Raskaus ja vakava(ko) masennus?

[En usko vauvan syntyvän]

Miten huolestunut tulisi olla kun raskauden edetessä on alkanut tulla masennuksen oireita? Ensin olin iloinen vauvasta, mutta mies jäi sitten työttömäksi ja hänen stressi sekä huutaminen kotona on ajamassa minua masennukseen. Reagoin hyvin voimakkaasti miehen epävarmaan tilanteeseen, ja minua vaivaa se ettei meillä ole tukea ja turvaa kun vauva syntyy. Meidän piti ostaa oma talo ja uusi auto, mutta työpaikan mentyä saamme unohtaa nuo toiveet. Mies ei työllisty helposti, koska sai edellisen työpaikan suhteilla ilman alan koulutusta. Opiskeluun meillä ei ole varaa.

Ajatukset ovat olleet synkkiä, miettinyt jopa lapsen antamista adoptioon. Myöhemmin ajatus tuntuu typerältä ja hullulta, mutta kuvaa sen hetken tuntemuksia. En jaksa enää lenkkeillä, siivota tai laittaa ruokaa. Mies vaan istuu internetissä ja voivottelee tilannettaan, ja syyllistää minua miksi elämämme ei mene mihinkään suuntaan. Luulen että mieheni on burnout tai sitten masentunut.

En ole tuntenut vauvan liikkeitä nyt pariin päivään. Ajattelen että syntyykö vauvamme koskaan elävänä, olen alkanut epäillä asiaa. Meillä on aina ollut onnettomuutta elämässämme, olemme menettäneet läheisiä ja joutuneet hankaliin elämäntilanteisiin. Meille harvemmin sattuu mitään hyvää, tukiverkkoa meillä ei enää kuolemien johdosta ole lainkaan.
Ihmiset ympärillä suhtautuvat aivan kamalasti raskauteeni, kaikki sanovat että "mitä vaan voi sattua", "se on vielä niin alussa", "katsotaan jos se nyt syntyy terveenä". Minua ahdistaa nuo puheet, ja alan ajatella että se on normaalia että vauva tulee kesken ulos tai kuolee kohtuun. Ajattelen että kaiken vastoinkäymisten mukaisesti joudumme kokemaan vielä lapsen menetyksen. Minulla on outo tunne katsoessani ultrakuvia, että tämä pieni on meillä vain hetken lainassa. Tunne on kamala ja saa minut surun valtaan.

En tykkää neuvolan hoitajastamme, hänkin on samanlainen uhkakuvien maalailija kuten kommentoivat ihmiset ympärillämme. Viimeksi keskustelimme riskeistä ja painostani, ja minulle tuli sen käynnin jälkeen epäonnistunut olo. Vaikka olen syönyt paljon vitamiineja, marjoja, hedelmiä, täysjyvää, jne. yrittänyt tarjota vauvalleni kaikkea mitä se tarvitsee, sain kuulla etten ole "normaalikäyrillä" ja miten minulle voi tulla raskausmyrkytys tai raskausdiabetes.

En osaa enää olla iloinen raskaudestani vaikka rakastan vauvaani. Ehkä me emme ole ansainneet tervettä elävää lasta, ja ehkä en vaan osaa tehdä mitään oikein. Ei huvita mennä enää neuvolaankaan kuulemaan epäonnistumisistani. Anteeksi vuodatus.

 

["Minävaan"]

Tuohon masennusasiaan en valitettavasti osaa sanoa mitään koska omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta itse sain raskausaikana neuvolassa myös aika ikävää kohtelua joten siitä sympatiat sinulle. Oma terkkarini oli ihana ja kannustava, mutta kerran hänellä oli sijainen, jonka sanat todella loukkasivat minua. Minulle kertyi painoa raskauden aikana aika reilusti ja hän sitten ehkä ajattelemattomuuttaan sanoi, että kyllä kannattaisi harrastaa liikuntaa eikä leipoa niin paljon vaikka aikaa olisi (!!!) ja että vauvasta tulee varmasti iso jolloin synnytys on vaikea. Olin jo loppuraskaudessa ja selkäkipujen takia sairaslomalla, liikuin sen minkä pystyin, lähinnä kävelyä ja söin kuitenkin monipuolisesti. Hämmennyin niin, etten saanut tilanteessa sanotuksi, että yritän parhaani. Itkin sitten vasta kotona ja ehkä viikon verran tarkkailin syömisiäni niin, että olin nälässä. Se nyt ei ainakaan ole terveellistä, onneksi mieheni sai minut järkiintymään. Noh, vauva syntyi täysin normaalikokoisena ja niin vaan suurin osa raskauskiloistakin on jo karistettu.

Pystyisitkö ehkä vaihtamaan omaa terkkariasi? Tiedän että asiaa voi olla vaikea ottaa esille mutta on todella inhottavaa, jos neuvolassa käynti ahdistaa. Ja jos et ole tuntenut vauvan liikkeitä, niin nyt olisi varmasti aika ottaa äitipolille yhteyttä ja käydä tarkistuksessa, samalla voisit kertoa tunteistasi joten saisit varmasti keskusteluapua itsellesi ja miehellesikin, hän taitaa myöskin olla sen tarpeessa. Ei ole oikein syyttää sinua mistään ja hormonimyrskyissä varsinkin mieli painuu niin helposti maahan. Tsemppiä paljon! <3

 

[viaras]

Onhan työttömillekin mahdollisuuksia opiskella.

 

[vieeras]

Nykyään saa valita hoitopaikkansa joten vaihda ihmeessä neuvolaa, kun terkka ei näköjään osaa hommaansa. Itsellä ihana terkka joka on kannustava ja tukee, varsinkin silloin kun oma mieli on maassa (riskiraskaus aiheuttanut kaikenlaista sälää). Ja nimenomaan oma terkka rauhoittelee, että kaikki tulee sujumaan hyvin kaikesta huolimatta, on myös lähettänyt psykologin juttusille, ihan vaan jotta löytäisin helpotusta omaan epävarmaan oloon.
Masennukselta tuo sinunkin tilasi kuulostaa, ja nykyään on myös mahdollista syödä masennuslääkkeitäkin raskaanaollessa, jos ei muut keinot oloa helpota.