuttaa, miten ihana, seksikäs ja kaunis olen.

Mielestäni taas näytän vähintäänkin muumimammalta/ryhävalaalta



Muutokset mitä raskauden aikana tulevat ovat suuria, ja jokainen nainen taitaa reagoida omiinsa vähän eri lailla kun toinen. Mie en tunne enää oloani kovin seksikkääksi, mutta onneksi tosissaan mies edelleen pitää minua upeana <3 Muulla ei sitten väliä olekaan! Tämä lapsi on ihana, rakastettu ja odotettu, ja minun vartaloni on kyllä niin toissijainen asia kuin vaan voi olla. Nyt raskauden aikana olen koti lapselleni, ja imetyksen aikana vauvan tärkein ruoanlähde. Vasta sen jälkeen voin ajatella omia muotojani, ja entiselleen palautumista.

Tämä vauva on tärkein ja aivan jokaisen kilon/arven/muun muutoksen arvoinen. Ei minun tarvitse nyt olla seksisymboli Olen äiti, ja kaunis nyt vähän erilaisella tavalla kuin ennen. Vaikkei minusta ihan aina siltä tunnukaan

DD ja pieni potkuri 15+2 :heart:

 

pakko peesailla Tinii...tosin mä oon vielä "vanhempi" kun sä
Tuskin kukaan niistä kiloista, arvista ja venyneestä nahasta nauttii, mutta se on joskus lapsen hankinnan myötä tuskallinen tosi-asia.
Itse olen ollut niin onnekas että olen kyseisiltä asioilta välttynyt, ja varmasti jokainen joka kokee olonsa raskauden jälkeen ns. "rumaksi" myös tekee asialle jotain mutta useimmille meistä se on vaan semmonen juttu, että sillon ei ehkä enää välitä niin paljoa siitä että kehtaako sitä pyykkilautavatsaa esitellä rannalla pikkupikku-bikineissä.
Raskaus kestää kuitenkin vaan niin lyhyen ajan naisen elämästä, koittakaa mammat jaksaa, kyllä te niistä kiloista eroon pääsette jos haluatte ja cora85 ennalleenkin voi palautua

d. ja pipana 31+0
muoks. DD sinähän oot vieläkin hoikka kun mikä, ja kaunis masu sulla on eikä mikään läski
Asiaa puhuit sinäkin, omia muotojaan ehtii myöhemminkin parannella

 

toi oli mun mielipide... ja se nyt on itsestään selvyys että kroppa muuttuu, mutta tarviiko siitä tykätä? Ja mun intresseihin ei kuulu olla miesten mieleen, pääasia, että itse viihdyn ja en viihdy valaana vaikka lapsi on tärkein mun elämässä jo nyt. Kuka on sanonut, että pääasiana on joku timmi masu, totta hemmetissä maha kasvaa kun on raskaana, mut ei siitä silti tarvii nauttia, jos se ei tunnu hyvälle. Ei se mitenkään vähennä mun rakkautta lapseeni. Ja mä todellakin olen ruma raskaana, naama täys finnejä ja rasva lisääntyy väkisin ja en pidä siitä. Ja sekin voi jäädä tosiasiaksi, että nahka jää löllöks, mut ei siit tarvii pitää. Mä ainaki teen kaikkeni pääsisin jotenkin edes kuosiin, se on itsestään huolta pitämistä. Ja sekään ei vähennä rakkautta lapseeni, jos haluan olla olemassa vielä lapsen synymänkin jälkeen.

Tarviiko heti ilkkua, jos tääl kysytään mielipidettä... toi on mun mielipide eikä yhtään sen väärempi, kun teidän muidenkaan onnellisesti paisuvien mielipiteet.

Ja onneksi olen nuorempi, kun nykyisin omahyväiset rakennan uraani yli 3kymppiset niin palaudun paremmin, kun on vielä iho kimmoisa eikä vanha...

 

Mielenkiintoinen pino...Täällä ollaan kanssa hoikemmasta päästä ja yllätyksekseni olen aivan haltioissani pyöristyvästä vatsastani Vaikka viikkoja vasta 13+2 on jo selkeä pallo pumsahtanut esiin. Finnejäkin tulee vaikka millasia moukuroita mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, mutta olen vain tyytyväinen, että konkreettisia muutoksia tapahtuu.On kaikki niin paljon todellisempaa =) Parasta on rintojen "huima" kasvu, A-kupitkin kerrankin täynnä.Tästäkin olen aivan haltioissani!

Kaikilla on mielestäni ihan täysi oikeus sanoa omat mielipiteensä asiasta kun asiasta! Tämä on kuitenkin niin fiksu keskustelupalsta ettei täällä ainakaan hyökätä kenenkään "kimppuun", eikös? =) Ihanan aurinkoista illan jatkoja kaikille!

Toive81 ja ihana pullottava mini 13+2

 

Esikoisesta ainoa mikä muuttui oli tissit, eli mun ennen niin kauniin pyöreät rinnat muistuttaa tällähetkellä lähinnä kahta patalappua :ashamed: No se oli kuitenkin mulla tiedossa jo ennen raskautta, joten en sitä niin säikähtänyt. Maha mulla hävisi saman tien synnytyksen jälkeen, eikä siihen todellakaan jäänyt mitään roikkuvaa etureppua. Tosin esikoisen odotusaikana mulla oli muutenkin todella pieni maha ja sairaalasta kotiuduttuani painoakin oli n.10 kiloa vähemmän kun ennen raskautta.

Nyt kun odotan toista, on rinnatkin saanut taas välillä VÄHÄN täytettä, mutta tiedän taas jo etukäteen, että viimeistään sitten kun imetys loppuu niin nää on kahta kauheemmat patalaput. Maha mulla ei taaskaan ole mikään kauheen iso ja lantioon /takapuoleen mulla ei ole koskaan raskaudet vaikuttaneet.

Onneks me vanhennutaan ja rupsahdetaan tuon ukkokullan kanssa rinta rinnan molemmat, niin ei tää niin pahalta tunnu :heart:

 

Mielenkiintoista... Mä en millään tavalla ajattele, etteikö tämä kaikki paisuminen kuuluisi äitiyteen ja elämään. Äitiys on mielestäni kaunein asia, mitä voi olla. Mutta eikö saa silti huolehtia kehostaan? Mun mielestä on ihan tervettä myös tietyssä määrin ajatella itseään. Tärkeintä on se, että voi hyvin. Ja jos tietää voivansa hyvin tietyn kokoisena, niin miksi ei saisi siihen kokoon takaisin pyrkiä...!? Kaikista eniten mua ärsyttää sellainen, että lihotaan tietyn kokoiseksi ja väitetään, että näin on hyvä ja sitten koko ajan kuit. valitetaan, kun on huono olla ja voi kun laihtuis...
Mielesäni tää ei oo mikään ikäkysymys. Mun mielestä voi olla hyvä äiti, vaikka ajtteleekin palautumista ja tulevaa jo nyt. Rajansa murehtimisellakin tietysti. Kyllä mä olen aina tykännyt näyttää hyvältä ja timmiltä, eikä niiden asioiden välttämättä tarvitse muuttua tulevaisuudessa.
Ennemminkin on mun mielestä normaalia mietiä näitä asioita, tavallaan vasta nyt kehityn työstä naiseksi. Kropan muodot ja arvetkin ovat osa tätä elämän etenemistä, joka nyt muutoksen edessä mietityttää...

Cora, kohta 23v.

 

cora85: Olen asiasta pitkälti samaa mieltä kuin sinäkin Kyllä minäkin pyrin saamaan kroppani ennalleen synnytyksen ja imetyksen jälkeen. En minäkään nää syytä tahallaan hyväksyä rumempaa olomuotoa, jos kerta asialle voi tehdä jotakin. Minä haluan olla terve, ja niin hyvännäköinen kun vain minulle on mahdollista. Raskauden mukanaan tuomat ulkonäön muutokset eivät varsinaisesti haittaa, ja todellakin kuuluvat äitiyteen, mutta ei se sitä tarkoita ettenkö haluaisi tavoitella entistä hehkeyttäni sitten kun se taas on mahdollista

daydreams: Sinäkin puhut täyttä asiaa. Ja kiitos kauniista sanoista, tuli oikeasti hyvä mieli =)

 

mutta mun mielipide ei sitte kelpaa vai :headwall:

 

mutta mun mielipide ei sitte kelpaa vai :headwall:

Mitä sä nyt mesoot? Ei se ole sitä etteikö "kelpaa", vaan ei tähän astisista kommentoijista kukaan ole ollut kanssasi samaa mieltä.

 

no ihan samaa puhuin ku cora85.... mut miten vaaaaa :headwall: :headwall:

 

Ja tässähän kysyttiin mitä mieltä itte on kyseisestä asiasta juuri omalla kohdalla, eikä siitä, että mitä mieltä muut on, joten siin mun mielipide, eikä mua liikuta teidän mielipiteet mun mielipiteestä... kiva jos viihdytte raskausarvissanne :snotty:

 

Mielenkiintoinen pino toden totta!

Mulla ehkä eniten harmittaa pahasti arpeutunut vatsani... Nehän ei enää palaudu ennalleen ja jo entisen ylipainon vuoksi voi olla ikävä tutustua roikkuvaan ja löysään vatsanseutuun. Kauhean monet korostaa (siis ei palstalla vaan "oikeessa elämässä"), että nyt pitää nauttia, kun on raskaana. Ja tokihan tästä nautitaan kaikista kivuista ja muutoksista huolimatta. Mutta ei ole joka hetki ihana olo, kun on paljon turvotusta ja kaksoisleuka paisunut vähän, hiukset oudon raskaat ja lättänät. Kaiken tämän kestää mielihyvin lapsen vuoksi ja uudenlainen kauneuskäsitys ehkä pääsee valloilleen, kun esim. juuri raskausarville ei mitään voi. Minulla on myös tavoitteena raskauden ja imetyksen jälkeen jatkaa ennen raskautta hyvin mennyttä painon pudottamista ja sitä kautta pitää huolta itsestäni. =)

Ihania kesäpäiviä kaikenkokoisille ja -näköisille odottajille! :flower:

Mayah ja Pikkuinen 28+2 :heart:

 

Rinzessa: Ei varmaankaan kannata niin kovasti provosoitua, eihän kukaan täällä taida raskausarvissaan liiemmin viihtyä. Ilman niitä olisi varmasti mukavampi odottaa. Pointti taitaa olla, että muutoksia tapahtuu, eikä se ole pääasia tässä. Että nainen muuttuu äitiyden myötä myös fyysisesti ja ehkäpä se on ihan ok.

 

urgh, mulla nyt ylipäätään tänää nii hemmetin huono päivä, että ei mun juttuja ees kannata lukee... :$

 

ja jokunen nyt vaan anto ymmärtää, että on ah niin ihanaa, kun tulee raskausarpia, et ois ihan kunnia asia suorastaan...

mut ihan sama, mun ei kannata tänää tääl nyt kirjotella, ku mul on seiväs juurtunu syvälle pyllyyn :kieh:

 

toi oli mun mielipide... ja se nyt on itsestään selvyys että kroppa muuttuu, mutta tarviiko siitä tykätä? Ja mun intresseihin ei kuulu olla miesten mieleen, pääasia, että itse viihdyn ja en viihdy valaana vaikka lapsi on tärkein mun elämässä jo nyt. Kuka on sanonut, että pääasiana on joku timmi masu, totta hemmetissä maha kasvaa kun on raskaana, mut ei siitä silti tarvii nauttia, jos se ei tunnu hyvälle. Ei se mitenkään vähennä mun rakkautta lapseeni. Ja mä todellakin olen ruma raskaana, naama täys finnejä ja rasva lisääntyy väkisin ja en pidä siitä. Ja sekin voi jäädä tosiasiaksi, että nahka jää löllöks, mut ei siit tarvii pitää. Mä ainaki teen kaikkeni pääsisin jotenkin edes kuosiin, se on itsestään huolta pitämistä. Ja sekään ei vähennä rakkautta lapseeni, jos haluan olla olemassa vielä lapsen synymänkin jälkeen.

Tarviiko heti ilkkua, jos tääl kysytään mielipidettä... toi on mun mielipide eikä yhtään sen väärempi, kun teidän muidenkaan onnellisesti paisuvien mielipiteet.

Ja onneksi olen nuorempi, kun nykyisin omahyväiset rakennan uraani yli 3kymppiset niin palaudun paremmin, kun on vielä iho kimmoisa eikä vanha...

Hei, kai sä kuitenkin nuoresta ja ei-omahyväisestä (?) asenteesta huolimatta ymmärrät sen, että kaikki eivät saa lapsia alle 30-kymppisenä vaikka miten haluaisivat. Aika kovaa tekstiä. Mielipiteitä saa olla kaikilla, mutta käytöstavat on hyvä muistaa vaikka olis miten huono päivä.

t. uraa luonut, omasta tahdostaan vasta yli 30-kymppisenä esikoisen saanut äiti joka ei ole tyytyväinen raskauden tuomiin muutoksiin kropassaan - ja joka ei ole pitänyt itsestään hyvää huolta ja saanut kroppaa takaisin entisiin mittoihin

 

kylläpäs sitä nyt provosoiduttiin...tuskin kukaan väittikään että on mahtavaa lihoa, ja saada raskausarpia ja mitä lie, vaan että niiden kanssakin voi elää jos niistä ei eroon pääse.Toki varmasti lähes jokainen meistä yrittää palautua mahdollisimman hyvin entisiin mittoihin jos tuntuu ettei ole tyytyväinen raskauden, synnytyksen ja imetyksen tuomiin muutoksiin.
DD tuota juuri hainkin että jokainen yrittää varmaankin olla niin hyvännäköinen ja tuntea itsensä hyväksi omassa kehossaan kuin mahdollista,joillekin siihen kuuluu laihduttamista, jotkut taas tuntee olonsa ihan hyväksi vaikka muutama liikakilo jäiski.
cora85 on se tottakai hyväkin ajatella jo nyt että mites sitten synnytyksen jälkeen, ja ajattelen itsekin, niinkuin sanoit, ei se kenestäkään ainakaan huonoa äitiä tee, todellakaan!Ja ei oo ikäkysymys, mut joskus kyllä huomaa että munkin ikäset on enemmän huolissaan siitä "rupsahtavasta" vartalosta kun mistään muusta raskauden tuomasta muutoksesta...niitä henkilöitä varmaan löytyy yhtälailla niin vanhoissa kuin nuorissakin!
Ja jokasella tietenkin ne omat mielipiteet ja omat asenteet tähänkin asiaan.

 

Minusta taas on ihan hyvä purkaa negatiivisiakin tunteita omaa vartaloa kohtaan. Toisilla kroppa on tärkeä osa identiteettiä ja minäkuvaa, esim. jos on ollut vuosia hoikka ja mahtunut 34 koon vaatteisiin, voi lihominen ym. aiheuttaa raskausaikana myös ikäviä tunteita. Samalla voi jopa toisaalta tuntea ylpeyttä pyöreästä vatsasta, mutta silti surra myös menetettyä "seksikkyyttä" tai hoikkuutta tms..

Minusta on hieman tekopyhää kauhistella, jos joku ei pidä vartalostaan raskausaikana. Kyse näissä tapauksissa harvemmin kuitenkaan on siitä, että lapsi ei olisi toivottu tms.. Kaikkihan tajuaa, että vartalon muuttuminen kuuluu asiaan, ja tiesi sen jo etukäteen. Minusta tämmöiset palstat on hyvä olla senkin takia, että täällä voi purkaa asioita, joita ei tosielämässä kehtaa paatostaa, koska se ei ole "korrektia". Sitä paitsi nykyään yhteiskuntakin sysää tuota hoikkaa naiskuvaa, joten senkin takia toisilla voi olla hankalampi mukautua erilaiseen olemukseen. Äideillekin kasataan jo odotusaikana paineita esim. "älä liho liikaa", "näin palaat entisiin mittoihin", "odottava äiti on kauneimmillaan (ja samassa mainoksessa esiintyykin joku kauniskasvoinen malli, joka on lihonut vain pienen vatsakummun verran). Pahinta on mielestäni kuitenkin ajatukset, joita "ei saa olla", lieneekö se jotain äitimyyttiä. Esim. negatiiviset tunteet tulevaa lasta kohtaan ja vartaloa kohtaan näkyvät olevan joitain myyttejä -> jos joku erehtyy purkamaan tunteitaan, tulee paikalle porukkaa taivastelemaan. En puhu nyt edes tästä keskustelusta, vaan yleisesti tästä äitiyden maailmasta. Taivastelu jatkuu sitten lapsen synnyttyä: lasta pitää imettää pitkään, lasta ei saa viedä aikaisin hoitoon, liian aikaisin bilettämään lähtevä äiti on huono äiti jne..