Raskaus ja sairas v'tutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En tiiä mistä johtuu, hormonit, epämukava olo vai mikä, mutta se on ihan perseestä!
Pitäisi olla niin onnellinen, seesteinen ja ja ja, mutta kun ei.
2 raskautta takana, ja olen vihannut sitä raskaana oloa. Rakastan lapsiani ylikaiken, molemmat on tekemällä tehtyja ja haaveilen siitä kolmannesta, mutta en halua enää olla raskaana!
Luultavasti vauvakuume jossain vaiheessa vie voiton ja lasta yritetään, sen 9 kuukauden helvetin hinnalla.

Mulla luultavasti vaikuttanut se, että olen normaalisti liikkuvainen jne. Mutta molemmissa raskauksissa olen kärsinyt kovista supistuksista jo ennen 30 raskausviikkoa ja joutunut ottamaan " iisisti". Myös se suhteettoman iso maha, kun normaalisti olen tosi pieni ja siro vaikeuttaa oloa. Siihen päälle pahoinvointi, väsymys ja malttamattomuus, ei ihme että ärsyttää!

Ja siihen oloon ei yhtään helpota kun sanotaan että " raskausaikana nainen on kauneimmillaan" , " nauti vielä kun voit" yms. soopaa. Miksi mä nauttisin siitä olosta, kun ainut miksi siinä tilassa olen on se päämäärä että saa nauttia sitten siitä lapsesta.
 
[QUOTE="Vieras";25707239]En tiiä mistä johtuu, hormonit, epämukava olo vai mikä, mutta se on ihan perseestä!
Pitäisi olla niin onnellinen, seesteinen ja ja ja, mutta kun ei.
2 raskautta takana, ja olen vihannut sitä raskaana oloa. Rakastan lapsiani ylikaiken, molemmat on tekemällä tehtyja ja haaveilen siitä kolmannesta, mutta en halua enää olla raskaana!
Luultavasti vauvakuume jossain vaiheessa vie voiton ja lasta yritetään, sen 9 kuukauden helvetin hinnalla.

Mulla luultavasti vaikuttanut se, että olen normaalisti liikkuvainen jne. Mutta molemmissa raskauksissa olen kärsinyt kovista supistuksista jo ennen 30 raskausviikkoa ja joutunut ottamaan " iisisti". Myös se suhteettoman iso maha, kun normaalisti olen tosi pieni ja siro vaikeuttaa oloa. Siihen päälle pahoinvointi, väsymys ja malttamattomuus, ei ihme että ärsyttää!

Ja siihen oloon ei yhtään helpota kun sanotaan että " raskausaikana nainen on kauneimmillaan" , " nauti vielä kun voit" yms. soopaa. Miksi mä nauttisin siitä olosta, kun ainut miksi siinä tilassa olen on se päämäärä että saa nauttia sitten siitä lapsesta.[/QUOTE]

Niin, pitää toivoa että tämä laantuu tästä. Tulee vaan kamalan vihaisia ajatuksia usein päähän. Ei mulla joka päivä tällaista ole ollut, ja kohtalaisen alussa vielä vasta ollaankin, mutta tänään näyttää olevan taas päivä jolloin pääkopassa kuohuu. Hyvähän se on että vauva kasvaa ja voi hyvin...voisi vaan äitikin vielä....

Pahaa oloakin on kyllä, vaikka sen kestän tuhat kertaa enemmän kuin tämän v*tutuksen, vaikka nyt ei mitään pysty syömäänkään...
 
Täälä kans yks jota vituttaa... Melkein koko ajan vituttaa, ärsyttää, pahalla tuulella, jne ! En nauti sitten yhtään raskaana olosta. Lähes kaikki mahdolliset vaivat ja pää tuntuu räjähtävän koko ajan. Ei tarvii olla iso ärsytys kun savu nousee jo korvista.. Ja sit harmittaa muiden puolesta, kun olen koko ajan niin äree :-(

Tämä on toinen raskaus / lapsi ja molemmat on todella toivottuja, mutta nyt taas raskaana ollessani muistan, etten enää raskautta halua. Toivottavasti vaan muistan tämän kauheen olotilan jos alan vielä yhdestä lapsesta haaveilemaan..
 
Kun mulle tulee sellaisia hallitsemattomia vitutuskohtauksia, että saatan jopa tourette syndroomamaisesti sanoa jotain todella kärkkäästi. En halua olla muille ilkeä, omalle miehelle en onneksi edes "kiukuttele", enkä kyllä suoraan kenellekään muullekaan sano mitään henk.koht, vaan esim: "minkä helvetin takia näitä mukeja ei osata laittaa tiskikoneeseen", tai vastaavaa. Päässä vaan menee naps kun tulee joku epäkohta esiin. Tuo nyt oli siis vain päästä keksitty esimerkki, kun varmaan itsesuojeluvaisto laittaa unohtamaan ne oikeat kohtaukseni :D. Normaalisti kun en siis ole tuollainen, tänään on taas sellainen päivä että en kestä mitään epäkohtia.

En siis ole oikeutettu tuohon, ja siksi se harmittaakin. En halua olla tällainen!!
 
[QUOTE="vieras";25707557]Täällä oli aivan sama homma mutta luojan kiitos se vitutus jäi kuin napin painalluksesta synnärille :D[/QUOTE]

Ooh, pitääkö mun sinne asti kärvistellä :O, vielä 2/3 jäljellä....Ajattelin että olisi helpottanut edes viimeisellä kolmanneksella.
 
se on auttanu mulla jonku verran ku aika ajoin muistutan itseäni, että tää johtuu raskaudesta, ei mua oikeesti vituta näin lujaa. mut tiedän kyllä et siinä kiehumis pistees se on aika vaikeaa. :)
 
[QUOTE="vieras";25707628]se on auttanu mulla jonku verran ku aika ajoin muistutan itseäni, että tää johtuu raskaudesta, ei mua oikeesti vituta näin lujaa. mut tiedän kyllä et siinä kiehumis pistees se on aika vaikeaa. :)[/QUOTE]

Yritän myös ajatella tuolla tavalla. Vauvasta olen todella onnellinen. Se tässä onkin niin ristiriitaista, kun kuvitelin että leijuisin onnesta koko odotus ajan kun raskaudun. Olen pettynyt itseeni kun en osaakaan olla tuollainen, koska tämä lapsi on enemmän kuin toivottu.

Luulen että sekin vähän vaikuttaa jos ei syö riittävän usein. Nytkin on ollut alla vain yksi viili tähän mennessä päivää, eikä se kyllä riitä mihinkään. Raskausvitamiinit tietenkin otan päivittäin. Nyt vetäisin tuossa hieman ruokaa ja tuntuu että vähän helpottaa tähän hetkeen.

Kiitos teille kaikille vastaajille! Se kyllä auttaa kun huomaa ettei ole ihan yksin tässä junassa, osa teistä onkin jo jäänyt onnellisesti päätepysäkille :).
 
[QUOTE="uuups";25707794]En haluaisi olla sun kätilö! Mä kun oon muuten kovin säyseä, niin salissa on aina tullut huudeltua jotakin väsynyttä.[/QUOTE]

Omassa synnytyksessäsi vai kätilönä toimiessasi?
 
Kuten myös itselläni oli. Varsinkin keskiraskaudessa. Tuli välillä tunne, että pitäisi sulkea itsensä loppuajaksi johonkin, ettei vaan rupea huutamaan ajatuksiaan ääneen esim töissä. Helpotti, kun viimeinen kolmannes kierähti käyntiin - tosin olin jo hyvin väsynyt raskaana olemiseen silloin...
 
saan ihme raivareita pienistä asioista, esim. tv on liian kovalla tai matolla on pölyä.
Mähän kiroilenkin nyt raskausaikana ku turkkilainen! Vitut ja perkeleet lentää vaikka yleensä
oon sellanen kielipoliisi muidenkin suhteen.

3 viikkoa vielä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja 3 viikkoa jäljellä;25708196:
saan ihme raivareita pienistä asioista, esim. tv on liian kovalla tai matolla on pölyä.
Mähän kiroilenkin nyt raskausaikana ku turkkilainen! Vitut ja perkeleet lentää vaikka yleensä
oon sellanen kielipoliisi muidenkin suhteen.

3 viikkoa vielä....

:D, no nyt on enää tosi lyhyt aika jäljellä :)

Helpottaa kyllä kun kuulee ettei ole ainokainen! Myös murrosiässä oli minulla ärsytys oli hormoonitoiminnan lisääntymisen tuotos. Enpä arvannut että siitä vielä joskus joutuisi kärsimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuten myös;25708193:
Kuten myös itselläni oli. Varsinkin keskiraskaudessa. Tuli välillä tunne, että pitäisi sulkea itsensä loppuajaksi johonkin, ettei vaan rupea huutamaan ajatuksiaan ääneen esim töissä. Helpotti, kun viimeinen kolmannes kierähti käyntiin - tosin olin jo hyvin väsynyt raskaana olemiseen silloin...

Toivottavasti pääsen itsekin tästä eroon ettei tarvitsisi koko raskautta kärvistellä. Nyt kyllä tosin lähti se akuutti raivo-olo pois kun sain syötyä. Ja sama juttu juuri töissä, kauheita ärsytystiloja tulee, onneksi ne sentään on tähän mennessä ainakin jäänyt vain pään sisälle, mutta kyllä on "muutaman" kerran ärsyttänyt työkaveritkin. Esim. yksi joka lojuaa "vanhan naisen" hajuvettä päälleen kun muutenkin on herkkä hajuaisti ja paha olo. Sellaista mitä tässä on nyt vuosia sietänytkin, mutta nyt raskaana ollessa tulee seinä vastaan.
 
Täällä kans yks heikkohermoinen raskaanaoleva! Yks päivä olin miehen kanssa tukussa ja siä on kahvila kassojen jälkeen. Ennen kahvilan ostokset on maksettu kahvilaan, mutta nyt sit ilmotettiinkin et maksu nykyään tukun kassoille. Kyl meinaan tällä hormonihirviöllä meinas pasmat mennä sekaisin ja jäi sit mehu ja pulla ostamatta (vaikka mies olis ne käyny maksaan, ja kanssakin siinä muutaman metrin päässä) :D

Ja sitä en ymmärrä, kun sanotaan et raskaana nainen on kauneimmillaan? Kenen mielestä on kaunista kun turpoo joka suuntaan, kävely muistuttaa vaappumista, hiukset rasvottuu päivässä ja naama on kun teini-ikäisellä? Ei ihan oo mun käsitykseni kauneudesta ;) Onneks mies sentään yrittää piristää kehumalla :P
 
Täällä kans yks heikkohermoinen raskaanaoleva! Yks päivä olin miehen kanssa tukussa ja siä on kahvila kassojen jälkeen. Ennen kahvilan ostokset on maksettu kahvilaan, mutta nyt sit ilmotettiinkin et maksu nykyään tukun kassoille. Kyl meinaan tällä hormonihirviöllä meinas pasmat mennä sekaisin ja jäi sit mehu ja pulla ostamatta (vaikka mies olis ne käyny maksaan, ja kanssakin siinä muutaman metrin päässä) :D

Ja sitä en ymmärrä, kun sanotaan et raskaana nainen on kauneimmillaan? Kenen mielestä on kaunista kun turpoo joka suuntaan, kävely muistuttaa vaappumista, hiukset rasvottuu päivässä ja naama on kun teini-ikäisellä? Ei ihan oo mun käsitykseni kauneudesta ;) Onneks mies sentään yrittää piristää kehumalla :P

:D, niinpä! Tosin kaverini hehkui raskauden toisesta kolmanneksesta eteenpäin, iho siis muuttui normaalia paremmaksi, eikä hän muutenkaan kärsinyt koko raskauden aikana mistään vaivoista. Sanoikin että voisi olla koko ajan raskaana. Toiset on vähän onnekkaampia tämän suhteen. Kohtalaisesti olen kyllä vielä itsekin tuollaisilta ulkoisilta harmeilta, sisäistä on sitten senkin edestä :D. Mutta vielä on piitkä aika jäljellä, että ehtiihän niitäkin tulemaan. Ihan alku raskaudesta meni naama vähän rikki, mutta ihme ja kumma, parantui yhtä nopeasti kun tulikin. Kauhulla odotan jatkoa...

Ja juuri tuolla tasolla on myös minun sietokyky. Ihanaa sitten joskus taas palata normaaliin!!
 
[QUOTE="vieras";25708397]Mulla oli kans ihan järkky jatkuva vitutus päällä kun odotin tyttöä, kesti koko raskausajan, poikia odotellessa olo oli todella seesteinen.[/QUOTE]

Oi niinkö! Kaikki meille tyttöä ennustaakin tulevaksi :D. Saas nyt nähdä sitten...
 

Yhteistyössä