A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ohis:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ooo:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:Alkuperäinen kirjoittaja Niinpä!:Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!
Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?
Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.
Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?
On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.
viime talvi ja kevät meni hyvin, kesäkin. Syksyllä miehelle alkoi taas alkoholi maistumaan heti kun perheeseen tulis kriisi (lapsen kanssa ongelmia) (tätä ei varmasti voi ymmärtää jos itsellä ei ole sairasta lasta)
Silloin alkoi vanhat kummitukset haahuilemaan ajatuksissani. Edellinen raskausaika oli vaikeaa, sattui kaikenlasita ikävää, varsinkin kun vauva syntyi. Vauva aika meni usvassa kun miessairastui niin pahasti mieleltään.
Nyt ei ole sattunut mitään, mutta pelkään, pelkään niin paljon että taas haavoitan itseni. Vihdoinkin kun olen löytänyt tasapainon, tullut ehjäksi ihmiseksi. Pelkään nion että viina taas vie miehen, hän on niin heikko, ei kestä kun lapsilla ongelmia.
koska vaikeiden aikojen jälkeen tuli hyvä kausi joka jatkui yllättävän pitkään, luulin että vaikeudet on takanapäin. Rakastan lapsia ja tahdon ison perheen. Vauvaa en kadu, en hetkeäkään, olen onnellinen että tulin raskaaksi ja raskaus onnistui. Koska tämä tulee olemaan viimeinen lapseni. En halua lapsia eri miehille, haluan että lapsillanii on samat vanhemmat.
Minusta on outoa, että joku varta vasten haluaa alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen lapsensa isäksi.
Rakkaus on ihmeellinen asia, se saa tekemään vaikka mitä outoja asioita kun sitä rakkautta ja intohimoa on ja sitä meillä todellakin on ollut, yllin kyllin. Nyt se on vaan joko pahasti hukassa minulta tai täysin kadonnut