raskaudenajan pelot

Että mulla menee hermot tähän pelkäämiseen! Eilen näin pienokaisen ultrassa ja kaikki oli mainiosti. Nyt kuitenkin pelkään taas ettei ole kun eilen vihloi mahan pohjaa miten nämä pelot saa kuriin? Jatkuva stressaaminen ei ainakaan helpota ollenkaan. Minulla alkoi juuri toinen kolmannes ja siis suurin riskiaika on ohi jo. Eilen näin pienen touhut kun potki ja heilui masussa. Nyt taas pelottaa.

 

Onko ensimmäisesi? Onko sinulla ollut keskenmenoja? Vai mistä nämä pelot tulevat?

Meinaan, että kyllä suurin osa raskauksista tuon vaiheen jälkeen päättyy onnellisesti lapsen syntymään. Pieni huoli on mielestäni normaalia, sellainen mikä sitten ei koskaan enää omien lasten kanssa hellitäkään.

 

Helpottaa ainakin osittain sitten kun liikkeet tuntuu. Kotidoppler voi tietysti olla yks vaihtoehto jos se tuo mielenrauhaa koska se jatkuva pelko ja stressi ei ole hyväksi vauvallekaan. Tai sitten vaan hyväksyy sen että kaikki asiat ei ole omissa käsissä. Jos menee kesken niin menee, ei sille kukaan mitään voi.

 

On ensimmäinen lapsi varmaan siitä juontaa pelot. Eilen siellä oli kuitenkin niin vilkas kaveri masussa että kätilöäkin nauratti. Jotenkin vaan tuntuu että nämä pelot vie tilan onnelta

 

Myönnän, että mulla oli ihan vastaavanlaisia pelkoja ja tosiaan helpotti, kun liikkeet alkoivat tuntumaan. Itse asiassa pelot loppuivat siihen. Mulla on takana keskenmeno ja tuulimunaraskaus ja korkea ikä

 

Minulla oli myös ja raskausaika otti koville. Minä pelkäsin raskausmyrkytystä ihan järjettömästi, niinpä mittailin kotona verenpainetta ja virtsan valkuaista ja sokereita hyvinkin säännöllisesti. Olo helpotti siinä kun viikkoja tuli tarpeeksi ja tiesin että jos se nyt tulee niin vauvan pitäisi selvityä. Kaikki meni loppuen lopuksi hyvin.

 

Mä olin koko raskauden ihan paniikissa en olisi pärjännyt ilman kotidopleria. Mun vauva oli todella rauhallinen, että ihan loppuun asti sai panikoida. Synnytyksen jälkeen pelläsin sitten kätkytkuolemaa ja siitä, kun pääsi yli niin aloin pelkäämään, että mulle sattuu jotain.
Olen kyllästynyt pelkäämään, ei sitä niinkään voi elää. Päivä kerralaan....