raskaus ja seisomatyö

["surku"]

Viikkoja on vasta 15+2 ja työ alkaa nyt jo tuntumaan kovin raskaalta. Olen ammatiltani kokki ja työskentelen kiireisessä ravintolassa, päivät on raskaita ja pitkiä, välillä 11 tuntisiakin. Väsymys ja huimaus alkaa haitata,samoin hetkittäinen todella kova paine alavatsassa. Viikolla 9+5 jouduin lähtemään kesken päivän töistä kun alkoi vuotaa verta,kaikki oli kuitenkin hyvin,mutta säikäyttihän se.

Esimies on kyllä vähentänyt raskaimpia töitä ja nyt olin kaksi päivää pois huimauksen,vatsakipujen ja huonon olon takia. Silti töihin takaisin mennessä tuntui etten saa mitään aikaiseksi ja mieli olisi tehnyt vain itkeä, niin koville otti väsymys ja tukala olo. Kokoajan on tunne kuin olisi kovaan aallokkoon joutuneessa veneessä. En kuitenkaan haluaisi olla kokoajan pois töistä kun työvoima pulakin vaivaa ja osa kesälomistakin on päällä, mutta pelottaa ettei olo anna kohta enää periksi tehdä näin paljon töitä. Seitsemän päivän työputken jälkeen kaksi vapaata kun on niin ei siinä kauheasti ehsi lepäämään, muu vapaa-aika meneekin sitten nukkuessa ja voimia kerätessä että jaksaa taas töissä.

Onko muita samassa tilanteessa olevia? Miten olette tilanteesta selvinneet?

 

[mahanen]

Mä olen kans ammatiltani kokki ja nyt kesällä meidän pulju on kaupungin kiireisimpiä terassilaajennuksen ja lomien tms takia, ja odotan kaksosia rv 23+3 (sf-mitta astaa yksösodottajaa rv:lla 32). Olo on tukala, maha painaa, liitoskivut on kovat, ja työpävän jälkeen ilta menee palautuessa, ja iltavuoroon mennessä aamu menee kerätesä voimia. Eli siis en tee mitään ylimääräistä, en käy lenkillä, kaupassa tms. Pikkuhiljaa alkaa vtuttaa kun elämässä ei oo oikeasti muuta kun se, että jaksaa töissä.
Mä pyysin pomolta jo viime listalle mahdollisimman lyhyitä vuoroja, ja vapaita mahdollisimman paljon ja ripoteltuna. Saikkua aina kun tuntuu, ettei jaksa ja kivut yltyy liian koviksi. Muista, että tämä on kuitenkin vaan ohminenevä vaihe, voimia!

 

["jenni"]

Minäkin olen kokki ammatilta, ja erittäin kiireisessä lapsiperheravintelissa töissä...
Tulin raskaaksi toukokuussa 2010 ja olihan se raskasta olla 40 asteisessa keittössä 8-11 tunnin työpäiviä tekemässä.. Itellä onneksi alkuraskaus meni aika kivuttomasti niin en joutunut saikulla olemaan.
Mutta joskus viikolla 20 alkoi selkäkipu,jatkuvasta kyykistelystä ja sain viikon saikkua.
Seuraavan kerran joskus 25vk tiennoilla polvet sano sopimuksen irti eikä pystynyt edes kyykistymään niin taas viikko saikkua.
Vk30 alkoi järkyttävät liitoskivut,viikko saikkua.
Lopulta joulukuun 23 jäin saikulle ku ei vaan yksinkertaisesti jaksanut ja joka paikka oli niin paskana ja olin lähinnä taakkana töissä. Äippäloma alkoi 8.1.
Mutta tsemppiä sulle sinne töihin, tiedän niiiiiin mistä sä puhut, ota saikkua jos tilanne vaatii elä sitkuttele väkisillä niinkuin minä välillä tein,voitte molemmat vauvan kanssa paremmin kun saat levähtää.
Ja juurikin tuollaista oli itselläkin että tuntui etten saa mitään aikaiseksi ja mieli olisi tehnyt vain itkeä..

 

[....]

Saikkua vain jos tuntuu, ettei jaksa. Tai no, minäkin paras puhumaan.. Itse olen rv 25 ja ammatiltani hoitaja. Päivät menee kävellessä, kyykistellessä, varoen väkivaltaa. Alamahassa tuntuu molemmilla puolin kipua joka päivä. Verenpaineet on alhaiset ja huimaa. On kuuma, kun kunnon ilmastointia ei töissä ole. Välillä on todella raskasta, kerran oon vaan ollut viikon sairaslomalla, kun tuntui etten enää jaksa. Vuorotyökin kun on, niin niissä lyhyissä väleissä mitä kotona käy niin ei todellakaan kerkeä palautumaan Voimia sinnekin!

 

[....]

Ei asiakkaiden kanssa tarvinnut painia mutta työ oli todella raskasta fyysisesti, 3-vuoroa tein...

Eli turha tulla urputtamaan!

Noniin, mitä siinä sitten valitat jos sunkin työ oli TODELLA raskasta. Sinä vain et kuunnellut kehoasi ja vedit ilman sairaslomia, so what? Tuo sun asenne esimerkiksi kertoo jo siitä, että aika kireällä käyt

 

["MiMeira"]

Raskaudet on erilaisia. Itse olen selkävaivainen (tapaturmia jne), mutta selkäni ei ole koskaan voinut paremmin kuin raskausaikana. Vasta joskus 33 viikon jälkeen jouduin aloittamaan särkylääkkeitä selkäsarkyyn.

Ja työpaikatkin on erilaisia. Ja ihmiset - tiedän kyllä tyyppejä jotka eivät ole sen plussan jälkeen voineet siivota tai tehdä ruokaakaan.... Eli siksi vaivoistaan kertovia usein epäillään.

Mutta ap:lle, sairaslomaa välillä jos tarvii. Ja pomolat helpotusta vuorojen suhteen.

 

[taas näitä]

Noniin, mitä siinä sitten valitat jos sunkin työ oli TODELLA raskasta. Sinä vain et kuunnellut kehoasi ja vedit ilman sairaslomia, so what? Tuo sun asenne esimerkiksi kertoo jo siitä, että aika kireällä käyt

En kuunnellut kehoani? Jos olisi vaivoja ollut niin olisin kuunnellut mutta kun raskaus ei ole sairaus niin miksi turhaan valittamaan?

Siksi kysynkin että miten huonokuntoisa te naiset olette jos alkurakaudesta tarvii jäädä sairaslomalle kun ei jaksa töissä seisoa?

 

[....]

En kuunnellut kehoani? Jos olisi vaivoja ollut niin olisin kuunnellut mutta kun raskaus ei ole sairaus niin miksi turhaan valittamaan?

Siksi kysynkin että miten huonokuntoisa te naiset olette jos alkurakaudesta tarvii jäädä sairaslomalle kun ei jaksa töissä seisoa?

Ei se ole huonosta kunnosta kiinni. Eikä yli 20 viikkoa ole enää alkuraskautta. Esimerkiksi mulla, verenpaineet on luokkaa 90/55, jos tiedät yhtään mikä on hyvä arvo niin tuosta ymmärrät jo miksi seisominen on raskasta. Ja, verenpaineen alhaisuuteen et voi itse kunnollasi vaikuttaa yhtään mitenkään. Se on raskaus, joka sen laskee. Kyse ei siis ole esimerkiksi reisissä olevista lihaksista, vatsalihaksista tai läskin määrästä. Ymmärrätkö?

 

["vieras"]

Raskaudet ovat erilaisia. Kummasti nuo arvostelijat ovat aina niitä, joilla raskaus on ollut helppo.
Älkää provosoituko moisesta, jättäkää huomiotta.
Jos jaksaminen on oikeasti kortilla, supistelee tms, ottakaa rohkeasti saikkua. Raskaus on aika, jolloin tulee ajatella ennenkaikkea vauvan hyvinvointia, ei työkavereiden mielipiteitä tai puheita. Itse en antaisi itselleni koskaan anteeksi, jos olisin väkisin kitkutellut töissä ja vauvalle olisikin jotakin sattunut.

 

[....]

[QUOTE="vieras";26755745]Raskaudet ovat erilaisia. Kummasti nuo arvostelijat ovat aina niitä, joilla raskaus on ollut helppo.
Älkää provosoituko moisesta, jättäkää huomiotta.
Jos jaksaminen on oikeasti kortilla, supistelee tms, ottakaa rohkeasti saikkua. Raskaus on aika, jolloin tulee ajatella ennenkaikkea vauvan hyvinvointia, ei työkavereiden mielipiteitä tai puheita. Itse en antaisi itselleni koskaan anteeksi, jos olisin väkisin kitkutellut töissä ja vauvalle olisikin jotakin sattunut.[/QUOTE]

No näinpä Kaikkein tärkein on tosiaan se kasvava vauva siellä mahassa, raskausaikana itsestä huolehtiminen ei ole mitenkään liian itsekästä.

 

[mahanen]

Miten h..vetin huonokuntoisia te olette kun ette yhdestä raskaudesta ja työstä selviä???

Minä tein seisomatyötä myös, huoltamo/kahviomyyjänä, nostelin äitiyslomaan asti kaasupullot, juomakorit, astiakorit jne, enkä ollut päivääkään sairaslomalla kummankaan raskauden takia!

Kiva kuulla, että sinulla on ollut niin helppoja raskauksia, ettet ole tarvinnut sairaslomaa. Valitettavasti kaikilla ei ole näin. Mulle työ ja siellä jaksaminen ei ole mikään ihmisarvon mittari, eikä kukaan anna mitalia jos kipeänä menisinkin töihin. Raskausaika on kuitenkin sen verran lyhyt aika naisen elämästä, että siitä on typerää tehdä itselleen yhtä helvettiä vain sen takia että pystyisi käymään töissä ja voisi jälkikäteen leuhkia mammaplastalla, että pystyi olemaan töissä koko raskausajan.

Eikä se välttämättä ole siitä fyysisestä kunnosta kiinni, tuleeko raskausaikana esimerkiksi niin pahat liitoskivut, ettei pysty kävelemään, tai niin paha iskias, ettei pysty kävelemään kuin keppien kanssa.

Terveisin se kaksosten odottaja, paino ennen raskautta 52 kg, entinen kilpahiihtäjä, 2 x puolimaraton, 5 x / vko bodycompact -ohjaus

 

["vieras"]

[QUOTE="MiMeira";26755679]

Ja työpaikatkin on erilaisia. Ja ihmiset - tiedän kyllä tyyppejä jotka eivät ole sen plussan jälkeen voineet siivota tai tehdä ruokaakaan.... Eli siksi vaivoistaan kertovia usein epäillään.

[/QUOTE]

Tämä juuri vaikuttaa siihen, ettei raskaudesta valittavia juuri uskota. Toisaalta itsekin olin ensimmäistä odottaessani herkempi kuuntelemaan joka tuntemusta kehossa. Toista odottaessa ei enää ehtinyt pohtia omia oloja ja raskaus menikin paljon huomaamattomammin Asenne vaikuttaa tosi paljon. Usein työpaikalla osataan jo arvata, kenellä on vaikea odotus ja paljon poissaoloja ja kenellä taas ei.

 

[....]

Töistä kehutaan todella harvoin. Siitä että teet työsi hyvin, teet niitä ilman poissaoloja. Ei siitä tosiaan kukaan tule kiittämään. Se on siis aivan se ja sama ootko töissä koko raskausajan, vai ootko välillä sairaslomalla. Itse ainakin pidän hieman typerinä niitä, jotka tulevat töihin kipeänäkin, voivat sairastuttaa muitakin ja vaarantaa asiakkaat.

 

[waninka]

En kuunnellut kehoani? Jos olisi vaivoja ollut niin olisin kuunnellut mutta kun raskaus ei ole sairaus niin miksi turhaan valittamaan?

Siksi kysynkin että miten huonokuntoisa te naiset olette jos alkurakaudesta tarvii jäädä sairaslomalle kun ei jaksa töissä seisoa?

Mä en usko et kyse on huonokuntoisuudesta. Ite nyt viikolla 16+0 ja mulla ei raskaus vaikuta työntekoon mitenkään, eikä maha edes näy vielä juurikaan. Niin ja minä olen huonokuntoinen, ylipainoinen ja teen kolmivuorotyötä vanhainkodissa hoitajana. Silti olen ihan hyvin jaksanut. Vaikka se raskaus ei ole sairaus niin toisilla se oikeesti ottaa kovemmalle kuin toisilla, eikä kyse ole kunnosta tai luonteen heikkoudesta. Meillä töissä myös nainen joka pari viikkoa musta jäljessä ja se on jo kasvoiltaankin ihan tuskasen näkönen välillä ja tosi väsähtänyt.

 

["jenni"]

Miten h..vetin huonokuntoisia te olette kun ette yhdestä raskaudesta ja työstä selviä???

Minä tein seisomatyötä myös, huoltamo/kahviomyyjänä, nostelin äitiyslomaan asti kaasupullot, juomakorit, astiakorit jne, enkä ollut päivääkään sairaslomalla kummankaan raskauden takia!

No mä olen ja olin myös raskausaikanakin hyväkuntoinen. Mutta ei se siihen liity jos polvet sanoo sopimuksen irti,kun painoa on tullut kymmenen kiloa ja olet jalkojesi päällä 8-11 tuntia juosten, kyykistellen,nostellen yhdellä 10 minuutin tauolla.
Ja loppujen lopuksi kun maha kasvaa eikä nostoasennot ole enää mitään ergonomisia niin selkähän siinä meni loppujen lopuksi. Jos olisin ollut tosi sissi niin tokihan olisin voinut olla töissä loppuun asti ja olla ilman saikkuja mutta sitä en vanno olisinko enää tässä.
Mutta mitä se ketään haittaa vaikka saikkua hakeekin kun ei ole työkykyinen
Ei raskaus ole sairaus mutta ei sitä helvetti itseään tarvi äärirajoille ajaa.
Ja kuten totesin jo aikasemmin itse olin loppuajasta enemmän taakkana töissä..
Nopeampaa saivat sapuskaa esille ilman minua.

 

["alma"]

Olosi voi hyvinkin helpottua, monellahan alku on vaikein. Itse olen keittiömestari, ja ollut kaksi raskautta töissä ilman sairaslomia tai ongelmia. Minulla kyllä etuna se, että etenkin loppuvaiheessa tein yleensä osan päivästä toimistohommia, mutta enimmäkseen työni on kyllä ihan normaalia keittiötyötä.

 

[nyt rv 38]

En ota kantaa oletko missä kunnossa ja tarvitko sairaslomaa vai et, mutta kerron vaan muutamia vinkkejä mitä nyt ensi alkuun kannattaa kokeilla.... Alku usein on hankalin jo väsymyksen puolella, keskivaiheilla helpottaa ja ihan lopusta taas on usein hankalaa. Saathan varmasti tarpeeksi monipuolista ravintoa ja vitamiineja? Jos huimaa niin rautalisä usein on ehdoton. Selkäsärystäkään ei heti kannata jäädä vuodepotilaaksi, vaan nimenomaan pysyä liikkeessä että kroppa tottuu muuttuvaan tasapainoon kun maha kasvaa. Lääkäriltä kyllä saa kipulääkettä ja esim. fysioterapialähetteen jos selkä skrakaa. Liikunta auttaa, eli yritä pitää huolta lihaskunnosta. Ja työasentoihinkin pitää vaan kiinnittää huomiota ja tarvittaessa pyytää että saa apua tai helpomman homman jos ei kykene esim. jotain nostamaan/siirtämään.

Noilla mä selvisin loppuun saakka, alussa en todellakaan jaksanut tehdä muuta kuin töitä, kämppä oli sekaisin ekat 3 kuukautta, makasin vaan sohvalla töiden jälkeen. Mutta so what.

 

[vierailija]

Mulla raskaus ollut aika helppo tähän mennessä. Teen raskasta työtä rakennussiivoojana. Siirtelen siis itseäni painavampia kuormia ja pienempiä monta kertaa päivässä ja kävelen jatkuvasti, konttaan ja kyykistelen. Väsymys kyllä iskee viimestään kotiovella, sänkyynhän sitä työpäivän jälkeen kaatuukin. xD

Rv 23 menossa ja tiedostan kyllä että jossain vaiheessa tälle työlle tulee kyllä stoppi. En vielä osaa sanoa milloin käy liian hankalaksi, toistaiseksi hyvin menee ilman kipuja. Masu alkaa tehdä jo hiukan epämukavuutta varsinkin kumarteluun.

Ainoa mikä ajoittain häiritsee on pahoinvointi. Töissäkin on pari kertaa pitänyt juosta pönttöä halimaan. Joskus ottaa työmaalla joku haju niin nenään että huono olo tulee.

En osaa sanoa, joutuuko sitä saikulle jossain vaiheessa. Varhennetulle äippälomalle ainakin, todennäköisesti.