Raskauden keskeytys?

[vierailija]

Olen 40-vuotias nainen, jolla on kaksi lasta (8v. ja 6v.) Molemmat lapset oli vaikea saada alulle hormoniongelmieni vuoksi. Olemme miehen kanssa ajatelleet, että kondomi riittää ehkäisykeinoksi sen vuoksi. Seksiä ei muutenkaan kovin usein ole, joten riskit ovat olleet vähäiset.

Nyt kuitenkin tein positiivisen raskaustestin ja olen järkyttynyt! En halua enää lapsia tässä iässä, rankka pikkulapsiaika on ohitse ja arki rullaa mukavasti lasten harrastusten parissa. Muutama vuosi sitten vielä haaveilin joskus salaa kolmannesta, mutta en jaksaisi enää. Sain toisesta raskaudesta pahat suonikohjut, kohdunlaskeuman ja monta vuotta jatkuneen virtsankarkailun, Jos olisin viisi vuotta nuorempi, voisin ajatella toisin.

Kävin jo omalla lääkärillä hakemassa lähetteen raskaudenkeskeytykseen, mutta päätös tuntuu todella vaikealta. Mietin jättääkö abortti minua ikinä rauhaan, jos sen nyt teen? Tällä hetkellä on rv 5+6 ja raskauspahoinvointi on jo alkanut. Ainoa lohdutukseni abortin jälkeiselle ajalle on se, etten voisi tietää olisiko raskaus edes jatkunut loppuun asti...

Haluaisin kuulla ikäisteni naisten kokemuksia, millaisiin päätöksiin olette päätyneet ja miltä se on tuntunut?

 

[0roosa0]

Mä kävin sterilisaatiossa -jo aiemmin- koska en halunnut tuohon tilanteeseen.

Mä en pystyisi aborttiin. Ellen pitäisi lasta olisi adoptio ainoa vaihtoehto.

*halaus* Raskas ja vaikea päätös sulla edessä!

 

[viisikymppinen isoäiti]

Anna lapsen syntyä. Älä tuhoa pientä elämän alkua. Kolme menee siinä missä kaksikin

 

[vierailija]

Minä katuisin ja paljon. Mutta minä toivonkin lasta jo neljättä vuotta. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä että jos et tosissasi sitä halua saatat katkeroitua lapselle koska hän vie vapautesi. Ehkä parisuhde kärsii myös. Tai saatatte olla mitä onnellisempia ja miettiä miten tämmöisiä ajatuksia edes oli. Toisaalta isommista sisaruksista saat jo erilailla apua. Itse suosin kuitenkin itsekästä ajattelua tässä. On väärin lasta kohtaan jos annat raskauden jatkua vaan velvollisuuden tunteesta. En kannata abortia ehkäisy muotona mutta silti tekisin miltä itsestäni tuntuisi parhaalta. Se ei kuitenkaan ole vain ne ensimmäiset vuodet vaan vähintään se 18v olet vastuussa hänestä.

 

[vierailija]

Etköhän vastaa tossa itse itselles, "Mietin jättääkö abortti minua ikinä rauhaan, jos sen nyt teen?". Luultavasti katuisit sitä loppuelämäsi ja miettisit minkälainen lapsi olisi ollut jne. Nyt tuntuu ehkä vaikealta mutta lapset kasvaa ja on vaan hetken pieniä, eikä se fyysisesti rankempi vaihe kauaa kestä. Anna lapsen tulla perheenne luo, ilmiselvästi hän on tarkoitettu tulemaan kun näin yllättäen pienenä suurena ihmeenä on pyrkimässä maailmaan.
Niin, ja itse täytän tänä vuonna 40, mutta toivon vielä 3. lasta ja aion yrittää yksinäni sitä vaikka vaikeasti (hedelmöityshoidoilla) tuli edellinenkin.

 

[vierailija]

Niin, koen asian siten, että tottakai voin jäädä katumaan päätöstäni. Ihan kuten muitakin elämän varrella tehtyjä päätöskiä. Voin tosin itse vaikuttaa siihen, sillä jos ajattelen asiaa jatkuvasti, nostaa se toki tunteet pintaan. Tietysti keskeytys pitää käsitellä jälkeenpäin, mutta jälkikäteen katuminen on toisaalta vain itsensä kiusaamista, sillä abortti on tuntunut ko. hetkellä oikealta päätökseltä.

Olen siis jo 40v. ja koin kyllä pikkulapsiajan todella rankaksi. Molemmilla vauvoilla oli koliikki ja vasta jälkikäteen olen tajunnut miten poikki olin. Viisi vuotta kotona oli ihanaa aikaa, mutta nyt muutaman vuoden töissä käyneenä voin todeta, että olin kotona ollessani lievästi masentunut. Toki väsymys ja hormonit tekivät myös tehtävänsä. Koen saaaneni parin viimeisen vuoden aikana oman kehoni takaisin, sillä raskauteen liittyneet ongelmat ovat nyt poissa. Pitkästä aikaa pystyn urheilemaan.

Toki lapset ovat elämäni paras asia. Sikis päätös onkin niin vaikea.

Ap

 

[vierailija]

Olen itse 39 ja raskaana. Aivan mahtavaa mielestäni. On kokemusta lastenhoidosta ja voin jakaa vastuun miehen kanssa. Ja suonikohjut sun muut: hei ihan oikeasti ne saa pois! Jo viime raskauden jälkeen hoidin ne vaahtoruiskutushoidolla ja nyt voin joutua uusimaan homman. Ja olen raskauden aikana liikkunut, kiloja ei ole tullut niin paljon. Voi hoitaa sekä itseään että vauvaa. Ja lääkkeet masennukseen, jos sellainen tulee! Me asutaan suomessa, ei missään kehitysmaassa.

 

[vierailija]

En pystyisi tekemään aborttia tuossa tilanteessa. En vaan voisi. Vaikka jaksaminen olisikin kortilla. Pyytäisin ehkä neuvolan kautta jotain kotiapua, jos sellainen vaan on mahdollista.