raskaus+aviokriisi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä teen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ohis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ooo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpä!:
Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.

viime talvi ja kevät meni hyvin, kesäkin. Syksyllä miehelle alkoi taas alkoholi maistumaan heti kun perheeseen tulis kriisi (lapsen kanssa ongelmia) (tätä ei varmasti voi ymmärtää jos itsellä ei ole sairasta lasta)
Silloin alkoi vanhat kummitukset haahuilemaan ajatuksissani. Edellinen raskausaika oli vaikeaa, sattui kaikenlasita ikävää, varsinkin kun vauva syntyi. Vauva aika meni usvassa kun miessairastui niin pahasti mieleltään.

Nyt ei ole sattunut mitään, mutta pelkään, pelkään niin paljon että taas haavoitan itseni. Vihdoinkin kun olen löytänyt tasapainon, tullut ehjäksi ihmiseksi. Pelkään nion että viina taas vie miehen, hän on niin heikko, ei kestä kun lapsilla ongelmia.

koska vaikeiden aikojen jälkeen tuli hyvä kausi joka jatkui yllättävän pitkään, luulin että vaikeudet on takanapäin. Rakastan lapsia ja tahdon ison perheen. Vauvaa en kadu, en hetkeäkään, olen onnellinen että tulin raskaaksi ja raskaus onnistui. Koska tämä tulee olemaan viimeinen lapseni. En halua lapsia eri miehille, haluan että lapsillanii on samat vanhemmat.

Minusta on outoa, että joku varta vasten haluaa alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen lapsensa isäksi.

Rakkaus on ihmeellinen asia, se saa tekemään vaikka mitä outoja asioita kun sitä rakkautta ja intohimoa on ja sitä meillä todellakin on ollut, yllin kyllin. Nyt se on vaan joko pahasti hukassa minulta tai täysin kadonnut
 
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvikkaan mutta eikö olisi pitänyt hoitaa ne isommat lapset kuntoon ennen uutta raskautta.Kyllä ne isommat lapset äitiä myös tarvii.
Mutta nyt tosiaan kannattaa ajatella niitä lapsia ensisijassa.Mikä on niille lapsille parasta.Olen sitä mieltä että äitinä voi joustaa monesakin asiassa jos lapsen etu on kyseessä.Ei toki koko elämää vaan ainakin sen aikaa että lasten olo helpottuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvikkaan mutta eikö olisi pitänyt hoitaa ne isommat lapset kuntoon ennen uutta raskautta.Kyllä ne isommat lapset äitiä myös tarvii.
Mutta nyt tosiaan kannattaa ajatella niitä lapsia ensisijassa.Mikä on niille lapsille parasta.Olen sitä mieltä että äitinä voi joustaa monesakin asiassa jos lapsen etu on kyseessä.Ei toki koko elämää vaan ainakin sen aikaa että lasten olo helpottuu.

No isomman ongelmat alkoi vasta tänä syksynä ja raskaus oli jo aika pitkällä. Ja ei ole auttanut vaikka olen pyytänyt että joku painaisi paussia että saatais teini kuntoon ennen vauvan syntymää
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä toivoin itse noin ekaluokkalaisesta alkaen,että mun vanhemmat eroais,koska näin,ettei mun äiti ollut onnellinen.Kun olin 13-vuotias he viimein erosivat ja se oli koko perheelle helpotus.Äidistäni näki,kuina painolasti putosi harteilta ja hän pääsi elämään vapaasti ja hengittämään rauhassa.Isäni oli alkuunsa hämillään,mutta kumpikin löysi nopeasti uuden kumppanin ja ovat tahoillaan onnellisia.

Mun mielipiteeni siis on se,että joskus sen yhdenkin ihmisen onnettomuus voi tehdä ne kaikki kuusi muuta ihmistä yhtä onnettomiksi ja antaa täysin väärää kuvaa myös lapsille siitä,millaista elämä on.

Juuri näin, monesti ero on myös lasten etu. Niinkuin kerroin, olisin ollut onnellinen jos vanhempani olisivat tajunneet erota.
 
En vain tajua että teet viidennen lapsen miehen kanssa jolla on ollut kuitenkin vakavia ongelmia, huolimatta siitä että ovat välillä olleet ongelmat poissa.

Kyllä sun nyt pitää vaan antaa ajan kulua ja odottaa miten asiat lutviutuu. Ja ottaa vastuuta omista ratkaisuista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
En vain tajua että teet viidennen lapsen miehen kanssa jolla on ollut kuitenkin vakavia ongelmia, huolimatta siitä että ovat välillä olleet ongelmat poissa.

Kyllä sun nyt pitää vaan antaa ajan kulua ja odottaa miten asiat lutviutuu. Ja ottaa vastuuta omista ratkaisuista.

Vastuuta on tehdä ratkaisu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
En vain tajua että teet viidennen lapsen miehen kanssa jolla on ollut kuitenkin vakavia ongelmia, huolimatta siitä että ovat välillä olleet ongelmat poissa.

Kyllä sun nyt pitää vaan antaa ajan kulua ja odottaa miten asiat lutviutuu. Ja ottaa vastuuta omista ratkaisuista.

Vastuuta on tehdä ratkaisu.

Niin, ratkaisu joka ei vie lapsilta isää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvikkaan mutta eikö olisi pitänyt hoitaa ne isommat lapset kuntoon ennen uutta raskautta.Kyllä ne isommat lapset äitiä myös tarvii.
Mutta nyt tosiaan kannattaa ajatella niitä lapsia ensisijassa.Mikä on niille lapsille parasta.Olen sitä mieltä että äitinä voi joustaa monesakin asiassa jos lapsen etu on kyseessä.Ei toki koko elämää vaan ainakin sen aikaa että lasten olo helpottuu.

No isomman ongelmat alkoi vasta tänä syksynä ja raskaus oli jo aika pitkällä. Ja ei ole auttanut vaikka olen pyytänyt että joku painaisi paussia että saatais teini kuntoon ennen vauvan syntymää

Kyllähän epävakaa perhe-elämä jättää jälkensä myös lapsiin,se on ihan selvää.Oma mieheni kärsii myös mielenterveysongelmista ja todella tiedän miten vaikeaa se elämä voi sellasen kanssa olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
En vain tajua että teet viidennen lapsen miehen kanssa jolla on ollut kuitenkin vakavia ongelmia, huolimatta siitä että ovat välillä olleet ongelmat poissa.

Kyllä sun nyt pitää vaan antaa ajan kulua ja odottaa miten asiat lutviutuu. Ja ottaa vastuuta omista ratkaisuista.

Vastuuta on tehdä ratkaisu.

Niin, ratkaisu joka ei vie lapsilta isää.

eihän isä ja isyys mihinkään katoa vaikka eroasimmekin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
En vain tajua että teet viidennen lapsen miehen kanssa jolla on ollut kuitenkin vakavia ongelmia, huolimatta siitä että ovat välillä olleet ongelmat poissa.

Kyllä sun nyt pitää vaan antaa ajan kulua ja odottaa miten asiat lutviutuu. Ja ottaa vastuuta omista ratkaisuista.

Vastuuta on tehdä ratkaisu.

Niin, ratkaisu joka ei vie lapsilta isää.

Siis tahdot kaikkien jatkavan oireilua ja kärsimistä? Tahdot, että lapset oppivat kieroutuneen mallin?
Vai tahdotko, että lapsilla on mahdollisuus ylläpitää hyvä suhde isään, vaikka sitten vähän kauempaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Siis tahdot kaikkien jatkavan oireilua ja kärsimistä? Tahdot, että lapset oppivat kieroutuneen mallin?
Vai tahdotko, että lapsilla on mahdollisuus ylläpitää hyvä suhde isään, vaikka sitten vähän kauempaa?

Tuossa eilisessä ketjussa jossa puhuttiin liiton hajoamisesta joku sanoi että lasten takia on kestettävä huonossa liitossa 18 vuotta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
eihän isä ja isyys mihinkään katoa vaikka eroasimmekin?

No siitä sitten eroamaan. Haluat varmaan kommentteja jotka tukevat tätä ratkaisua.

Alunpitäen halusin kommentteja että onko kukaan kokenut vastaavaa, että vauva tulossa kriisin keskelle? Kuinka on käynyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Siis tahdot kaikkien jatkavan oireilua ja kärsimistä? Tahdot, että lapset oppivat kieroutuneen mallin?
Vai tahdotko, että lapsilla on mahdollisuus ylläpitää hyvä suhde isään, vaikka sitten vähän kauempaa?

Tuossa eilisessä ketjussa jossa puhuttiin liiton hajoamisesta joku sanoi että lasten takia on kestettävä huonossa liitossa 18 vuotta :)

Eiköhän ap ole jo tuomionsa kärsinyt? ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
eihän isä ja isyys mihinkään katoa vaikka eroasimmekin?

No siitä sitten eroamaan. Haluat varmaan kommentteja jotka tukevat tätä ratkaisua.

Alunpitäen halusin kommentteja että onko kukaan kokenut vastaavaa, että vauva tulossa kriisin keskelle? Kuinka on käynyt?

Pienimuotoiseen kriisiin syntyi toinen lapsemme. Ei minusta tai äijästä johtuvaan, vaan muista syistä ja ihmisistä. Pärjäsimme kyllä, mutta vain siksi, että meillä oli toisemme.
 
Mulla on ollu sama tilanne.Mies sairastu masennukseen kun odotin kolmatta lasta.Elämä on ollut yhtä vuoristorataa siitä asti.On ollut hyviä ja huonoja aikoja ja kaikkea siltä väliltä.Nyt tilanne on se että eroa mietin ja monesti.Olen tässä suhteessa nyt toistaiseksi ehkä vain lasten takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on ollu sama tilanne.Mies sairastu masennukseen kun odotin kolmatta lasta.Elämä on ollut yhtä vuoristorataa siitä asti.On ollut hyviä ja huonoja aikoja ja kaikkea siltä väliltä.Nyt tilanne on se että eroa mietin ja monesti.Olen tässä suhteessa nyt toistaiseksi ehkä vain lasten takia.

oletko käynyt juttelemassa missään?
 
Noita muite viestejä sen kummemmin lukematta sun kannattaa mun mielestäni ap kuitenkin taistella liittonne eteen. Jos vanhat muistot vaivaa sinua, niin sun täytyy itse käsitellä niitä mt- toimistossa tai jossain keskusteluterapiassa tms. Turhahan sitä nyt on erota, jos on jo selvittänyt ne vaikeudet ennenkin. Varmasti siihen on joku syy miksi olette pysyneet yhdessä niiden vaikeuksien läpi.Varmasti miehesikin rakastaa sinua jos hän kerran tekee kaikkensa liiton eteen. Mun mielestä kannattaa ainakin yrittää. Rakkaushan pitkässä liitossa varmaan useinkin jollain tasolla tulee ja menee, ei se koko aika voi olla jotain suurta rakkauden huumaa. Noita vaikeuksia selvittämällä ja voittamalla se rakkaus saa mahdollisuuden vahvistua entisestään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on ollu sama tilanne.Mies sairastu masennukseen kun odotin kolmatta lasta.Elämä on ollut yhtä vuoristorataa siitä asti.On ollut hyviä ja huonoja aikoja ja kaikkea siltä väliltä.Nyt tilanne on se että eroa mietin ja monesti.Olen tässä suhteessa nyt toistaiseksi ehkä vain lasten takia.

oletko käynyt juttelemassa missään?

En ole.Ystäville olen asiaa purkanut.Todella haastavaa elää mielenterveysongelmaisen kanssa.Ei osaa enää olla onnellinen edes niistä hyvistä kausista kun tietää että se huono kausi on kuitenkin tulossa.Meillä on lapset vielä pieniä joten ne ei ole toistaseksi joutuneet mitään kamalaa näkemään.
 
Minä odottaisin rauhassa lapsen syntymää. Mulla on nyt se tilanne, että olen viimeisillään raskaana ja tää raskaus on nostanut pintaan epäilykset, katkeruudet jne. siitä kun mies petti, eikä tää ole mikään vanha tapahtuma. Välillä tunnen vain vihaa.
Jos nyt lähtisin, niin varmaan katuisin myöhemmin. Ei tulisi olemaan helppoa loppuraskaudessa, lapsivuodeaikana isompien lasten kanssa ja niin edelleen. Tiedän tarvitsevani tuota miestä vielä ja siksi elän nyt näin.
Katson ja mietin asiaa vasta sitten, kun olen taas jaloillani ja tarpeeksi vahva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
eihän isä ja isyys mihinkään katoa vaikka eroasimmekin?

No siitä sitten eroamaan. Haluat varmaan kommentteja jotka tukevat tätä ratkaisua.

Alunpitäen halusin kommentteja että onko kukaan kokenut vastaavaa, että vauva tulossa kriisin keskelle? Kuinka on käynyt?

No siis minä olen, toinen lapsi syntyi siihen tilanteeseen, mutta mies oli väkivaltainen ja alkoholisti ja sittemmin alkoi käyttää myös muita päihteitä. Erosimme kun tuo odottamani lapsi oli 5kk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on ollu sama tilanne.Mies sairastu masennukseen kun odotin kolmatta lasta.Elämä on ollut yhtä vuoristorataa siitä asti.On ollut hyviä ja huonoja aikoja ja kaikkea siltä väliltä.Nyt tilanne on se että eroa mietin ja monesti.Olen tässä suhteessa nyt toistaiseksi ehkä vain lasten takia.

oletko käynyt juttelemassa missään?

En ole.Ystäville olen asiaa purkanut.Todella haastavaa elää mielenterveysongelmaisen kanssa.Ei osaa enää olla onnellinen edes niistä hyvistä kausista kun tietää että se huono kausi on kuitenkin tulossa.Meillä on lapset vielä pieniä joten ne ei ole toistaseksi joutuneet mitään kamalaa näkemään.

Uskomatonta että aikuiset ihmiset ei hae ammattiapua.
 

Yhteistyössä