Raskaus 44-vuotiaana.Mitä tekisit?

en pitäis,kyllä mä siinä jo vähän miettisin lastakin,tosi kivaa et mutsi on reilu viiskymppinen ku menee kouluun :/

Eipä ole paljon haitannut mun sisaruksia!

Ystäväni äiti sai hänet myös reilusti yli nelikymppisenä ja aiheesta puhuessamme hän on kertonut, ettei ole kokenut mitään erilaisuutta omassa äidissään verrattuna muiden äiteihin.

Luuleeko kaikki palstalaiset, että nykyajan viisi- ja kuusikymppiset naiset on joitain permanenttitukkaisia tätejä, jotka istuu päivät keinutuolissa ja virkkaa sukkia?! Jestas.. pientä ikärasismia. Vaikka sun mummosi olisi ollut sellainen, niin kannattaa vähän miettiä miten elämänmeno on ehkä voinut muuttua.

Mun tuntemat viisikymppiset käyttää farkkuja, meikkaa, pitää huolta itsestään, on mukana työelämässä, käy salilla, reissaa ja elää kaikin puolin normaalia, aktiivista naisen elämää... Omani mukaan lukien.

tästä olikin kyse että pitäisinkö minä lapsen jos olisin 44v ja en pitäis!mun oma äiti on 58v ja ei oo mikään mummeli vaikka 2 lapsen mummo onki,me lainataan jopa toistemme vaatteita!

Aika yleisesti tuossa vaan mainitsit, että miettisit sitä miltä lapsesta tuntuisi. No mä kerroin mun kokemuksista sen suhteen, miltä lapsesta tuntuisi. Eli ei kovin negatiiviselta, oli mun vastaus. Joten ei todellakaan välttämättä tarvitse ajatella, että se olisi lapsesta jotenkin kamalaa jos äiti olisi vanhempi kuin luokkakaverin äiti.

Sun oma mielipiteesi lapsen suhteen on toinen asia, mutta puhuit vaan siitä lapsen mielipiteestä..

no meijän perheessä lapsillakin on oikeus sanoa mielipiteensä...ja mun mielestä se ois ollu kamalaa jos mun äiti ois ollu yli viiskymppinen ku oisin kouluun menny,tää nyt on vaan mun mielipide...mun äiti oli 39 ku alotin koulun ja mä tulen olemaan 28.

Sitä ei juuri 7 -vuotias mieti omasta äidistään, että minkäs ikäinen äiti nyt onkaan. Jos on hyvä suhde äitiinsä, en näe mitään syytä miksi lapsi häpeäisi äitiään. Mä en olisi 7 -vuotiaana osannut edes kertoa minkäikäinen äiti on.. Äiti oli vaan.. äiti. Ja mun mielestä äiti oli aina nätti ja tuoksui hyvältä. Samoin ei teiniäidinkään lapsi osaa ajatella, että mun äiti on muihin nähden erilainen, koska on nuorempi kuin muiden äidit.

Nämä ikäkysymykset on tärkeitä vain aikuisten päässä, se unohtuu, ettei lapsi ajattele asioista samalla tavalla. Eli kukaan ei voi sanoa, että mä olisin lapsena ajatellut toisin; sitä ei voi tietää. Mä luulen, että äidin persoona ja ja äidin ja lapsen suhde on paljon tärkeämpi vaikuttaja siihen, miten lapsi näkee äitinsä ulkomaailmaan nähden, kuin tuollaiset ulkonaiset asiat kuin ikä.

 

Synnytä vaan ota riski.

 

no meijän perheessä lapsillakin on oikeus sanoa mielipiteensä...ja mun mielestä se ois ollu kamalaa jos mun äiti ois ollu yli viiskymppinen ku oisin kouluun menny quote]

Vaikka tietyissä asioissa vapaata kasvatusta kannatankin, en pidä äidin ikää sellaisena asiana, jonka lapsi saisi itse päättää. Kuinka sinä "tatti ratkaisisit ongelman, jos olisit lapsesi mielestä väärän ikäinen, pituinen tai näköinen?

 

En tekisi mitään. Iloitsisin raskaudesta.

 

no meijän perheessä lapsillakin on oikeus sanoa mielipiteensä...ja mun mielestä se ois ollu kamalaa jos mun äiti ois ollu yli viiskymppinen ku oisin kouluun menny quote]

Vaikka tietyissä asioissa vapaata kasvatusta kannatankin, en pidä äidin ikää sellaisena asiana, jonka lapsi saisi itse päättää. Kuinka sinä "tatti ratkaisisit ongelman, jos olisit lapsesi mielestä väärän ikäinen, pituinen tai näköinen?

vähän vaikeatahan se on ratkaista sellainen asia

 

ois ihan saletisti taaskin ihan napakassa tarkkailussa.. silti pitäisin jos vaan mukana pysyy.. eikä se maata kaatais jos ei ihan "ehjä" ois.. pääasia on se elossa pysyminen..

toisaalta kun en ole tiheään sikiävää tyyppiä muuta kuin nämä kolme viimeistä tapausta ..joista viimeisin vielä masussa niin saapi nähdä..eli mie täutän 39 ens tammikuussa ja uumoilin jo äippä poilla istuvani sokerilääkärin jututettavana taas kolmen vuoden kuluttua

jokainen tavallaan..

 

no meijän perheessä lapsillakin on oikeus sanoa mielipiteensä...ja mun mielestä se ois ollu kamalaa jos mun äiti ois ollu yli viiskymppinen ku oisin kouluun menny quote]

Vaikka tietyissä asioissa vapaata kasvatusta kannatankin, en pidä äidin ikää sellaisena asiana, jonka lapsi saisi itse päättää. Kuinka sinä "tatti ratkaisisit ongelman, jos olisit lapsesi mielestä väärän ikäinen, pituinen tai näköinen?

Totta, lapsien lukumäärä perheessä ei missään tapauksessa ole minulle sellainen asia, jonka saavat muut perheen lapset päättää. Se on päätös, joka kuuluu minulle ja miehelleni. Lapset eivät meillä päätä myöskään muista suurista linjauksista elämissämme. Me ajattelemme kyllä päätöksissä lapsemme parasta, mutta sitä ei tarvitse heiltä kysyä. Kuuluu vanhemmuuteen osata ajatella asioita myös lapsen parhaaksi -ja sitten tunnistaa ne asiat, jotka eivät lapselle kuulu vaan ovat yksin aikuisten päätösvallassa.

Esimerkiksi lapsesta voisi tuntua todella kurjalta muuttaa uuteen kotiin, mutta aikuisena sinä taas tietäisit, että uusi koti on paremmin lapselle sopivalla seudulla ja että muuton myötä vaikkapa lapsen koulumatka lyhenee ja perhe saa puutarhan edellisen kerrostalokämpän parvekkeen sijaan. Lapsikin oppii näistä nauttimaan, varsinkin jos vanhempi valmistaa lapsen näihin muutoksiin mahdollisimman positiivisesti.

 

JOS olisin raskaana, niin varmaan pitäisin lapsen. Aborttia en pystyisi kyllä tekemään. Toisaalta olen kyllä ajatellut, että tuossa vaiheessa mulla on varmaan ehkäisykeinona jo sterilisaatio. Jotenkin olen asennoitunut, etten tekisi lapsia enää yli 30 v:nä.

 

no meijän perheessä lapsillakin on oikeus sanoa mielipiteensä...ja mun mielestä se ois ollu kamalaa jos mun äiti ois ollu yli viiskymppinen ku oisin kouluun menny quote]

Vaikka tietyissä asioissa vapaata kasvatusta kannatankin, en pidä äidin ikää sellaisena asiana, jonka lapsi saisi itse päättää. Kuinka sinä "tatti ratkaisisit ongelman, jos olisit lapsesi mielestä väärän ikäinen, pituinen tai näköinen?

Totta, lapsien lukumäärä perheessä ei missään tapauksessa ole minulle sellainen asia, jonka saavat muut perheen lapset päättää. Se on päätös, joka kuuluu minulle ja miehelleni. Lapset eivät meillä päätä myöskään muista suurista linjauksista elämissämme. Me ajattelemme kyllä päätöksissä lapsemme parasta, mutta sitä ei tarvitse heiltä kysyä. Kuuluu vanhemmuuteen osata ajatella asioita myös lapsen parhaaksi -ja sitten tunnistaa ne asiat, jotka eivät lapselle kuulu vaan ovat yksin aikuisten päätösvallassa.

Esimerkiksi lapsesta voisi tuntua todella kurjalta muuttaa uuteen kotiin, mutta aikuisena sinä taas tietäisit, että uusi koti on paremmin lapselle sopivalla seudulla ja että muuton myötä vaikkapa lapsen koulumatka lyhenee ja perhe saa puutarhan edellisen kerrostalokämpän parvekkeen sijaan. Lapsikin oppii näistä nauttimaan, varsinkin jos vanhempi valmistaa lapsen näihin muutoksiin mahdollisimman positiivisesti.

no voi herranjestas...meni nyt vähän yli....

 

Pitäisin tietenkin!

 

Tekisin abortin, jos raskaus huomattais ajoissa. Muussa tapauksessa ei paljon vaihtoehtoja olisi.

 

Tekisin abortin

 

Aborttia en pystyis tekemään ellei lapsella sitten huomattaisi suuri vammoja. Mut en kyl olisi mitenkään iloinen uutisesta. Nytkin 32-vuotiaana on tekemistä kolmessa lapsessa. Toki silloin 44-vuotiaana lapset olis jo isompia mut yövalvomiset ja muut ei innosta. Jos taas olisin lapseton ja 44-vuotias saattaisin olla onnellinenkin tilanteesta.

 

Lapsen, olen tullut äidiksi 31v ja 41v joten ei siinä olisi mitään ihmeellistä.
Nyt jos olisin raskaana niin saisin lapsen 47v mutta se ei enää ole mahdollista, ja hyvä niin.

 

Vaikeaa se olisi, mutta varmaan abortin.. esikoinen olisi silloin jo 27v ja musta olis outoa jos olis noin iso ikäero.. ja tuskin edes haluaisin pientä lasta enää siinä vaiheessa..

 

Olisin onnellinen ja pitäisin lapsen. Se olisi hyvä aika saada pahnanpojimmainen, koska kolmonen aloittaisi juuri koulutiensä, kakkonen olisi tokalla ja esikoinen olisi 5. luokalla. Saisi heillekin mukavan rauhallisen vuoden, kun ovat aika nuoria hekin.

 

Olisin äärettömän onnellinen :heart: iltatähti

 

Minäkin varmasti pitäisin lapsen vaikka pakkahan siinä sekaisin menisi. Olisi se varmaan aikamoista kun nytkin 34-vuotiaana pohdin kovasti raskautuako vai ei. Mutta ei se tietenkään elämän hirvein asia olisi, ei sinne päinkään.

 

Pitäisin lapsen.

 

olisin tooooodella yllättänyt ja onnesta soikeena

 

itse toivon, että en joudu tuohon tilanteeseen koskaan. en haluais aloittaa alusta vauvavalvomista, kuitenkin kun minä olen 44v, niin vanhin lapseni on silloin jo 25v. Joten toivon vain ettei noin koskaan käy, ettei mun tarvi miettiä mitä tekisin...

 

Abortin

 

Mitäkö tekisin... Tottahan toki lapsi sais tulla jos on niin kerran päättäny.

 

Tekisin lapsen. Olisi aikamoinen onnenpotku onnistua vielä tuossa vaiheessa. Tuttavani sai kaksoset 47v. ja hyvin on mennyt.

 

Jokainen tekee lapsensa siinä iässä kun haluaa, ekm.

Mutta jos mä olisin henk.koht. raskaana 44-vuotiaana, hankkiutuisin tilastani eroon mahd. äkkiä.

Ensinnäkin, olen mahdollisesti silloin jo mummu. Toisekseen musta tuntuu nyt, 26-vuotiaana, että alan olla ihan liian vanha olemaan raskaana. Itseasiassa tuntui jossain määrin jo 24-vuotiaana...
44-vuotiaana? No way, en haluaisi kokeilla.