Raskaus ja toissa olo, tai olematta oleminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gloria Mundi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Gloria Mundi

Aktiivinen jäsen
25.10.2004
3 333
17
38
Viela 5kk tata tuskaa edessa,,, siina vaiheessa olemme varmaan kaikki tulleet jo hulluksi.

Jaostossani on toissa nainen joka on ekaa kertaa raskaana - ja voi sita draaman maaraa!!!! Ei tule toihin, lahtee toista keskenpaivaa, mitaan ei voi tehda, ei mitaan saa aikaseksi - ja se tietty jaa sitten muitten harteille kannettavaksi.

Ja mikas siina - ymmarran hyvin jos on huono olo ja vasyttaa sun muuta - sellaista se raskaus on!!! Tama nainen kuitenkin on NIIIIIIN vasynyt eika voi nukkua kun vauva mellastaa mahassa niin kovasti kaikki yot, potkii ja kaantyilee eika han siina voi nukkua ja on sitten niiiiiiiiiiiin vasynyt ettei voi tulla toihin, tai jos tulee niin huokailee vaan ja hieroo 'mahaansa'. Han on siis nyt 4.5 kuukautta raskaana.

En tassa tieda itkeako vai nauraako pain naamaa - ei varmaan edes itse tieda kuinka naurettavan itsestaan tekee tammoisilla jutuilla.

Ja ymmarran kylla etta on kivaa ja jannaa olla ekaa kertaa raskaana ja kaikki on uutta - mutta jotain rajaa sentaan!

*helpottipa taas*
 
Niin no kaikki vaan ei voi olla töissä kun ovat raskaana.

Itse en voinut sen takia, että mm. väkivaltatilanteita töissäni on viikottain ainakin yksi, joten mahan potkimisia, kaatumisia yms on usein, en varmaan olisi elävää vauvaa saanut jos olisin normaalisti jatkanut. Itke tai naura ihan sama mulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
no ethan sa nimenomaan ymmarra, ei se muuten sua niin hirveesti jurppis :xmas:

Niin - en varmaan sitten - se vaan kun kostautuu meille muille niin rankalla kadella taman yhden raskaus... eiko voisi nauttia siita ihan sillai normaalisti, iloisesti, ilman jatkuvaa DRAAMAAAA,,,,,

* :ashamed: *
 
Ihmiset on niin erilaisia. Mä taas en kehdannut olla poissa töistä, vaikka supisteli tosi paljon raskauden puolivälissä. Nimenomaan siksi en kehdannut, koska kuitenkin musta olisi ajateltu, että noniin taas käytetään raskautta tekosyynä. Eipä siinä, parin viikon päästä olinkin sairauslomalla ja vuodelevossa, kun supistukset olikin alkaneet avata paikkoja turhan aikaisin. Että teki sitten niin tai näin, niin aina se on taas jossain mielessä väärin.
 
jotkut tekee asiasta ison asian ja varsinkin esikoisen odottajat, onneksi en itse ollut tuollainen...huoh! nyt toista odottelen ja ainut mikä voi muita ärsyttää,,,on se että paijaan puolivahingossa vatsaani,,,,se on mun juttu, ja en usko että hänen vauvansa paljon pitelee hereillä jos raskaana 4,5 kk, hädin tuskin ekat hennot potkut tuntuu silloin satunnaisesti, tsemiä sulle hermojen kanssa =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja huu:
ja en usko että hänen vauvansa paljon pitelee hereillä jos raskaana 4,5 kk, hädin tuskin ekat hennot potkut tuntuu silloin satunnaisesti,

Samaa mietin minakin etta hyva jos mitaan perhosensivelyja tuossa vaiheessa tuntee,,, jos edes jais sitten pois toista kunnolla jottat saatais sijainen - nyt se vaan on tammosta etta me muut sitten tehdaan ylituota ja viikonloppuna kun yks ei 'voi' kun vauva pitaa hereilla potkuillaan,,,,

*kiitos*
 
Joo, mä tiedän ton tyypin.... Tai pshmman. Mun kaveri haluaa monta lasta (kaksi on jo, mies ei halua enempää jostain kumman syystä....)
Ensin on tylsää kun mitään ei saa syödä (raskaus), sitten ottaa päähän kun mitään ei saa juoda (raskaus), sitten tulee rajoituksia kaiken maailman juttuihin, mm. saunominen, kävely, siivous, autossa olo (raskaus).
Sitten synnytys jo lähenee ja kaikki on huonosti kun ottaa nivusiin/selkään/käteen/mahaan/jalkapohjiin... Jos tulee vaikka elokuviin, on penkit huonot ja kaupassa on kärryt väärän kokoisia....
Sitten se lapsi tulee ja valvottaa (!!!!) ja mitään ei saa syösä (imetys) ja mitään ei saa juoda (imetys). Tulee rajoituksia kaiken maailmanjuttuihin ( kaupassa käynti, saunominen) (imetys).
Ensin haluaa jäädä töistä pois niin pian kuin mahdollista ja mut nyt kun lapsi on 7kk, pitäis päästä äkkiä töihin "kun täällä kotona ihan tylsistyy aivot". Odotas kun se töihin meno tulee niin on "niiiin inhottavaa mennä töihin kun pitää viedä lapsi hoitoon niiiiiin pienenä"..... Ja lisää haluasi. Mut ei osaa muutakuin valittaa! Mä en jaksa kuunnella!! Mullakin on lapsi (toinen samanikäinen kuin hänelläkin - hänen lapsensa on "ihan mahdoton, riiviö" ja mun omani mun mielestä ihana, ja musta on ihanaa olla vielä kotona ja mennä kohta töihin...

Musta tuntuu et se haluaa olla joku marttyyri, ei ihme ettei sen mies enempää halua. Tuolla ajatusmaailmallahan ne lapset rajoittaa koko elämän. Meillä lapsi on osa elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Joo, mä tiedän ton tyypin.... Tai pshmman. Mun kaveri haluaa monta lasta (kaksi on jo, mies ei halua enempää jostain kumman syystä....)
Ensin on tylsää kun mitään ei saa syödä (raskaus), sitten ottaa päähän kun mitään ei saa juoda (raskaus), sitten tulee rajoituksia kaiken maailman juttuihin, mm. saunominen, kävely, siivous, autossa olo (raskaus).
Sitten synnytys jo lähenee ja kaikki on huonosti kun ottaa nivusiin/selkään/käteen/mahaan/jalkapohjiin... Jos tulee vaikka elokuviin, on penkit huonot ja kaupassa on kärryt väärän kokoisia....
Sitten se lapsi tulee ja valvottaa (!!!!) ja mitään ei saa syösä (imetys) ja mitään ei saa juoda (imetys). Tulee rajoituksia kaiken maailmanjuttuihin ( kaupassa käynti, saunominen) (imetys).
Ensin haluaa jäädä töistä pois niin pian kuin mahdollista ja mut nyt kun lapsi on 7kk, pitäis päästä äkkiä töihin "kun täällä kotona ihan tylsistyy aivot". Odotas kun se töihin meno tulee niin on "niiiin inhottavaa mennä töihin kun pitää viedä lapsi hoitoon niiiiiin pienenä"..... Ja lisää haluasi. Mut ei osaa muutakuin valittaa!

:laugh: :laugh:
 

Yhteistyössä