Raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti

Viehinen lukee vauvakirjaa odottaville äideille ja aiheista kiinnostuneille, osa 1. Keskusteluun saa yhtyä

Asuinkaupungin, työpaikan, jopa miehen vaihtaminen edustavat tuskin havaittavaa värähdystä Richterin asteikolla verrattuna siihen emäkallion järähtelyyn, jonka äidiksi tuleminen aiheuttaa. Voit samantien ryhtyä totuttelemaan ajatukseen, sillä kun raskaustestissä näkyy tuo ohut viiva, joka huutaa "Positiivinen!", ei elämäsi palaa enää ennalleen. Ruumiisi muuttuu, asioiden tärkeysjärjestys muuttuu ja monet ihmissuhteesi muuttuvat myös.

 

mulla muuttui kaveripiiri, elämänarvot, ja ihan kirjaimellisesti kaikki, paitsi parisuhde pysyi samana (joskin tässäkin oli kriiisiä)

 

Kyllä äitiys muuttaa paljon. Mua vähän kummastuttaa nykyinen etenkin julkkisten tapa kailottaa lehdissä että "äitiys ei muuttanut mitään, elän samanlaista elämää kuin ennenkin". Tottakai äitiys muuttaa, sen pitääkin muuttaa. Muutos tunnutaan käsittävän aina tässä yhteydessä huonona asiana. Olen kuullut jopa väittämän että kun lapsi syntyy, elämä pysähtyy. Hitot se mitään pysähdy. Se jatkuu. Erilaisena varmasti kuin ennen mutta ei välttämättä yhtään huonompana. Me ainakin ollaan miehen kanssa nautittu elämästä kovasti nyt lapsen kanssakin, väittäisin jopa että enemmän kuin edeltävästä lapsettomasta elämästä.

Juups, kunhan naputtelin jotain.

 

Nooh... yleistää ei voi, eipä tämä minun elämä tästä ole hirveästi miksikään muuttunut Vaikka koko ajan on saanut kuulla että no odotas vaan kohta ja odotas taas kohta ja no kohta viimeistään sitä ja tätä.. plääh. rv32+3

 

Niin ja Tumpula, miksei saisi sanoa ettei äitiys ole muuttanut mitään ja että elää samanlaista elämää kuin ennenkin. Onko heillä vain oikeus puhua asiasta, jotka kokevat ne muutokset?

 

\

Niin ja Tumpula, miksei saisi sanoa ettei äitiys ole muuttanut mitään ja että elää samanlaista elämää kuin ennenkin. Onko heillä vain oikeus puhua asiasta, jotka kokevat ne muutokset?

Saa toki sanoa. Mä en vaan voi uskoa ettei äitiys mitään muuttaisi. Tai tietysti jos viedään muksua heti hoitoon että päästään jatkamaan elämää niin sitten kai... Tai jos elämää jatketaan vain omilla ehdoilla eikä lapsen ehdoilla.
Jokainen tavallaan. Mä otin muutokset ihan mielelläni vastaan.

 

Mutta kun se ei ole uskon asia, vaan ihmiset suhtautuu näihin (ns.) muutoksiin eri tavalla. Toisille ne vaan eivät ole sellaisia asioita, että niitä kokisi edes minään muutoksina, vaikka ne lapset jaloissa alkavatkin pyöriä. Ei sitä kukaan muu tiedä kuin ihminen itse, muuttaako jotain vai ei..

 

\

Nooh... yleistää ei voi, eipä tämä minun elämä tästä ole hirveästi miksikään muuttunut Vaikka koko ajan on saanut kuulla että no odotas vaan kohta ja odotas taas kohta ja no kohta viimeistään sitä ja tätä.. plääh. rv32+3

Emilyn, ethän sinä vielä olekaan äiti.. Jos esikoistasi odotat. Niin et sinä voi sanoa vielä ettei äitiys ole muuttanut elämääsi.. Sano niin vuoden päästä

 

\

Mutta kun se ei ole uskon asia, vaan ihmiset suhtautuu näihin (ns.) muutoksiin eri tavalla. Toisille ne vaan eivät ole sellaisia asioita, että niitä kokisi edes minään muutoksina, vaikka ne lapset jaloissa alkavatkin pyöriä. Ei sitä kukaan muu tiedä kuin ihminen itse, muuttaako jotain vai ei..

No, pidä sä kantasi. Mä pidän omani. En nyt jaksa väitellä sun kanssa tälläisestä... Muutos on muutos, kokee sen sellaisena tai sitten ei...

 

Eikös tämän ketjun aiheenakin ole että raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti ja tiettävästi olen jo aika pitkällä raskautta

Joo, ilomielin voin tulla vuoden päästä kertomaan että samanlaista elämää vietän kuin ennenkin. En kuulu niihin marttyyriäiteihin, jotka jämähtävät neljän seinän sisälle eivätkä enää ikinä pääse minnekään eivätkä ikinä voi enää tehdä mitään kun on se pyhä lapsi jota ei raaskita antaa edes isälle hoitoon. Ja vetäkööt joku herneet nenäänsä tuosta lauseesta, jos haluaa alkaa tulkita sitä eri tavalla kuin mitä siinä lukee.

 

Toki voit Tumpula pitää kantasi, mutta musta olis vaan positiivista jos ihmiset kykenisivät ymmärtämään ettei ole yhtä ainoaa tapaa joka koskisi kaikkia.. vinkkinä vaan sullekin, voisit avartaa näkemyksiäsi ja suvaita myös muita B)

 

\

Toki voit Tumpula pitää kantasi, mutta musta olis vaan positiivista jos ihmiset kykenisivät ymmärtämään ettei ole yhtä ainoaa tapaa joka koskisi kaikkia.. vinkkinä vaan sullekin, voisit avartaa näkemyksiäsi ja suvaita myös muita B)

Puhu mun suvaitsevaisuudesta vasta kun tunnet mut, jookos. Ei kannata parin viestin perusteella tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä siitä millainen ihminen mä olen. B)

Puhuttiinkohan me edes samasta asiasta... Ei raskaus vielä juuri mitään muuta mutta se raskauden päättyminen eli vauvan syntymä minun mielestäni muuttaa paljonkin.

 

\

En kuulu niihin marttyyriäiteihin, jotka jämähtävät neljän seinän sisälle eivätkä enää ikinä pääse minnekään eivätkä ikinä voi enää tehdä mitään kun on se pyhä lapsi jota ei raaskita antaa edes isälle hoitoon. Ja vetäkööt joku herneet nenäänsä tuosta lauseesta, jos haluaa alkaa tulkita sitä eri tavalla kuin mitä siinä lukee.

Suosittelen sullekin sitä suvaitsevaisuutta vähän.

 

Ainaki mun kohdalla iso muutos lapsen tulossa on jo se, että aikasemmin oon tehny kahta työtä, noin 60-70 tuntii töitä viikossa. Nyt oon sit yhtäkkii äitiyslomalla, enkä töissä. Et kai sullaki Emilyn ainaki se elämässä muuttuu, jos oot töissä käyny. Ja nyt voin tehä oikeestaan mitä vaan, millon vaan ja lähtee minne tahansa. Sit ku vauva tulee ni pitää kuitenki vähän elää myös sen rytmien mukaan, ei ainakaan ihan pientä voi minne tahansa raahata...

 

Suvaitsevainen kyllä olen, mutta marttyyriäidillä tarkoitin sellaista tapausta joita varmasti on enemmänkin kuin mm. eräs henkilö lähipiirissäni, jonka mielestä lapsi rajoittaa niiiiin hirveästi menoja mutta samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei vaan tule lähdettyä minnekään. Hivenen ristiriitaista?

Ja eihän tuohon äitiyden tuomiin muutoksiin tarvitse minun edes sitä äitiyttä kokea, kuten sanoitkin, johan nämä monet julkkiksetkin ovat sen sanoneet, ettei elämä ole muuttunut ja monet myös näillä palstoilla, ihmettelen vaan miksi jotkut sitten vänkäävät vastaan että kyllä se sun elämäsi on nyt muuttunut sillä ja tällä tavalla.

Ja tosiaan tässä oli alunperin kyse niistä raskauden tuomista muutoksista, niin sain jo ennen raskauttakin kuulla että sitten kun olet raskaana niin sitä ja tätä.. sitten kun ei ole näitä "sitäjatätä" tapahtunut niin koko ajan on joku valistanut, että no kunhan olet pidemmällä raskaudessa niin sitten viimeistään sitäjatätä.. täytyy sit varmaan synnärillä kysyä, että no millos nyt sitäjatätä tapahtuu

Sorry, mutta yleistäminen ja tuputtaminen vaan ärsyttää etenkin kun sitä tehdään oikeassa elämässäkin omalle kohdalle.

 

\

Ainaki mun kohdalla iso muutos lapsen tulossa on jo se, että aikasemmin oon tehny kahta työtä, noin 60-70 tuntii töitä viikossa. Nyt oon sit yhtäkkii äitiyslomalla, enkä töissä. Et kai sullaki Emilyn ainaki se elämässä muuttuu, jos oot töissä käyny. Ja nyt voin tehä oikeestaan mitä vaan, millon vaan ja lähtee minne tahansa. Sit ku vauva tulee ni pitää kuitenki vähän elää myös sen rytmien mukaan, ei ainakaan ihan pientä voi minne tahansa raahata...

Juu just tuossa tuleekin ilmi se, että riippuu ihmisestä - eli onko ollut sellainen tyyppi, että on viettänyt elämää mitävaanmillonvaanjaminnetahansa, vai onko elämä kenties ollut jo valmiiksi sellaista, että se vauvan tulo ei hirveästi vaikuta. Omalla kohdallani ainakin tuo jälkimmäinen pätee, niin sen takia se vauva ei hirveästi vaikuta menemisiini, kun niitä menoja ei niin hirveästi ole muutenkaan

Joo olen opiskellut ja ollut töissä ja jos termejä aletaan viilata, onhan se muutos nyt olla äitiyslomalla, mutta itse en koe tätä minään sellaisena muutoksena, josta voisin puhua että näin ja näin elämä on nyt muuttunut. Aluksi stressasin vaan raha-asioista, mikään muu ei tuntunut sen kummemmalta, koska onhan tässä hyvä syy lomailuun. Ihanaa vaan kun saa viettää vapaapäiviä toisensa perään Ja siihen olen varautunut, että imetysajan tulee olemaan tosi kiinni vauvassa, mutta minusta se on niin lyhyt aika, ettei se tunnu mitenkään järisyttävältä ja onhan tosiaan isä vauvaakin hoitamassa ja kenties pullosta syöttää sitten kun itse haluaa jossain piipahtaa.

 

Itse olen "vasta" raskaana (ja esikoista odotan), mutta en pysty uskomaan, ettei vauvan syntymä ja äiteys tulisi minua muuttamaan.
Vaikea olla kuvittelematta tätä jo sen takia, että en ole Koskaan eläissäni ollut 100% vastuussa kenestäkään muusta kun itsestäni, en ole koskaan joutunt olemaan saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa muille kun itselleni, en ole koskaan joutunut kantamaan ääretöntä huolta kenestäkään muusta... en edes itsestäni.
Joten kun lapsi syntyy, uskon, että muutun totaalisesti ainakin noissa asioissa =)
Vielä raskaus ei ole muuttanut minua suuntaan tai toiseen mainittavasti. Tottakai huoli pienestä on jo nyt, mutta vielä vauva kulkee mukavasti mukana mahassa eikä aiheuta mainittavasti ylimääräsitä huolta tai vaivaa. Sen verran koen muuttuneeni jo tähän mennessä, että en ensimmäisenä ajattele itseäni, tai edes miestäni, vaan ajatusten taka-alalla pörrää vauvan hyvinvointi ja teen päätöksiä sen mukaan.
Hassua ajatella, että tuollainen muutoman kymmenen sentin ihmisen taimi on saanut ajatusmaailmani osittain täysin päälaelleen jo tässä vaiheessa, vaikka toisen syntymään on vielä kuukausia aikaa :heart:

Voisin väittää, että pikkuhiljaa olen kasvamassa Äidiksi, ja tämä kasvu tuo valtavasti muutoksia esiin minussa. Ei mikään ole voinut minua tähän valmistaa ennen kun nyt elän tätä aikaa ja kasvatan mahassani meidän pientä lasta, joka tulee varmasti hallitsemaan elämäämme loppuun saakka =)

 

Ihan samaa mieltä olen, kyllä on ainakin minua muuttanu ja erittäin paljon. Tulin raskaaksi 19-vuotiaana, ja se elämä mitä sillon eli oli niin jotain muuta. Tärkeitä asioita oli poikaystävä, kaverit, opiskelu ja hauskan pito. Sillo raskaana ollessa ei osannu aatella, mitä kaikkee vauva tuo. Olin sellanen naivi ja sinisilmänen. Loppuraskaus ei sujunu ihan niinkun oli "aatellu". Oli raskausmyrkytys oireita, tuli raskausarpia ja kilojakin kerty reippaasti. Huoli lapsen hyvinvoinnista oli kuitenkin kaikkein suurin. Ja terve tyttö syntyikin hätäsektiolla, se oli niin pienestä kiinni ettei käyny toisin. Koko esikon raskaus ja synnytys muutti niin minua, kuin miestäkin. Molemmille tuli vastuuta, ymmärrystä ja hirveästi enemmän rakkautta elämään. Ja joka ikinen päivä muistaa olla kiitollinen lapsestaan, ja tästä elämästä.

 

\

\

Ainaki mun kohdalla iso muutos lapsen tulossa on jo se, että aikasemmin oon tehny kahta työtä, noin 60-70 tuntii töitä viikossa. Nyt oon sit yhtäkkii äitiyslomalla, enkä töissä. Et kai sullaki Emilyn ainaki se elämässä muuttuu, jos oot töissä käyny. Ja nyt voin tehä oikeestaan mitä vaan, millon vaan ja lähtee minne tahansa. Sit ku vauva tulee ni pitää kuitenki vähän elää myös sen rytmien mukaan, ei ainakaan ihan pientä voi minne tahansa raahata...

Juu just tuossa tuleekin ilmi se, että riippuu ihmisestä - eli onko ollut sellainen tyyppi, että on viettänyt elämää mitävaanmillonvaanjaminnetahansa, vai onko elämä kenties ollut jo valmiiksi sellaista, että se vauvan tulo ei hirveästi vaikuta. Omalla kohdallani ainakin tuo jälkimmäinen pätee, niin sen takia se vauva ei hirveästi vaikuta menemisiini, kun niitä menoja ei niin hirveästi ole muutenkaan

Joo olen opiskellut ja ollut töissä ja jos termejä aletaan viilata, onhan se muutos nyt olla äitiyslomalla, mutta itse en koe tätä minään sellaisena muutoksena, josta voisin puhua että näin ja näin elämä on nyt muuttunut. Aluksi stressasin vaan raha-asioista, mikään muu ei tuntunut sen kummemmalta, koska onhan tässä hyvä syy lomailuun. Ihanaa vaan kun saa viettää vapaapäiviä toisensa perään Ja siihen olen varautunut, että imetysajan tulee olemaan tosi kiinni vauvassa, mutta minusta se on niin lyhyt aika, ettei se tunnu mitenkään järisyttävältä ja onhan tosiaan isä vauvaakin hoitamassa ja kenties pullosta syöttää sitten kun itse haluaa jossain piipahtaa.

Sehän kyllä vaikuttaa hirveesti millasta elämää on aikasemmin elnäy. Mä oon aina eläny tosi impulsiivisesti. Jos tuntuu et huvittaa lähtee viikoks etelään, varaan äkkilähdön ja lähen huomenna. On niin joustavat työpaikat et tää on ollu mahollista. Ja tollaset jututhan ei sitte enää vauvan kanssa oo mahollisia. Mutta ei kyllä harmita yhtään, ehkä on munkin aika jo asettuu pikkasen aloilleen...

 

RAskaana ei vielä ymmärrä, mitä on äitiys -toki siihen on kasvamassa, mutta kyllä se vaan yllättää ja muuttaa. Ja hyvä niin. Tottakai muutos on erilainen eri ihmisille, mutta vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista, että sitä on vaikea ymmärtää ennen kuin sitä alkaa elää. Elämän kuuluu muuttua ja meidän kehittyä -sitä mun mielestä elämä on.

 

\

en ole Koskaan eläissäni ollut 100% vastuussa kenestäkään muusta kun itsestäni, en ole koskaan joutunt olemaan saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa muille kun itselleni, en ole koskaan joutunut kantamaan ääretöntä huolta kenestäkään muusta... en edes itsestäni.
Joten kun lapsi syntyy, uskon, että muutun totaalisesti ainakin noissa asioissa =)

Voisin väittää, että pikkuhiljaa olen kasvamassa Äidiksi, ja tämä kasvu tuo valtavasti muutoksia esiin minussa. Ei mikään ole voinut minua tähän valmistaa ennen kun nyt elän tätä aikaa ja kasvatan mahassani meidän pientä lasta, joka tulee varmasti hallitsemaan elämäämme loppuun saakka =)

Osuit asian ytimeen ja osasit kertoa asian selkeämmin kuin mihin moni pystyy. Kuvaamillasi tavoilla minua on ainakin muuttanut tuo ensimmäinen lapsi. Toinen tulee muuttamaan elämää vähemmän sillä meillä eletään jo lapsiperheen arkea ja vaikka töistä kotiin jäänkin, on kotiäitiys jo ennestään tuttua.

Mitä muutoksista suurimpaan tulee (alkuperäisessä viestissä) olen samaa mieltä. Elämäni muut muutokset ovat aivan häyhensarjassa tämän äidiksi tulon rinnalla. Toiseen maahaan muutto, kulttuuriin ja eloon sopeutuminen tulee toisena mutta kaukana perässä. Raskaus itsessään ei paljon muuttanut muuta kuin päätöksissä ja teoissa vauvan hyvinvointi meni kaiken edelle, niin myös nyt.

Hyvät uutiset on ne, että tuskin kukaan voi kuvitella ennenkuin sen kokee, sitä rakkauden puhtautta ja määrää joka meissä herää kun lapsi on tullut maailmaan. Ei ole mitään väliä kuinka suuria uhrauksia tai muutoksia tekee lapsen vuoksi, ne tekee mielellään. Siksi muutos ei ole negatiivinen. Ei saa sympatioitani julkkujen "mikään ei muutu"-puheet. Sehän kertoo vain ettei olla valmiita muutokseen joka on tarpeellinen. Samanlaisia ovat puheet "musta ei koskaan tule aikuista, olen ikuinen lapsi". Sellainen kulttuuri joka ei arvosta aikuisuutta, vanhenemista, vanhemmuutta jne, on arvotonta, pinnallista.

Kuumuus keittää aivot, ottakaapa tästä selvää...

 

Ahaa, että ne ihmiset jotka eivät koe elämänsä muuttuneen eivät siis jotenkin "hyväksy" näitä muutoksia.. justjust! Kyllä on ahdasmieliset vauhkoajat taas liikkeellä kun ei nähdä omaa napaa pidemmälle. No mut hienoa, vauhkotkaa ihan rauhassa, ei voi muuta kuin nauraa..

 

Noh, esikoinen on hihkunut meillä jo yli 5v ja toista odotetaan. Mitä muutosta? Hmmm. No ainakin ennen esikoista olin kova menemään 19-vuotiaana ja ajattelin todellakin niin, että kyllä voin mennä vauvan synnyttyäkin.. Ollaan mentykin, kun joskus vauva/lapsi oli hoidossa, mutta kun ei jaksa. Kun on ensin kotona tehnyt hommat ja tottunut olemaan ajoissa nukkumassa, koska heräämiset on niin aikaisia, niin puolen yön aikaan on alkanut nukuttamaan.. Niinpä en viitsi baariin haukottelemaan lähteä. Sitä paitsi, siellä on ihan tylsää. Paljon mukavampaa on pojan kanssa touhuta ja nähdä kun hän nauttii ja oppii uutta. Entäs tämä toinen raskaus? No, ainakaan en höyryä vauvasta niin kuin ensimmäisen kohdalla, tulee kun sen aika on, kannan mahaa siinä sivussa ja hoidan kaikenkarvaisia elikoita ihan yhtä lailla. Äitiys on muuttanut elämäni arvoja, kyllä, huonosti menisi, jos ei olisi. haluaisinko olla äiti, jota lapsi kaipaa kotiin iltariennoista? En todellakaan. Olen täällä itseäni ja perhettä varten. Jos haluan rentoutua, niin viipotan hevosten luokse. Itse asiassa, ajattelen toisaalta näinkin. On kiva että on koti ja perhe missä viihtyy, ettei tarvitse viihdykettä muualta etsiä. Toki kiva joskus käydä kaupungilla shoppailemassa, mutta eipä enää tartu bilevaatteita mukaan tai jotain kivaa itselle, kyllä se on pojalle kun kivoja vaatteita löytyy.. Eli arvot on muuttuneet, eikä muutos ole laisinkaan paha.

 

\

Ahaa, että ne ihmiset jotka eivät koe elämänsä muuttuneen eivät siis jotenkin "hyväksy" näitä muutoksia.. justjust! Kyllä on ahdasmieliset vauhkoajat taas liikkeellä kun ei nähdä omaa napaa pidemmälle. No mut hienoa, vauhkotkaa ihan rauhassa, ei voi muuta kuin nauraa..

:headwall: "zipit" :wave:

 

\

\

Ahaa, että ne ihmiset jotka eivät koe elämänsä muuttuneen eivät siis jotenkin "hyväksy" näitä muutoksia.. justjust! Kyllä on ahdasmieliset vauhkoajat taas liikkeellä kun ei nähdä omaa napaa pidemmälle. No mut hienoa, vauhkotkaa ihan rauhassa, ei voi muuta kuin nauraa..

:headwall: "zipit" :wave:

Voi kun mä en vielä osaa näitä palstan inside-ilmaisuja :/