Raskaus ja äidiksi tulo ahdistaa :(

[vierailija]

Vau! Onhan se aborttikin hyvä vaihtoehto, jos kovasti ahdistaa. Ja kannattaa miettiä, haluaako lapsia oikeasti, vai onko ajatusta roikottanut mukana vain siksi, että lapsia on tapana tehdä. Noita ääneen sanomattomia tapoja kannattaa kyseenalaistaa, koska ne eivät sovi kaikille.

Minulla ei ollut raskausaikana lainkaan tuollaista ahdistusta. Ainoa ahdistuksen aihe oli keskenmenon pelko ja kehitysvamman pelko, jotka onneksi nekin loppuivat rakenneultran jälkeen. Raskausaika oli todella onnellista aikaa, ja synnytyksen jälkeen olen todennut, että mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin ajan viettäminen oman lapsen kanssa. Kun tulin raskaaksi, tuntui kuin elämä olisi vihdoin loksahtanut paikoilleen ja saan olla juuri sitä, mikä minun aina kuulunutkin olla. Tuntuu, että nykyajan yhteiskunnassa ei tuollaista edes saa sanoa ääneen, koska modernilla naisella kuuluu olla ainakin kymmenen rautaa tulessa kaiken aikaa, ja niiden kuuluu mennä aina perheenkin ohi.

 

[m1es]

Joillakin yksinhuoltajilla taas tuntuu olevan raskausaddiktio, yhdeksän lapsen yh. saa somaliäiditkin kalpenemaan...

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/yks...loksena-alissa-jonne-aliina-ja-jooa--24108845

 

[vierailija]

Täällä yksi ahdistunut odottaja lisää! Kuin omia ajatuksia lukisi, kun noita aiempia viestejä lukee.

Itsellä menossa RV 10+2, esikoinen tulossa. Rakastan lapsia ja oon aina halunnut äidiksi. Nyt kun tilanne on kuitenkin tosi, ahdistaa aivan hirveästi. Tuntuu, että en löydä lapsesta kuin negatiivisia asioita. Tuntuu kuin elämä loppuisi tähän. Aborttiakin olen miettinyt, mutta en sitä antaisi itselleni koskaan anteeksi..

Raskautta on myös tähän asti varjostanut hirveä pahoinvointi, joten tää on ollut yhtä h*elvettiä. Toivon, että jossain vaiheessa helpottaa ja osaisin olla lapsesta onnellinen.

 

[vierailija]

Täällä yksi ahdistunut odottaja lisää! Kuin omia ajatuksia lukisi, kun noita aiempia viestejä lukee.

Itsellä menossa RV 10+2, esikoinen tulossa. Rakastan lapsia ja oon aina halunnut äidiksi. Nyt kun tilanne on kuitenkin tosi, ahdistaa aivan hirveästi. Tuntuu, että en löydä lapsesta kuin negatiivisia asioita. Tuntuu kuin elämä loppuisi tähän. Aborttiakin olen miettinyt, mutta en sitä antaisi itselleni koskaan anteeksi..

Raskautta on myös tähän asti varjostanut hirveä pahoinvointi, joten tää on ollut yhtä h*lvettiä. Toivon, että jossain vaiheessa helpottaa ja osaisin olla lapsesta onnellinen.

 

[Ekaraskaus91]

Onko täällä vielä joku? Rv 14 ja ahdistaa samat jutut kuin monia muitakin. Joka toinen vko oon onnellinen ja sit taas ahdistaa, ehkä eniten parisuhteen puolesta.. Vaikkei mulle oo annettu mtn syytä, onnellisesti naimisissa ja lasta yritetty tehdä puolitoistavuotta. Nyt sitte raskaana ja ahdistaa? Aborttia en oo ikinä ees harkinnut ja tien että nää on normaaleja tuntemuksia mutta silti kamalia Ei oo ees ketään kaveria tai tuttua joka olis kans raskaana. Oon avioero lapsi joten mulla varmaan luonnostaan on semmonen olo et oon tyyliin yksin tässä. Onhan mulla mies josta tulee samalla isä kun musta tulee äiti. Ihme fiiliksiä. Toivottavasti tääl olis joku viel linjoilla, olis kiva vaikka joku whatsapp ryhmä perustaa??

 

[elämä ohi]

Saisikohan tähän ketjuun eloa? Kanssaodottajia tai jo lapsen saaneita?

Itsellä aikaisessa vaiheessa raskaus, luultavasti rv 6. Ahdistaa aivan älyttömästi. Raskaus on vahinko, ei mikään suunniteltu juttu.

Ahdistaa ihan älyttömästi. En ole valmis saamaan lasta, eikä elämäni puitteet ole vielä kunnossa lasta varten. Opinnot, työ, raha... Oma elämä elämättä. Aborttia harkitsen, mutta koen sen eettisesti vääräksi vaihtoehdoksi. Ajoittain on myönteisiä tunteita tulevaa lasta kohtaan. Jos niitä ei olisi, ehkä abortti olisi helpompi hyväksyä. Välillä ajattelen, että onko se nyt sen eettisempi vaihtoehto synnyttää ei-toivottu lapsi, kuin tehdä abortti? Itse olen ollut ei-toivottu lapsi ja isäni on sen varsin selvästi minulle ilmaissutkin. Pelkään, että olisin yhtä huono vanhempi Mutta sitten ajattelen, että se on jokin viaton pieni olento. Eihän vauvaakaan voisi tappaa, joten kuinka sikiön voisi?!

Ahdistaa ihan älyttömästi Kuinka te, joilla on ollut ahdistusta raskausaikana, olette selvinneet lapsiarjesta?

 

[vierailija]

Elämän parhaat asiat ovat tavallaan ilmaisia. Onneksi olkoon! Nyt vaan alat elämään uutta aikaa ja unohdat omat rajoitteesi, uuden ehdoilla jatkaen. Lasten tekoa ei tarvi koskaan katua. Sun isän voit jättää omaan arvoonsa. Nyt sinussa kasvaa uusi elämä ja voit alkaa kehittelemään uusia perinteitä